Lue keskustelun säännöt.
Uskovaiset ihmiset!
21.02.2017 |
Olen miettinyt, toki tätä kysellyt myös Herran edessä...
Asun nyt vielä avoliitossa, kesän alussa muutetaan erilleen. Tämä suhde on ollut todella raskas ja olen monesti katunut Jumalan edessä tätä avoliittoa. Mutta en aiemmin uskaltanut jättää miestä. Koin että se on sama kuin hylkäisin hänet, ja Raamatussa sanotaan, että Jumala vihaa hylkäämistä.
Mutta mies on alkoholisoitunut, ja mikään ei toimi. Niinpä sain Jumalalta rohkeuden, irtisanoa asunnon ja kumpikin on sitä mieltä että tää ei toimi.
Mutta olen jo viime vuonna joskus, ihastunut meidän seurakunnassa yhteen uskovaan. En koskaan ole hänelle kertonut tunteistani.
Edelleenkin mietin voisiko hän olla se oikea Jumalan valitsema puoliso minulle...tunteet häntä kohtaan ei ole hävinnyt, päinvastoin näen hänessä jotakin sellaista mitä todella kaipaan toisessa ihmisessä. Se on Jumalan rakkaus.
Mutta onko tämä syntiä, olla ihastunut toiseen vaikka vielä asumme yhdessä tämän avokin kanssa..?
Kaksi vuotta olemme asuneet yhdessä ja melkein sen ajan olen enimmäkseen itkenyt kun elämä tämän kanssa on ollut niin tuskaisaa. Hän ei uskossa ole.
Tuo uskova ihminen on taas ihan tämän nykyisen vastakohta. Ehkä siksi ihastuin häneen.
Olen Herralle sanonut, että tulevan puolison tulee rakastaa Jeesusta enemmän kuin mitään muuta.
Kenelläkään ei taida ihan tälläistä kokemusta olla, että olisi Jumalan valitseman puolison näin löytänyt?
Kommentit (16)
Olen itsekin uskovainen mutta täytyy sanoa, että tuntuu että hengellistät vähän liikaa asioita, jotka kuuluu ihan inhimillisen ja maallisen tasolle. Itse sitä joutuu puolisonsa valitsemaan, ja myös lähtemään silloin jos suhteesta ei kerran mitään tule, eikä odottelemaan jotain Jumalan valitsemia puolisoita. Uskoen toki että siellä taustalla toimii johdatus, mutta yleensä niin salatusti ettei sitä edes tiedä olevansa johdatuksessa ennen kuin sitten kun valinnat on jo tehty ja katsoo elämäänsä taaksepäin.
Itse kokisin sinun tilanteessasi paljon ihastumista suuremmaksi synniksi sen että roikkuisin tuollaisessa suhteessa jossa on selvää ettei siitä tule Jumalan mielen mukaista avioliittoa. Ihan inhimillisestikin on selvää että ero sattuu teitä kumpaakin enemmän mitä enemmän pitkitätte tuota epätoivoista juttua. Jumala vihaa hylkäämistä, ja täydellisessä maailmassa kukaan ei hylkäisi ketään koskaan, mutta tässä epätäydellisessä maailmassa hylkääminen on joskus paras teko minkä voi tehdä, jos on alunperinkin menty väärän kanssa yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäinen olet? Kauanko olet asunut avoliitossa jonkun kanssa?
Eikö avoliitto itsessään jo ole useimpien uskovien mielestä synti? Tai onhan liberaaleja kristityjä joille esiaviollinen seksi tai avoliitto ei ole syntejä, mutta kirjoituksesi perusteella et muuten sellaiseltakaan oikein vaikuta, kun mietit että onko ihastuminen synti.
No kyllä olen sitä mieltä, että uskossa olevan kannattaa ottaa uskossa oleva kumppanikin. Ei siitä muuten yleensä mitään tule. Ethän sinä ole muutenkaan elänyt oppien mukaan, jos olet avoliitossa ollut, jos itseäsi pitää siteerata. Onneksi Jeesus antaa anteeksi virheet, kunhan niistä oppii.
Itse olin huonossa suhteessa mieheen, joka pahoinpiteli minua ja saatiin lapsetkin yhdessä. Nyt olen yksin ja tiedän että Jeesus on aina kanssamme silti.
