Työpaikka jossa on huono ilmapiiri

Kertokaa miltä alalta teidän samankaltainen kokemus on?

Itselleni tuollainen työpaikka tuli vastaan kaupan alalla.

16 vuotta pähkähullussa opehuoneessa. Välillä stressas. Nyt en anna henkisesti mitään ja näin ollen en annakaan. Pakko olla töissä, kun on virka eikä vakipaikkaa voi jättää.

Hoitoala on yksi sukulaisten suosima ala. Palkataan sukulaisia, äiti on hoitaja, lapsi palkataan töihin, ilman koulutusta. Tottakai lapsi saa hyvät arvostelut, koska mamma on johtotehtävissä. Suhteilla lapset saavat työpaikat, heistä tulee pomoja ilman kokemusta.Sitten ihmetellään henkilökunnan vaihtuvuutta.

Kuulostaa aivan yhdeltä ravintola-alan yritykseltä jossa olin joskus töissä. Ei auttanut vaikka kuinka tein hyvää duunia niin aina kun satuin tekemään yhdenkin virheen niin siitä kyllä muistutettiin ja pitkään. Muutaman kerran minua syytettiin myös asioista joita en ollut tehnyt ja yritettiin väkisin leimata sellaiseksi "hälläväliä" nuoreksi työntekijäksi. Todella henkisesti raastavaa, kun ensinnäkin välittää asiakkaista ja tekee itse työn hyvin niin aina joku ampuu alas. Olin ainut työntekijä jota muistettiin säännöllisin väliajoin myös asiakkaiden hyvillä palautteilla, sekös varmaan alkoi vanhoja "tekijöitä" vit*ttamaan.

Tuntui että mun piti koko ajan olla jossain huippu-urheilijan vireessä ja olla epäinhimillisen virheetön koko ajan. Toiset sai tehdä virheitä ja jatkaa päivää normaalisti. Olin aivan loppu lopettaessani firmassa ja olin hetken työttömänä, olisi pitänyt lähteä jo aikaisemmin. Yli vuoden jaksoin sitä helvettiä.

Ihan kuin omaa tekstiä lukisi! Tee kaikkesi että voit lähteä mahdollisimman pian uuteen työpaikkaan. Olen ollut vastaavassa paikassa hoitoalalla ja mikään ei muutu. Kiusatut / silmätikut yksi kerrallaan palavat loppuun ja joutuvat vaihtavamaan työpaikkaa. Nämä tyrannit ja pomon suosikit sen sijaan jäävät. Surullinen oravanpyörä.

Naisvaltaisen työyhteisön ongelma.

Meillä kahvikerho haukkuu päivittääin jonkun. Kuka minäkin päivänä on silmätikkuna. Kyseessä siis toimistotyö ja naisia suurin osa.

Toivottavasti päätät lopettaa koeajalla. Ravintola-alalta luulisi töitä löytyvän. Jäin itse työpaikkaan, jossa oli todella huono työilmapiiri. Olin alkuun niin järkyttynyt, että en tajunnut lähteä. Nyt kaksi vuotta myöhemmin olen uupunut ja itsetunto nollassa. Todella vaikea nyt etsiä työpaikkaa, en edes itse palkkaisi itseäni.

Joo, piilovittuilua päin naamaa? Koita ottaa vähän rauhallisemmin ja älä ylitulkitse. Musta vaikutat siltä, että otat jokaisen ohjeen ja ohjeistuksen henkilökohtaisena moitteena.

Sä oot aivan liian herkkä. Tee työsi ja lopeta muiden ihmettely. Kukaan ei ole seppä syntyessään.

Vierailija kirjoitti:

Naisvaltaisen työyhteisön ongelma.

Meillä kahvikerho haukkuu päivittääin jonkun. Kuka minäkin päivänä on silmätikkuna. Kyseessä siis toimistotyö ja naisia suurin osa.

Ja sinä siellä mukana onnesta soikeana?

Nää " muut haukkuu" tyypit on yleensä niitä pahimpia takinkääntäjiä.

Täällä myös huonosta työyhteisössä kärsivä. Asiat pilaa aggressiivisesti käyttäytyvä työkaveri. Kaikki tietävät, mutta asiaan ei vaan puututa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista. On vähän semmoinen tilanne ettei parane jäädä ns. "tyhjän päälle". Joten taitaa tuo uuden paikan saanti olla ainoa menolippu pois nykyisestä työpaikasta..

-ap

Sinun on myös itse oltava jämäkkä! Esimerkiksi tekstiviestejä työasioista ei pidä lukea vapaa-aikana. On hyvin vähän ammatteja, joissa ei olisi työaikaa, lähinnä mieleen tulevat pappi ja organisaatioiden aivan ylin johto. Kuka tahansa, joka ei osaa erottaa vapaa-aikaa, on kohta burn out.

Toi jatkuva yhteyden pidon tarve vapaa- ajalla ajaa kyllä hetkessä loppuun. Aina saa pelätä, että mitä ne sieltä nyt soittaa.

