Lue keskustelun säännöt.
Minkä ihmeen takia nainen jää miehen viereen vaikka tämä pahoinpitelee, ryyppää ja rällää?
21.02.2017 |
Onko näissä naisissa joku yhteinen tekijä? Ovatko kokeneet jotain mitä tekee heistä semmoisia? Tai onko vain huono itsetunto/omakuva ja pelko ettei yksin pärjäisi? Ihan mielenkiinnosta kysyn, kun kuulostaa aivan sairaalta tilanteelta....mies kännissä joka viikonloppu, haukkuu ja huutaa, ei hoida lapsia (jos niitä on), ei tee kotitöitä, jopa hakkaa naista, ja puhuu ilkeästi päivittäin. Sen voi ymmärtää jos nainen painettu ihan pohjaan MUTTA joskus on täytynyt olla pinnalla, kun eka murskaus"veto" tulee, miksi silloin ei heti reagoida, sanota stoppi ja lähteä???? Vai ollaanko niin sinisilmäisiä ja uskotaan että "hän muuttuu"???? Jos lapsia kuviossa, miksi ei edes HEIDÄN takia lähdetä pois?
Kommentit (51)
He ovat jostain oppineet miehen mallin ja ajattelevat, että tuollaisia niiden KUULUU olla. Toisenlaiset miehet ovat jotenkin outoja ja pelottavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en kans voi yksinkertasesti ymmärää tuota. Koskaan en myöskään ole saanut siihen järkevää/perusteltua vastausta. "Miks sä et lähde pois?" Vakiovastaus: "ei se oo niin helppoo..." ja vähän jotain epämäärästä mutinaa päälle. Tai vaihtoehtosesti: "sä et voi ymmärtää ku et oo ollu siinä tilanteessa..." tai "helppohan se on sanoo!" MIKÄ SIINÄ ON NIIIN VAIKEETA LÖYTÄÄ SE ULKO-OVI JA KÄVELLÄ PIHALLE? Liikaa vaadittu?
Tuollaisten naisten oma isä tai muu lähimies on ollut samanlainen ja he kokevat sen tuttuna ja turvallisenakin. Itsetunto voi olla lytätty ja heillä voi olla läheisriippuvuutta. Usein he uskovat voivansa parantaa miehen ja/tai miehen selittelyt muuttumishaluista.
Riehuminen ja väkivalta voivat naisen silmissä myös kertoa siitä että mies pystyy turvaamaan hänen koskemattomuutensa katuolosuhteissa.
Monen lapsuudenkodissa tuo on ollut normaalitila. Lapsi ei tiedä muuta kuin oman perheensä ja kasvaa aikuiseksi jonka pitää usein ensin opetella etottamaan mikä on normaalia ja mikä kaltoinkohtelua. Mitenkä tämänkään osaa jos ei ole koskaan oppinut. Usein vasta keski-ikää lähestyessä alkaa kajastaa mikä on ok ja mikä ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ymmärrän tuon täysin. Alistetusta asemasta on vaikeaa lähteä.
Mutta en ymmärrä näitä pareja, jotka tappelee ja draamailee, molemmat hakkaa toisiaan, molemmat manipuloi jne. Miksi tuollaiset parit pysyy yhdessä?
Tyypillinen vastaus on just toi että "helppo toisten sanoa".... mutta kyllähän jokainen on vastuussa omista tekemisistä. Ymmärtäisin enemmän jos vastataan noin jos lähtee hyvästä suhteesta, niin kuin minä tein. Huippu isä, kiltti mies, ei juurikaan juonut, kävi töissä jne...mut kun rakkaus kuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se naisestakin mukavaa kun saa itsekin tapella, ryypätä ja rällästää. Eivät nämä ole pelkästään miehisiä ominaisuuksia.
Oon miettiny seuraavaa: Nainen on päässyt tällaisesta pitempään jatkuneesta väkivaltaisesta suhteesta lopullisesti eroon ja elää jo uutta, tasapainoista elämää. Ja kun aikaakin on jo hieman kulunut (vaikka muutama vuosi), niin tunteekohan hän edes jälkeenpäin itsensä tyhmäksi? Tajuaako edes jäljestäpäin olleensa tyhmä, kun on elänyt semmoisessa suhteessa? Mitä nämä naiset mahtavat ajatella? Haikailevat kenties vanhoja hyviä aikoja :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Rakkaus ja halu olla yhdessä"
Moni varmaan myös elättelee toivoa, että tilanne paranee.
