Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
miksi pitää pettää lähipiirin kanssa?
24.02.2017 |
*Huokaus*
Tässä sukulaisen 30 vuotinen avioliitto päättyi kuin seinään. Mies löysi vaimon tuttavista sitten uuden vosun itselleen. Jotenkin vaan olen kauhean surullinen tästä, koska ihan lapsesta asti olen pitänyt paria täydelliseä esimerkkinä hyvälle parisuhteelle. Olen aina katsonut näitä ihmisiä ihaillen, ja olen heistä aina pitänyt kuin hullu puurosta, ja he olivatkin ainoita jotka lapsuudessa edes osoittivat minulle jonkin sortin rakkautta, hellyyttä ja välittämistä. He olivat minulle lapsuudessa todella tärkeitä, kun omat vanhemmat olivat tunnekylmiä paskiaisia.
Jotenkin tämä menee senkin takia tunteisiin, kun omat vanhemmat lapsuudessa olivat mitä olivat, ja he nimenomaan nussivat ja hässivät toistensa tuttavia, se hajoitti perhettä lisää ja se hajoitti myös niitä muita perheitä. Tuntuu että mitä tahansa vanhemmat teki, niin jälkeen jäi vaan tuhkaa ja savua.
Pahaolo oli meidän perheessä vuosia suunnaton, sitte vähän helpotti kun tajusivat erota.. isähän pokas loppuviimein äidin parhaan kaverin ja sattoi yämän raskaaksi...
Mutta lapsuudesta päällisin tunne oli loputon turvaton olo, arvottomuuden tunne, huoli tulevasta ja loputon paha olo, joka monta kertaa oli ihan fyysistä.
Joten aikuiseksi kun kasvoin, en mitään voi niin paljon äällötä kuin pettämistä ja lupausten rikkomista, ja kaikkein vähiten ymmärrän sitä että pitää siihen lähipiiriin sitten sotkeutua.
Tuossa sukulaisten avioliitossa ei kuulema ollut mitään vikaa, "se vain tapahtui". Ja en voi edes kuvitella miltä vaimosta tuntuu se että kuin salama kirkkaalta taivaalta iskee, ja petoksessa on mukana myös "hyvä ystävä". Hirveen hienosti ja aikuismaisesti he ovat eron tehneet, ihan lapsienkin takia. Pisteet siitä heille. Muuta en tietty läheisenä voi tehdä kuin kuunnella ja tukea sen minkä pystyn, enkä tietenkään pura omia tuntojani siihen suuntaan. Haluan vaan tällä itse vähän purkaa omia ajatuksiani, kun olin taas eilen kahvittelemassa ja kuuntelemassa toista.
Mutta mikä siinä on arvon vauva palstalaiset, että jos pettämään pitää lähteä, niin miksi pitää sekaantua lähipiiriin?
Itselläni on vielä käynyt niin että hyvä ystävä koitti aikanaan oikein urakalla iskeä miestäni. Siinä vaiheessa vihelsin pelin poikki, kun akka kävi yöllä kännissä soittelemaan miehelleni ja lirkuttelemaan. Ja yoinen kysymys sitten on, että mikä hitto saa kaverin tai ystävän sotkeutumaan ystävän vaimoon tai mieheen? Eiks tollasia ihmisiä yhtään hävetä?
Eikö sen verran pitäs yrittää olla sitä selkärankaa, että jos sitä vierasta pitää saada, niin hakee sen sitten tuttavapiirin ulkopuolelta. Tai paremminkin eroais ensin, ennenkun lähtee vihreämmille laitumille.
ja ei, en ole mikään teini enää 41 vuotias, toista kertaa naimisissa. Ensimmäisestä liitosta erosin nimenomaan pettämisen takia, se liitto oli kahden idiootti teinin päähänpisto, ja avioliitto loppui jo ennenkuin se kerkisi kunnolla edes alkaa. Tämä toinen liitto on kestänyt 10 vuotta, ja toivon että todella kestää loppuun asti. Itse en ole koskaan pettänyt, johtuu pitkälti tuosta lapsuuden helvetistä ja kuinka opin suorastaan halveksumaan pettämistä, joten omatuntokaan ei antas periksi,
Kommentit (6)
Vierailija kirjoitti:
Hyvä! Olet nainen jolla on selkärankaa! En minäkään hyväksy pettämistä millään tavalla.
Kiitos, mutta en kyllä sanois että tiukka periaatteeni johtuu mistään selkärangasta, vaan ihan johonkin sisäänrakennetusta mallista, joka johtuu siitä, että niin paljon lapsuudessa oli näiden asioiden takia sitä pahaa oloa, ja näin myös sitä pahaa oloa, että haluan niistä asioista ja tunnoista pysyä niin kaukana kuin mahdollista.
