Kateus on kaikista kavalin tauti. Itselleni on kotona opetettu, että kateus ei kannata, pilaat vain oman elämäsi.

Hienoa ,et nykyään on Kivakouluja.

Toivottavasti lasten vanhemmat ovat jo niin AIKUISTUNEITA etteivät kateuden vuoksi puhu p****a.

Kateus ei ole tauti vaan normaali ihmisen elämään kuuluva tunne, joka tavanomaisesti kasvaneella ihmisellä tulee ja menee, noin niinkuin tunteet yleensäkin. 

Helppohan se on sinun sanoa jos olet tyytyväinen itseesi ja elämääsi.

Yritä ymmärtää pikkukylien akkoja siinä!!

Uppista

Kateus ja katkeruus tekee ihmisestä ruman.

Kaunis, iloinen ja viehättävä ei saa olla.

Tiedättekö miksi?

Koska se on kuulemma miellyttämistä ja kertoo huonosta itsetunnosta.

Kateellisten selitys tuokin !!! ..ja av.lta olen sen oppinut.

Ratkaisu;

"Jos olet kade käsittele tunteesi viisaasti eli älä ala juonimaan, piilokiusaamaan jne."

Mene ammattiauttajalle kekustelemaan kateudestasi!

Se on nöyryyttä ja viisautta.

Hullua se on alkaa toista tuhoamaan oman kateuden vuoksi.

Enole oikein ikinä ymmärtänyt kateutta. Tai siis ilmeisesti se on kateutta kun huomaan että jollakin menee hyvin / voittaa jotai tai vast. Ja ajattelen että kävipä hänellä tuuri! Vai? Ei minulle tule ikinä sellaista oloa että "miksi hän sai enkä minä!" elämä on sellaista, joku saa joskus saa joku muu.

Kateus on tunne, siinä missä vaikka ilo ja surukin. Mielestäni on väärin sanoa, että joku tunne ei kannata ja että se pilaa elämän, ei tietenkään pilaa, jos ei anna pilata, ihmisen tietoinen toiminta sen elämän pilaa ja jos antaa jollekkin yksittäiselle tunteelle liikaa valtaa.

Olen toisinaan kateellinen, enkä aina ihan positiivisessakaan mielessä, katson että se tunne on osa elämääni ja hyväksyn sen, usein kateuden tunnekkin meni ohitse omia aikojaan niinkuin muutkin tunteet, jos ei mene, niin sitten asialle täytyy tehdä jotakin, jolloin kateus muuttuu positiiviseksi voimaksi.

Kateus on tabu ja siksi kyseinen tunne aiheuttaa niin paljon ongelmia. Kateus on leimattu jopa negatiivisemmaksi tunteeksi kuin viha tai suru, kateudessa on aina jotakin hävettävää ja sitä ei saisi koskaan tuoda esiin. Tämänkin ketjun vastaukset osoittaa, että kyse on tunteesta jonka olemassaoloa me emme halua myöntää ja tämä aiheuttaa kateutta kokeville ihmisille suuren ongelman, kun eivät pääse tunnettaan purkamaan edes kertomalla siitä muille, ilman että menettävät kasvonsa ja saavat kateellisen ihmisen maineen.

 

Itse olen kyllä ääneen sanonut kateuteni ja olen huomannut, että se helpottaa oloa huomattavasti.

Vierailija kirjoitti:

Enole oikein ikinä ymmärtänyt kateutta. Tai siis ilmeisesti se on kateutta kun huomaan että jollakin menee hyvin / voittaa jotai tai vast. Ja ajattelen että kävipä hänellä tuuri! Vai? Ei minulle tule ikinä sellaista oloa että "miksi hän sai enkä minä!" elämä on sellaista, joku saa joskus saa joku muu.

Mulla on sama. En tunne tarvetta kadehtia ketään. Ei toisten onni ole multa pois.

Vierailija kirjoitti:

Enole oikein ikinä ymmärtänyt kateutta. Tai siis ilmeisesti se on kateutta kun huomaan että jollakin menee hyvin / voittaa jotai tai vast. Ja ajattelen että kävipä hänellä tuuri! Vai? Ei minulle tule ikinä sellaista oloa että "miksi hän sai enkä minä!" elämä on sellaista, joku saa joskus saa joku muu.

Jep ja suurinosa näistä asioista mistä ollaan kateellisia, on asioita joiden eteen on tehty töitä ja tämä kateellinenkin ne voisi saavuttaa, jos vain näkisi vaivaa.

Jos ollaan kateellisia ulkonäöstä, luonteesta ja jostakin sellaisesta lahjakkuudesta mitä itse ei voi saada vaikka mitä tekisi.

Niitä ei rahalla saa ja kyllä ymmärtää jos siitä ollaan kateellisia :(

Vierailija kirjoitti:

Jos ollaan kateellisia ulkonäöstä, luonteesta ja jostakin sellaisesta lahjakkuudesta mitä itse ei voi saada vaikka mitä tekisi.

Niitä ei rahalla saa ja kyllä ymmärtää jos siitä ollaan kateellisia :(

Aika paljon omaa ulkonäköään voi muuttaa ja luonnetta kehittää. Vrt. "hän on niin hoikka ja aina huoliteltu! Hän on myös kaikille mukava ja iloinen!" kaikkea näistä voit itse ruveta olemaan..

En ole ikinä ymmärtänyt kateutta.