Joka tapauksessa syyt taitavat olla sellaiset, että vihaisesta tai halveksuvasta suhtautumisesta tuskin on apua, vaikka onkin ymmärrettävää, että läheisen, esim. ystävän, on turhauttavaa seurata tilannetta vierestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monen lapsuudenkodissa tuo on ollut normaalitila. Lapsi ei tiedä muuta kuin oman perheensä ja kasvaa aikuiseksi jonka pitää usein ensin opetella etottamaan mikä on normaalia ja mikä kaltoinkohtelua. Mitenkä tämänkään osaa jos ei ole koskaan oppinut. Usein vasta keski-ikää lähestyessä alkaa kajastaa mikä on ok ja mikä ei.
Esimerkki tästä, seurustelin miehen kanssa joka sanoi hetken seurustelun jälkeen että hänen mielestään on ihan ok tarttua tilaisuuteen jos eteen mahdollisuus seksikokemukseen, mutta että ei ole ok pitää vakihoitoa missään työreissuilla. Minä nuori, kokematon ja huonolla itsetunnolla varustettu tyttönainen vain myötäilin että joo, niin minustakin. Oikein suurena hyväntekijänä mielestään piti itseään mies kun vakihoitojen katsoi olevan off limits. Ja minä taas syvällä sisimmässäni ajattelen että olen niin arvoton etten muuta voi vaatiakaan kuin miehen joka on mun kanssa vain paremman puutteessa. Nyt jos voisin palata menneisyyteen sanoisin tuolle että kuule, mitäpäs jos saman tien painuisit sinne baariin etsimään seikkailua ja minä lähden tästä menemään. HEIPPA!
Vierailija kirjoitti:
Tyypillinen vastaus on just toi että "helppo toisten sanoa".... mutta kyllähän jokainen on vastuussa omista tekemisistä. Ymmärtäisin enemmän jos vastataan noin jos lähtee hyvästä suhteesta, niin kuin minä tein. Huippu isä, kiltti mies, ei juurikaan juonut, kävi töissä jne...mut kun rakkaus kuoli.
Eli ei ollut tarpeeksi jännittävä.
Vastasit ap:n kysymykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työni kautta nähtyä; väkivallan uhri kokee, että hän on ansainnut lyönnit. Moni taas ei uskalla tai osaa lähteä suhteesta. Syitä tähän voi sitten etsiä esim. lapsuuden kodista.
Vierailija kirjoitti:
Riehuminen ja väkivalta voivat naisen silmissä myös kertoa siitä että mies pystyy turvaamaan hänen koskemattomuutensa katuolosuhteissa.
"Katuolosuhteissa"!? No joo,jos ollaan narkkareitten ja roskaväen pohjasakan kanssa tekemisissä
Siks koska nainen rakastaa sitä miestä
Suomessa ei oo "katuolosuhteita", on fatta
Lapsuuden kotihan se on syy joka ikiseen ongelmaan. Ihan niinkuin AIKUINEN ei olisi kykenevä AIKUISENA oppimaan uusia, parempia käyttäytymismalleja ja myös hahmottamaan, että se lapsuuden meininki ei ollut ok ja nyt sitä ei kannata toistaa.
Vierailija kirjoitti:
Oon miettiny seuraavaa: Nainen on päässyt tällaisesta pitempään jatkuneesta väkivaltaisesta suhteesta lopullisesti eroon ja elää jo uutta, tasapainoista elämää. Ja kun aikaakin on jo hieman kulunut (vaikka muutama vuosi), niin tunteekohan hän edes jälkeenpäin itsensä tyhmäksi? Tajuaako edes jäljestäpäin olleensa tyhmä, kun on elänyt semmoisessa suhteessa? Mitä nämä naiset mahtavat ajatella? Haikailevat kenties vanhoja hyviä aikoja :)
Voi kyllä, tuntee itsensä tyhmäksi ja tajuaa miten sairasta elämää on elänyt. Ja soimaa siitä itseään varmaan maailman tappiin asti. Olen elänyt tuollaisessa suhteessa, mutta en edelleenkään pysty järjellä selittämään että MIKSI ja miksi stopin tekeminen oli niin vaikeaa. Jotenkin tuntuu että koko todellisuus oli tuolloin ihan vinksallaan. En edes muista tuosta ajasta elämästäni juuri mitään. Ihmismieli on jännä. Kai sitä sitten oli niin itsetunto pohjalukemissa alistettuna, että ei ollut voimia tai uskallusta kertoa edes kenellekään, saati yksin pyristellä pakoon, kun koko ajan oli uhattuna. Ja kun tarpeeksi kauan jatkuu, niin kertomisesta tuli vielä vaikeampaa valtavan häpeän takia, että miksi on itse niin luuseri että kestää tilannetta niin pitkään.
Siksi en aiheesta juuri kenellekään puhu koska en pysty sitä selittämään ja tajuan etten voi saada ymmärrystä enkä yritäkään saada. Ymmärrän kyllä muita samassa tilanteissa olevia.
Tukholma syndrooma