Niin. Menimme kihloihin, ostin meille sormuksetkin. Mutta mies petti lupauksensa avioitumisesta. Ja kun hän pudotti sormuksensa minun yöpöydällä olleeseen vesilasiin, päätin silloin että en ala pakottamaan häntä naimisiin kanssani
Olin äärettömän pettynyt, silloin koin että mies on pettänyt minut.
Myöhemmin mies hakeutuikin deittipalstoille joissa väitti olevansa sinkku vaikka yhdessä olimmekin.
Nyt olen niin helpottunut kun tiedän että tämä loppuu. Enkä enää koskaan edes yritä mitään uskomattoman kanssa.
Ainoa hyvä puoli tässä suhteessa on ollut, että oon saanut tulla tuntemaan Jeesusta niin paljon syvemmin. Sen tuskan keskellä sain monesti kohdata Hänet.
Olen vakuuttunut, että Hänellä on minullekkin jokin tehtävä, millä saan palvella Häntä.
Mutta oikeasti uskon myös tuohon että Herra voi selkeästi johdattaa sen oikean puolison...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet? Kauanko olet asunut avoliitossa jonkun kanssa?
Kolmekymppisiä..
En oikein ymmärrä, miten nykyisen avokin kanssa asuminen, ihastuminen toiseen ja synti liittyy toisiinsa. Onko teillä avopuolison kanssa vielä fyysinen suhde, se eli avioliiton ulkopuolinen seksi tässä nyt varmaan se suurin synti on jos niitä syntejä haluat nyt miettiä :-D
Toinen, mitä jäin miettimään on se miksi oikeasti olet ihastunut siihen toiseen mieheen? Oletko ihan varma että olet puhtaasti ihastunut vai voisiko mukana olla jotain muita vaikuttimia, niitä "syntisiä" ajatuksia esim.?
Täytyy myöntää, että itse en olisi kovin imarreltu jos avoliitossa asuva uskova mies kertoisi ihastuksestaan minuun :-D kannattaisiko hoitaa ensin tämä ero alta pois, käsitellä asiat läpi ja vasta sitten alkaa miettimään Jumalan valitsemia puolisoja? Avioliitto ei kuitenkaan ole mikään leikin ja hetken huuman asia, olettaen että sellaiseen tähtäät :-). Muutenkin mukavampi alkaa tutustumaan toiseen ihmiseen kun menneisyyden painolastit ei ole enää mukana.
Itse yritän vältellä liikojen syntilistojen tekemistä, Raamattua lukemalla, seurakunnassa käymällä ja sydäntään kuuntelemalla pääsee mielestäni aika pitkälle. Pitää vain olla rehellinen itselleen ja Jumalalle. Sielunhoidollinen apu olisi tässä tilanteessa ehkä parempi kuin AV-palsta ;-D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hihhuli84 kirjoitti:
En oikein ymmärrä, miten nykyisen avokin kanssa asuminen, ihastuminen toiseen ja synti liittyy toisiinsa. Onko teillä avopuolison kanssa vielä fyysinen suhde, se eli avioliiton ulkopuolinen seksi tässä nyt varmaan se suurin synti on jos niitä syntejä haluat nyt miettiä :-D
Toinen, mitä jäin miettimään on se miksi oikeasti olet ihastunut siihen toiseen mieheen? Oletko ihan varma että olet puhtaasti ihastunut vai voisiko mukana olla jotain muita vaikuttimia, niitä "syntisiä" ajatuksia esim.?
Täytyy myöntää, että itse en olisi kovin imarreltu jos avoliitossa asuva uskova mies kertoisi ihastuksestaan minuun :-D kannattaisiko hoitaa ensin tämä ero alta pois, käsitellä asiat läpi ja vasta sitten alkaa miettimään Jumalan valitsemia puolisoja? Avioliitto ei kuitenkaan ole mikään leikin ja hetken huuman asia, olettaen että sellaiseen tähtäät :-). Muutenkin mukavampi alkaa tutustumaan toiseen ihmiseen kun menneisyyden painolastit ei ole enää mukana.
