Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Työpaikka jossa on huono ilmapiiri
21.02.2017 |
Aloitin vakituisessa työssä parisen kuukautta sitten ja nyt muutama kuukausi koeaikaa jäljellä. Ongelmaksi itselleni on muodostunut työpaikan huono ilmapiiri. Työpaikalla kyräillään esimiestä myöten työntekijöiden sairaslomista (pohditaan kahvitauolla yhdessä niiden tarpeellisuudesta) sekä puhutaan pahaa toisten selän takana. Jos työpaikalla joku työntekijöistä tekee virheen, on se heti kahvipöydässä otettava käsittelyyn ensin kaikkien kanssa - ei tietenkään asiasta mainita henkilölle itselleen. Päin naamaa esimies sekä työkaverit ovat olevinaan mukavia, mutta olen todistanut vierestä heidän käytöstään ja tiedän myös heidän puhuneen minusta pahaa kun en ole paikan päällä (kolmannelta osapuolelta). Joten työpaikalla tunnen olevani aina varuillani etteivät saa juoruamisen aihetta.
Esimies sekä eräs toinen vanhempi työntekijä ovat ottaneet minut heti aloituspäivänäni silmätikuksi työpaikalla. Vaikuttaa välillä, että he etsimällä etsivät asioita joita teen väärin; jossei löydy niin sitten keksitään. En itseasiassa ole ollut päivääkään töissä ilman että olisin tehnyt jotain väärin, oli kyse mistä tahansa. Tämä on henkisesti erittäin raskasta kun tuntee epäonnistuvansa omassa työssään täysin. Omasta mielestäni hommat ovat hoituneet omalta osaltani hyvin ja olen tyytyväinen työni jälkeen. En usko että kyse kumminkaan oman osaamiseni puutteesta, sillä olen tällä alalla työskennellyt useamman vuoden erinäisissä firmoissa (joissa kaikki ovat olleet esimiestä myöten tyytyväisiä). Positiivisia kommentteja en ole saanut kuulla vaikka asiakaskunnalta olen saanut positiivista palautetta niin kirjallisesti kuin suullisesti. Myös esimiehelle on suoraan kehuttu työpanostani, tähän hän ei juuri sanonut mitään. Tästä syystä itseluottamukseni töissä on täysin nollissa. Tuntuu että kaikki mitä teen on väärin ja kun muutan toimintapojani ohjeiden mukaan - teen silti väärin. Töihin meno ahdistaa ja itkettää, kun tietää että taas siellä puhutaan pahaa selän takana ja piilovittuillaan päin naamaa. Nämä tapahtumat eivät jää edes työpaikalle vaan myös puhelimeeni esimiestä myöten lähetellään kotiin viestiä, esimerkiksi mitä teen väärin työpaikalla. Tämä vain lisää ahdistusta entisestään.
Onko kellään ollut kokemusta vastaavasta tilanteesta? Miten on hoitunut? Itse lähettelen uusia työhakemuksia ja toivon että joku tärppää...
Kommentit (53)
Ihan kuin mun kirjoittama teksti. Onneksi olen jo irtisanoutunut ja uusi duuni odottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vaan mitenkään mahdollista hae toinen työpaikka. Itse olen kärsinyt vastaavasta vuosia, en heti työpaikkaan tullessa vaan pikkuhiljaa alkoi. Se syö ihmisen totaalisesti aikaa myöden. Mulla ei enää mahdollisuuksia, olen niin vanha ja tyhmä, täytyy vain yrittää jotenkin sopeutua ja katsoa kuin ei näkisikään.
Mullakin oli esimies, jonka mielestä en osannut tehdä mitään oikein. Työyhteisössä oli tietysti huono ilmapiiri. Lopulta en kestänyt. Irtisanouduin vailla tietoa uudesta työpaikasta, kun aloin saamaan burn outin oireita.