Mutta kieltämättä kiinnostaa suunnattomasti tietää mitä tällaisten pettäjien päässä oikein liikkuu. Ja etenkin sellaisten jotka nimenomaan sotkeutuu lähipiiriin.. mä kun en tota logiikkaa tajua, niin olis kiva jos joku vähän sitä mulle avais.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö kukaan osaa keksiä mitään syitä miksi jotkut sekoavat lähipiiriin, tai miksi joku menee ja pettää ystävän luottamuksen sekaantumalla ystävän mieheen tai vaimoon.
Miksi? Mikä saa ihmisen oikeasti moraalisesti vajoamaan niin alas? Minua todellakin kiinnostaa.
Ja onko muuten kellään mitään vastaavaa kokemusta? Mitä kävi jne.
Mua vaan nyt pohdituttaa nää asiat.
Lähipiiristä on helpompi saalistaa kuin tuntemattomista.
Lähipiirissä on mukana myös tunteet ja mahdollisesti vuosikausia kestänyt ystävyys myös näiden pettureiden välillä
Vierailija kirjoitti:
Lähipiirissä on mukana myös tunteet ja mahdollisesti vuosikausia kestänyt ystävyys myös näiden pettureiden välillä
Varmasti asia on myös näin...
Mutta eikö molemmat osapuolet, niin pettävvä puoliso ja tämä ystävä joka pettää luottamuksen ajattele yhtään, kuinka monet ihmissuhteet siitä voi katketa? Tuttavapiiriin sotkeutuminen on puolta isompi soppa, ja sillä voi olla hyvinkin kauaskantoiset ja ikävät vaikutukset.. meneekö tässä nyt järki ja himo ihmisillä sekaisin?
Myönnän että olen tyhmä, kun en yhtään pysty nyt käsittämään että miksi tehdä niin perustavanlaatuista tuhoa, kun elämä on muutenkin ajoittain aika rankkaa. Edelleen sitä mietin, että jos kumppaniin kyllästyy, niin eiks sillon kannata nostaa sitä kytkintä ihan itekseen, ja vasta eron jälkeen siirtyä vihreimmille laitumille. Mikä siinä on niin vaikeaa? En ymmärrä. Kertokaa tyhmälle.
Meidän perheessä tosiaan vanhemmat sähläsivät aikalailla tuttavapiiriä, kuten jo sanoin, isäni pokasi sitten äidin parhaan kaverin, veikkaan että aika lailla taisi jotain koston tynkää olleen ilmassa. Ja saattoi tosiaan tämän äidin ystävän raskaaksi. Se räjäytti potin loppu viimein.
Meidän lasten välit eivät koskaan palanneet entiselleen isämme kanssa, josko ne sitä aiemminkin hatarat olivat. En oikeastaan sen jälkeen ole isääni noteerannut millään yhtään tavalla. Varsinkin kun hän omalla käytöksellään ja sanoillaan toi kyllä ilmi sen että "lapset haistokoon p****", hän tekee mitä haluaa, välittämättä tai kyselemättä meiltä mitään, miltä meistä mahtaa tuntua, ja edes keskustelematta tilanteesta meidän kanssa, meidän osamme oli pitää vain "turpamme kiinni" (hänen sanoin ilmaistuna). Kukaan muukaan ei yksinkertaisesti kysynyt meiltä miten meillä lapsilla menee, onko meillä paha olla ja että asiasta olisi voinut keskutella, niin että mekin olisimme voineet vähän purkaa omaa pahaa oloa. Yksin sai itkeä ja koittaa ymmärtää tilannetta. Joskus myöhemmin koitin aloittaa puhetta isän kanssa, mutta sain niskaani vain hirveän huudon ja raivon, joten se siitä sitten.
Nykyään isä on jo päälle 70v. ja yhtä kusipää kuin ennenkin, aukoo edelleen päätään jokaiselle, ja pitää edelleen itseään jalustalla, ja muut eivät olet mitään. En ole häntä enää laskenut elämääni, eikä hän ole perhettäni nähnyt, eikä tule näkemäänkään, hän on tänäkin päivänä suhteellisen epävakaa tapaus.
Että kyllä sillä vanhempien hölmöilylläkin voi olla hyvin kauas kantoisia vaikutuksia. Miettiikö kukaan pettämisen tiellä lähtevä tätä?
Edelleen kyllä sukulaiselle, tälle petetylle vaimolle 10+ tuon siistin eron hoitamisesta (hän osasi ajatella myös lapsia, joista pari on vielä alaikäisiä), vaikka mies tekikin todella paskamaisen tempun, siitä vosusta puhumattakaan.
Alue: Aihe vapaa
Hyvä! Olet nainen jolla on selkärankaa! En minäkään hyväksy pettämistä millään tavalla.