Itse yritän vältellä liikojen syntilistojen tekemistä, Raamattua lukemalla, seurakunnassa käymällä ja sydäntään kuuntelemalla pääsee mielestäni aika pitkälle. Pitää vain olla rehellinen itselleen ja Jumalalle. Sielunhoidollinen apu olisi tässä tilanteessa ehkä parempi kuin AV-palsta ;-D
Joo en ole missään vaiheessa tälle puhunut mitään ihastumisestani. Voin sanoa, että seksi tai tälläiset lihalliset halut olisi mitenkään vaikuttanut ihastumiseeni.
En edes halua seksiä. Sekin on nykyään suurempi ongelma tuolle avopuolisolle kuin minulle. Mun seksihalut on hävinnyt sen mukaan mitä enemmän olen aikaani viettänyt rukouksessa ja Raamattua tutkiessa. Edes televisiota en katsele.
Pidän seksiä ihan yliarvostettuna, ja sitä suolletaan joka tuutista.
Niin....mietinkin sitä, että tämä uskova mies ei ehkä voisikaan olla edes kiinnostunut tutustumaan itseeni, kun en ole vielä kokonaan päässyt eroon tästä yhdestä.
Mutta sitten taas pari muuta uskovaa miestä on ilmaissut kiinnostuneensa minusta...minä taas en ole heistä kummastakaan. He tietävät tämän elämäntilanteeni. Ainakin toinen tietää hyvin. Ja hän on hyvin uskovainen...
Ap
Vierailija kirjoitti:
Hihhuli84 kirjoitti:
En oikein ymmärrä, miten nykyisen avokin kanssa asuminen, ihastuminen toiseen ja synti liittyy toisiinsa. Onko teillä avopuolison kanssa vielä fyysinen suhde, se eli avioliiton ulkopuolinen seksi tässä nyt varmaan se suurin synti on jos niitä syntejä haluat nyt miettiä :-D
Toinen, mitä jäin miettimään on se miksi oikeasti olet ihastunut siihen toiseen mieheen? Oletko ihan varma että olet puhtaasti ihastunut vai voisiko mukana olla jotain muita vaikuttimia, niitä "syntisiä" ajatuksia esim.?
Täytyy myöntää, että itse en olisi kovin imarreltu jos avoliitossa asuva uskova mies kertoisi ihastuksestaan minuun :-D kannattaisiko hoitaa ensin tämä ero alta pois, käsitellä asiat läpi ja vasta sitten alkaa miettimään Jumalan valitsemia puolisoja? Avioliitto ei kuitenkaan ole mikään leikin ja hetken huuman asia, olettaen että sellaiseen tähtäät :-). Muutenkin mukavampi alkaa tutustumaan toiseen ihmiseen kun menneisyyden painolastit ei ole enää mukana.
Itse yritän vältellä liikojen syntilistojen tekemistä, Raamattua lukemalla, seurakunnassa käymällä ja sydäntään kuuntelemalla pääsee mielestäni aika pitkälle. Pitää vain olla rehellinen itselleen ja Jumalalle. Sielunhoidollinen apu olisi tässä tilanteessa ehkä parempi kuin AV-palsta ;-D
Joo en ole missään vaiheessa tälle puhunut mitään ihastumisestani. Voin sanoa, että seksi tai tälläiset lihalliset halut olisi mitenkään vaikuttanut ihastumiseeni.
En edes halua seksiä. Sekin on nykyään suurempi ongelma tuolle avopuolisolle kuin minulle. Mun seksihalut on hävinnyt sen mukaan mitä enemmän olen aikaani viettänyt rukouksessa ja Raamattua tutkiessa. Edes televisiota en katsele.
Pidän seksiä ihan yliarvostettuna, ja sitä suolletaan joka tuutista.Niin....mietinkin sitä, että tämä uskova mies ei ehkä voisikaan olla edes kiinnostunut tutustumaan itseeni, kun en ole vielä kokonaan päässyt eroon tästä yhdestä.
Mutta sitten taas pari muuta uskovaa miestä on ilmaissut kiinnostuneensa minusta...minä taas en ole heistä kummastakaan. He tietävät tämän elämäntilanteeni. Ainakin toinen tietää hyvin. Ja hän on hyvin uskovainen...
Ap
Ihastuin siis tähän uskovaan, koska erään kerran näin hänessä jotain sellaista, mitä en mielestäni ole kenessäkään toisessa nähnyt.
Siihen riitti se yksi katse. Tämän jälkeen olen yrittänyt unohtaa ja ajatellut että se oli vain sellainen hetken ihastus. Mutta vielä se ei ole hävinnyt mihinkään..