Sain ainakin mielenrauhan takaisin. Esimiehen käytöksestä päätellen ei olisi uskonut minun uskaltaneen irtisanoutua. Muutaman kk työttömyysjakson jälkeen sain uuden työpaikan paremmilla ehdoilla. Kannatti.
Mielenterveyttä ei kannata menettää.
Olet ehkä valitettavasti joutunut minun korvaajakseni.
Olin vuosia täysin kuvailemasi kaltaisessa työpaikassa ja aluksi todella pitkään hain vikaa itsestäni ja pyrin toimimaan "paremmin", jotta tilanne paranisi.
Vuosien varrella tajusin että se kiusaamiskulttuuri on niin tiukassa siinä paikassa (varsinkin avainhenkilöissä) että sama kaava toistuu kerta kerran jälkeen. Työntekijöitä vaihtui, vettä virtasi sillan alta, silmätikut vaihtui mutta pahanpuhuminen ja pahoinvointi jatkui. Kun yksi syntipukki luovutti ja vaihtoi paikkaa, oli seuraavan vuoro. Sama ällöttävä oravanpyörä. Huomasi että suurin osa voi huonosti mutta koska päättävät tahot olivat pahimpia ongelmienluojia, ei parannusta ole näkyvissä.
Sain vain tarpeekseni ja lähdin. Tajusin viimein miten pahoin voin ja se vaikutti jo muuhunkin elämään. Oli helppoa vaan jäädä sinne ja toivoa ettei itse joutuisi silmätikuksi, moni muukin käveli munankuorilla. Nyt voin paremmin kuin vuosiin mutta vieläkin jos törmään vanhaan työkaveriin niin muistan sen ahdistuksenpuristuksen rinnassa, joka silloin oli jokapäiväistä.
Ap:lle neuvoisin että lähde ennen kuin pahempaa vahinkoa ehtii tulla. Vaikka se tarkoittaisi hetkellisesti pienenmpää tuloa, niin kyllä se henkinen hyvä olo vaan on sen arvoista. Tsemppiä!
Kiitos vastauksista. On vähän semmoinen tilanne ettei parane jäädä ns. "tyhjän päälle". Joten taitaa tuo uuden paikan saanti olla ainoa menolippu pois nykyisestä työpaikasta..
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Some on tehnyt ihmisistä raatokärpäsiä toisiaan kohtaan.
Paskarinkejä on jokaisella työpaikalla.
Haistatat pitkät ja lähet ovet paukkuen. Itse en kuuntelis tommosta päivääkään..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haistatat pitkät ja lähet ovet paukkuen. Itse en kuuntelis tommosta päivääkään..
Hyvähän se on ulkopuolisena sanoa noin, mutta kun tilanne oikeasti osuu omalle kohdalle, ei lähtö aina niin yksinkertaista ole.
Tiedän kokemuksesta.
Oman pään pitäminen, itseluottamus, takaisin sanominen, suuttuminen. Tarpeellisia ominaisuuksia työelämässä. Kusipäät eivät maailmasta lopu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoitoalalla ap:n tarina on tuttua. Pomon suosikit saavat tehdä mitä vaan, facebookissa ollaan kavereita ja töissä jatketaan samaa linjaa. Sijaiset ovat ilmaa, heitä kohdellaan kuin orjia, kyykytetään hankalimmat hoidettavat, ei opasteta, jätetään ulkopuolelle kaikesta. Palkataan sukulaiset töihin, kaverin kaverin sisarentytär yms. Kunhan on valmis nuolemaan esimiestä/paikan vahvinta työntekijää. Pomo ei uskalla sanoa mitään, koska pelkää näitä vahvoja työntekijöitä. Hoitoalan ongelma, johon kukaan ei uskalla puuttua työpaikan menetyksen johdosta.