Ravintola-ala on yksi pska. Mulla meni osa koulunkäyntiä pieleen kun yhdessä harjoittelupaikassa kiusattiin. Auoin päätä takaisin, joka pelasti henkisesti. Paloin silti puoleksi vuodeksi loppuun.

Tuohon päälle muut veemäiset työpaikat, pomot ja koulukiusaaminen.

Tietyt mulkerot vaan haistavat veren kuin sääsket ja ne on yksi kerrallaan läsäytettävä sopivaan pintaan tai sitten odotettava, että immuniteetti kasvaa eikä se vinkuna enää ärsytä. En edes syyttäis naisvaltaista alaa kun omat kiusaajani ovat olleet miehiä. Eivät kestä kun olen sekä kaunis että älykäs enkä jaksa flirtata takaisin näille pelleille.

Asia hoitui omalla kohdallani kirjoittamalla. Onhan tämäkin jo hyvä alku sinulla...

Hanki sellaisenen kalenteri, jossa on paljon muistiinpanotilaa tai ihan vaan tavallinen vihko. Voit laittaa siihen kaksi saraketta, plussat ja miinukset. Älä siis unohda niitä asiakkailta saamiasi positiivisia palautteita!

Kirjaa muistiin varsinkin epäasialliseset tapaukset, kuten kotiin tulevat tekstiviestit. Tästä on kaksi hyötyä: saat ne pois päästäsi kirjoihin ja kansiin, eikä niitä tarvitse kelata unettomina öinä, ja ne ovat todisteena sitten, kun tehdään työsuojeluilmoitus ja mennään peräti käräjille. Tai kun uupuneena irtisanoudut,jotta et saa karenssia - mutta ensin se työsuojeluilmoitus!

Oletko keskustellut asiasta muiden työkavereitten kanssa? Luultavasti jollakin on aivan samoja ongelmia, mutta kukaan ei uskalla sanoa mitään.

Minun työni siinä pahassa paikassa oli onneksi määräaikainen.

Vierailija kirjoitti:

Joo, piilovittuilua päin naamaa? Koita ottaa vähän rauhallisemmin ja älä ylitulkitse. Musta vaikutat siltä, että otat jokaisen ohjeen ja ohjeistuksen henkilökohtaisena moitteena.

Sä oot aivan liian herkkä. Tee työsi ja lopeta muiden ihmettely. Kukaan ei ole seppä syntyessään.

Tämä ei ole ollenkaan huono neuvo. Itse olen ihminen, jota ei liikuta pätkääkään seläntakana puhumiset. Myöskään piilovittuilu ei mene läpi, sillä osaan kääntää ne lähes automaattisesti takaisin kuin bumerangit - tai siis olen itse aika paha suustani.

Laita puhelimeesi esto, että työnantajan puhelut eivät tule perille ÄLÄKÄ KOSKAAN LUE TYÖTEKSTIVIESTEJÄ VAPAA-AJALLA, vaikka olisit kuinka utelias! Poista viesti saman tien äläkä anna uteliaisuudellesi periksi.

Aloitus on kuin minun kirjoittama. Nyt olen sairaslomalla. Pomo muisti soittaa ja ilmoittaa kuinka jätän heidät pulaan. Hakkuu minua yleisesti palavereissa ja kahvipöydässä hakkuu kaikki muutkin duunarit. Hauskinta tässä on että hänen mielestään en tee työmaalla mitään ja olen erittäin epäluotettava. Mutta nyt kun olen pois niin tulee viestiä ja soittoa, että voin tulla tekemään kevyempää työtä ja että ukot on ihan pulassa. Tästä saan haukut ja kiusaaminen 100% varmuudella vain pahenee.

Etsin aktiivisesti töitä ja otan vastaan ensimmäisen mitä tarjotaan.

Työmaalla on vain miehiä. Meno on kuin pahimmassakin akka laumassa.

Mulla on kokemusta vastaavasta. Kävin läpi valtavaa kriisiä. Samalla tein töitä enemmän kuin koskaan, parin yt:n jälkeen työtehtäviäni triplattiin ja samalla hoidin yksin työpäivien jälkeen yksivuotiasta. Työni oli äärimmäisen sirpaleista, hyppimistä asiasta toiseen työpisteessä jossa ravasi ihmisiä. Eksäni soitteli jatkuvasti puhelimeeni työaikana ja jos en vastannut niin soitti työpuhelimeen. Esimieheni vaihtui, johtamistapa oli alistava ja puolueellinen.

Jouduin väkivallan uhriksi työpaikallani lapseni isän taholta. Töihin palaaminen turvakodin jälkeen pelotti. Se työpiste jossa kaikki tapahtui muuttui pelottavaksi. Silti yritin hymyillä päivästä toiseen. Valonpilkahduksia tuotti jotkin ystävälliset ihmiset, niitäkin oli useita! Tunsin että osa työkavereitani piti minusta ja minä heistä. Urheilin älyttömästi ja sillä pidin pääni kasassa.

Puoli vuotta tämän jälkeen jouduin uudestaan vaaralliseen tilanteeseen kotini ulkopuolella. En mennyt turvakotiin, koska pelkäsin saavani potkut. Olinhan silmätikku. Vein lapsen paniikista täristen päiväkotiin. Minulla ei ollut puhelinta koska se oli rikottu.