Olin jo monesti aiemmin nähnyt tämän saman ihmisen, mutta koskaan ei käynyt mielessäkään että voisin hänestä koskaan kiinnostua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap. rukoile nyt vaan ja lue raamattua. Ei sinun kannata oma-alotteisesti nyt mitään miestä etsiä vaan opettele olemaan yksin Jeesuksen kanssa.
Toivon, että pääset tuosta uskovaisuudestasi ja opit elämään tätä elämää. Se on mahdollista, voin omasta kokemuksesta vakuuttaa. Ei tarvitse rakentaa elämäänsä satujen varaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ap. rukoile nyt vaan ja lue raamattua. Ei sinun kannata oma-alotteisesti nyt mitään miestä etsiä vaan opettele olemaan yksin Jeesuksen kanssa.
Niin, kun en koskaan etsinytkään. Tuo tuli niin yhtäkkiä koska en odottanut että voisin ihastua kehenkään...mutta ongelma on juuri se kun huomaa että ei saa mielestään jotakin ihmistä.
Koen, että olen ollut tänä aikana juuri yksin Jeesuksen kanssa.
Valvonut öitä rukoillen, ihmetellen sitä kirkkautta mikä usein valaisee huoneen kun vietän aikaa Herran kanssa.
Olen rohkaistunut tosi paljon ja joillekkin saanut puhua Jeesuksesta. Viimeksi linja-autossa, kun ei ollut muita kuin minä ja joku alkoholisti..
Oikea on se kenet itse valitset. Ihmisillä on vapaa tahto. Ja vaikka ajattelisi, että Jumala on johdattanut sopivan kumppanin luo, ei sekään parisuhde säily (onnellisena), ellei kumpikin osapuoli ole valmis sitoutumaan ja tarvittaessa näkemään parisuhteen eteen vaivaa. Asioista tulee helposti mutkikkaita, jos ns. arkipäivän ongelmia lähtee hengellistämään sen sijaan että etsisi asioihin käytännön ratkaisuja (Kuten mielestäni nyt olet tehnyt roikkumalla alkoholistin - joka ei edes ole puolisosi - kanssa. Hänhän on jo käytännössä ensin hylännyt sinut, kun viina on mennyt parisuhteen edelle ja lupauksetkin petetty).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hihhuli84 kirjoitti:
En oikein ymmärrä, miten nykyisen avokin kanssa asuminen, ihastuminen toiseen ja synti liittyy toisiinsa. Onko teillä avopuolison kanssa vielä fyysinen suhde, se eli avioliiton ulkopuolinen seksi tässä nyt varmaan se suurin synti on jos niitä syntejä haluat nyt miettiä :-D
Toinen, mitä jäin miettimään on se miksi oikeasti olet ihastunut siihen toiseen mieheen? Oletko ihan varma että olet puhtaasti ihastunut vai voisiko mukana olla jotain muita vaikuttimia, niitä "syntisiä" ajatuksia esim.?
Täytyy myöntää, että itse en olisi kovin imarreltu jos avoliitossa asuva uskova mies kertoisi ihastuksestaan minuun :-D kannattaisiko hoitaa ensin tämä ero alta pois, käsitellä asiat läpi ja vasta sitten alkaa miettimään Jumalan valitsemia puolisoja? Avioliitto ei kuitenkaan ole mikään leikin ja hetken huuman asia, olettaen että sellaiseen tähtäät :-). Muutenkin mukavampi alkaa tutustumaan t
"hyvin uskovainen" ja jopa ilmaissut kiinnostuksensa sinuun...
Jos tietää tilanteesi ... no enpä sanoisi häntä hyvin uskovaiseksi. Tuollaisesta voisi ihan hyvin herättää epäilyn onko tuollainen ihan parasta aviomiesmateriaalia.
Jos kumppani on deittipalstoille ilmoittautuneena, niin onhan sekin jo jonkinlaista uskottomuutta. Ja Raamatunkin mukaan voi aviouskottomasta puolisosta erota.
Ap asui avosuhteessa. Mitä tuo "aviouskottomuus" tässä tarkoittaa?
Lähtökohtaisestihan sä olet elänyt synnissä jo kaksi vuotta, joten ihastuminen johonkin toiseen ei asiaa muuta miksikään.