Olin juuri sanomassa että kuulostaa hoitoalalta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen ravintola-alalla. Ja kyllä yritän pitää oman pääni ja säilyttää positiivisen otteen työhön. Työpaikan ilmapiiri vain tekee sen vaikeaksi. On ollut pari kertaa lähellä etten olisi alkanut vastaamaan samalla mitalla takaisin. Kuitenkin tiedän ettei siitä olisi hyötyä. Muut työntekijät varmasti asettuisivat esimiehen puolelle työpaikan menetyksen pelossa (tai vastaavasti itse joutuvat silmätikuksi jos alkavat minua puolustella..)
Ap
Taitaa olla kaikilla naisvaltaisilla aloilla samaa selkään puukotusta ja mustamaalaamista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa aivan vanhalta työpaikaltani.
Mä kestin tuota ilmapiiriä 10 vuotta. Nyt on mennyt 4kk ja alan vähitellen toipua burn out:sta. Vihaan tätä firmaa.
Täällä myös täysin samanlaisia kokemuksia. Olisi voinut olla sanoja ja pilkkuja ja pisteitä myöten minun kirjoittamani.
Voimia tilanteesta ulospääsemiseen sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. On vähän semmoinen tilanne ettei parane jäädä ns. "tyhjän päälle". Joten taitaa tuo uuden paikan saanti olla ainoa menolippu pois nykyisestä työpaikasta..
-ap
Sinun on myös itse oltava jämäkkä! Esimerkiksi tekstiviestejä työasioista ei pidä lukea vapaa-aikana. On hyvin vähän ammatteja, joissa ei olisi työaikaa, lähinnä mieleen tulevat pappi ja organisaatioiden aivan ylin johto. Kuka tahansa, joka ei osaa erottaa vapaa-aikaa, on kohta burn out.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ravintola-alalla. Ja kyllä yritän pitää oman pääni ja säilyttää positiivisen otteen työhön. Työpaikan ilmapiiri vain tekee sen vaikeaksi. On ollut pari kertaa lähellä etten olisi alkanut vastaamaan samalla mitalla takaisin. Kuitenkin tiedän ettei siitä olisi hyötyä. Muut työntekijät varmasti asettuisivat esimiehen puolelle työpaikan menetyksen pelossa (tai vastaavasti itse joutuvat silmätikuksi jos alkavat minua puolustella..)
Ap
No mä tein noin vaikka tiesin kyllä että se käännetään lopulta minua vastaan. Menin siis suoraan kysymään työ"kaverilta" joka puhuu minusta työpaikalla pahaa, että miksi tekee näin ja mitä hänellä on minua vastaan.
Mutinaa, "emmä oo mitään sinusta puhunut ikinä. Mitä oikein tarkoitat?" oli vastaus. Olin itse kuullut miten haukkuu minua selän takana, kun ei tiennyt minun olevan viereisessä toimistossa ja ovi oli auki. Tämän lisäksi kuulin kahdelta työkaverilta että hän puhuu minusta ikävästi selän takana.
Haukkujan lähirinki (joka oli aina haukkumisessa mukana) tietysti suuttui tästä kovasti ja hyökkäsi minua vastaan, nyt heillä oli aiheellinen syy haukkua minua oikein urakalla eikä sitä tarvinnut salailla, olinhan minä uskaltanut uhmata heitä! Onneksi muutama työtoveri sentään jäi puolelleni, ei siksi että olisivat olleet aiemmin mitenkään ystäviäni vaan siksi että huomasivat itsekin että minua kohtaan toimittiin väärin eivätkä hyväksyneet sitä.
Haukkujan ja lähiringin reaktio oli juuri odottamani kaltainen mutta kyllä mieltä lämmitti se, että siinäkin paskaloukossa oli vielä muutama oikeudenmukainen ja reilu ihminen joka ei ollut "murtunut" samanlaiseksi persläveksi kuin minkälaiseksi suurin osa työntekijöistä siellä ajan saatossa muuttui.
SE on hieno ominaisuus ihmisessä ja muistelen näitä kahta aina lämmöllä.
Alue: Aihe vapaa
Up