Eksäni oli työpaikkani edessä odottamassa. Juoksin päiväkotiin, hain lapsen ja pyysin jonkun soittamaan poliisin. Meidät saatettiin kotiin, keräsin tärkeimmät tavarat ja koirani. Poliisi turvasi että pääsen metrolle turvassa lapsen ja koiran kanssa. Keskustasta ostin puhelimen ja matkustin lapsen sekä koiran kanssa äitini luokse.

Minulle suositeltiin säännöllisiä käyntejä väkivallan uhrina terapeutin luona. Minun piti saada itseni kuntoon, mutta työnantaja ei antanut mahdollisuuksia tähän. Kriisiterapia oli nimittäin virka-aikaan eikä minun ollut mahdollista tehdä jatkuvasti miinustunteja pois yksinhuoltajana. Erilaisia muitakin palavereja oli. Kesä oli rankkaa aikaa, enää ei ollut aikaa urheiluun. Oli vain töitä ja lapsen asioiden selvittelyä. Oikeudenkäyntikin oli kesällä, puoli vuotta sen jälkeen kun olin väkivallan uhri.

Nukuin vain nukahtamislääkkeillä, muuten en olisi jaksanut kaikkea painetta päivästä toiseen. Töissä ei saanut tehdä virheen virhettä. Kompensoidakseni silmätikkuna olemista saatoin tehdä tilauksia selvästi muita enemmän. Jos tulin yhtenä aamuna itku silmässä töihin niin jouduin puhutteluun!

Lopetin työt 4,5 kk sitten ja masennus kaikesta tapahtuneesta pahentui kun asiat vyöryivät takautumina mieleen. Mikä joka olen yliopistokoulutettu ja koko ikäni töitä tehnyt olin menettänyt täysin itseluottamuksen. Työkaverit eivät pitäneet mitään yhteyttä vaikka olin työskennellyt talossa 10 vuotta. Karenssia en saanut sillä tapahtuma kirjattiin työpaikkakiusaamisena.

Tällä hetkellä tunnen pelkoa työllistymisestä, vaikka kaiken järjen mukaan asiani ovat kohtuullisen hyvin. TE toimistossa minua kohdeltiin ihmisenä. Kehuttiin miten paljon olen tehnyt töitä 15 vuotiaasta saakka. Olen myös opiskellut ulkomailla. Olen valmistunut yliopistolta normaalissa ajassa hyvin arvosanoin. Virkailija sanoi, että usko siihen että paljon parempaa on tulossa. Se oli ihana kuulla! Kerroin miten luuseriksi tunnen itseni, koska olen ollut liian rikki hakeakseni töitä. Kerroin että haluan olla oma iloinen ja verbaalinen itseni haastattelutilanteessa. Minua lohduteltiin, että se aika tulee eikä mitään ole vielä menetetty. Suositeltiin hakemaan piilotyöpaikkoja; laittamaan avoimia hakemuksia itseäni kiinnostaviin firmoihin. Kerrottiin suoraan että se on varmin tapa työllistyä. Jäi positiivinen kuva elämäni ensimmäisestä TE toimiston haastattelusta. :-)

Tämä oli aika paljastava kirjoitus ja joku ehkä tunnistaa minut tästä. Nyt tuli taas kyyneleet silmään. Jäi ikävä niitä joita en ehtinyt hyvästellä edellisessä työpaikassani. Asiat ovat monen asian summa ja loistavia ihmisiä siinäkin firmassa oli!

On kokemusta. Toi on just tota hajoita ja hallitse meininkiä. Erittäin huonoa henkilöstö johtamista, joka ei kyllä lisää työntekemisen tehokkuutta vaan päinvastoin.. motivaatio laskee.

Pidä lippu korkalla niin kauan kun siellä joudut olemaan. Koita ajatella että tää on vaan työpaikka. Lähde leuka pystyssä eteenpäin kun uuden paikan saat. Tietenkään siltoja ei pidä takana polttaa.

tsemppiä!! been there done that! Ainoastaan työpaikan vaihto auttaa, turha tapella tuulimyllyjä vastaan.

Huh, aikamoisen myrskyn läpi olet selvinnyt. Sitä alkaa itse laittamaan asioita perspektiiviin.

Hyvä kuulla että tunnelin päässä alkaa jo valo pilkistämään. Voimia sinulle ja lapsellesi. Selviätte varmasti:)

Vierailija kirjoitti:

Huh, aikamoisen myrskyn läpi olet selvinnyt. Sitä alkaa itse laittamaan asioita perspektiiviin.

Hyvä kuulla että tunnelin päässä alkaa jo valo pilkistämään. Voimia sinulle ja lapsellesi. Selviätte varmasti:)

Tämä siis 36 viestiin.

Ketään ei kiusata työpaikalla! Soita työsuojelupiiriin tai jonnekin vastaavaan, käyvät tutkimassa asian vaikka itse lähtisitkin lätkimään. Ehkä heidän pikku yllätysvierailu vähän säikäyttää heidät.