Kysymys mt-ongelmien takia työkyvyttömille naisille

Tutustu Tinderissä ja etene pikkuhiljaa. Näin minä löysin ihanan ja todella ymmärtäväisen miehen. Ei tarvitse heti nähdä ja saa ensin jutella rauhassa. Käytä tarkasti omaa harkintakykyä, äläkä heti ensimmäisessä lauseessa ilmoita olevasi "hullu ". Ne jotka hyväksyvät sen, ovat todennäköisesti joitain hyväksikäyttäjiä, narsisteja yms. Oman miehen kanssa oltiin nähty kai kolme kertaa kun kerroin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, siinä vaiheessa tunnettiin jo niin hyvin, ettei säikähtänyt. Oli ns ehtinyt tutustumaan ihmiseen ennemmin kuin pelkkään sairauteen. Olin alusta lähtien avoin, kerroin etten viihdy isoissa väkijoukoissa tai baareissa, en käytä alkoholia jne.

Tsemppiä.

Vaikka en kohderyhmää olekaan niin onkohan ihan fiksua etsiä miehiä jos on mt-ongelmia jotka estävät ns. normaalin elämisen?

Vierailija kirjoitti:

Vaikka en kohderyhmää olekaan niin onkohan ihan fiksua etsiä miehiä jos on mt-ongelmia jotka estävät ns. normaalin elämisen?

Miksi ei olisi?

Ehkä sitä haaveilee tapaavansa toisen enemmän tai vähemmän samassa tilanteessa olevan. Eli ei mitään "rakkauden avulla terveeksi" -tyyppistä juttua/ajattelua. Kyllä sitä voi kaivata läheisyyttä ja kumppanuutta vaikeassa tilanteessakin. Toinen samassa jamassa oleva voisi ymmärtää ja sitä kautta olisi mahdollista luovia yhdessä eteenpäin. Se oliskin jokseenkin tuhoontuomittu juttu heti alkujaan, jos rupeaisi yrittämään suhdetta täysin terveen ja normaalissa elämässä kiinni olevan ihmisen kanssa.

-ap

Tapasin tulevan mieheni kirkon "jatkoilla". Olin siis mennyt seurakunnan kokoukseen, jonka jälkeen yksi vanhempi pariskunta sieltä kutsui minut kotiinsa vierailulle. Sinne tuli muutama muukin ihminen, tämä mies mukaanlukien.

Tapasimme uudelleen hieman samoissa merkeissä, kun samainen pariskunta kutsui muutamia ihmisiä piknikille Seurasaareen. Minulla oli pieni poikani mukana. Jossain vaiheessa hän ei jaksanut enää kävellä, ja tämä mies otti hänet olkapäilleen.

Siitä alkoi tutustumisemme.

Ja olin siis silloin alle 35, mt-diagnoosilla kuntoutustuella.

Ms. Anxiety kirjoitti:

Onko täällä muita 25-35-vuotiaita yksin eläviä hyvännäköisiä, miehiltä huomiota saavia naisia, jotka olette muuten ihan täysijärkisiä, mutta mt-ongelmien (esim. ahdistus) takia tällä hetkellä työ- ja opiskeluelämän ulkopuolella?

Mistä te löydätte miehiä, jos ette perussairautenne takia ole kykeneviä deittailemaan ja ravaamaan eri tapahtumissa tai ravintoloissa?

Mä olen juuri tällainen. Korkeakoulutus, mutta töissä en käy (muutakuin välillä osa-aikaisesti). Ja ei, en deittaile.