Lue keskustelun säännöt.
Elämä on aivan karseeta...nyt on tullut totaalinen stoppi...luovutus
02.08.2007 |
Olen tässä kohta jo vuoden odotellut ja yrittänyt ja yrittänyt, että tämä elämä tästä lähtisi uuteen nousuun, mutta ei...Aina sitä luulee, ettei asiat voisi olla huonommin, eikä olo olla enää yhtään ahdistuneempi, niin kuinka ollakaan, niin sitä vaan asiat ovat yllättäen vieläkin enemmän solmussa.
Perheen takia olen yrittänyt hiki hatussa saada tästä elämästä elettävää, mutta tämä on niin järkkyä, etten enää yksinkertaisesti jaksa. Apua on haettu, mutta sitä en kuulemma tarvitse eli se siitä, mitä vielä...Ei mitään sillä nyt luovutan, en jaksa enää yhtään.
Kiitokset, että sain purkautua...ei tarvitse vastailla...öitä
Kommentit (17)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kirjoittaa...mutta tiivistettynä...henkistä väkivaltaa, koliikkivauva, yrittäjyys->rahahuolia niin iso vuori, ettei sitä pysty tavallisessa työssä oleva käsittämään, terveys...mitä tähän voi enää tulla lisää...ap
Kuulostaa pahalta, mutta ei toivottomalta. Koliikkivauva kasvaa ja tuo vuosi vuodelta enemmän iloa ja hoitaminen helpottuu. Raha on vain rahaa. Mikä on pahinta mitä voi käydä? Joudut velkavankeuteen ja kituuttamaan pienillä tuloilla. Niin tekee monet, mutta ei se henkeä vie ja lapsenkin saa pitää :).
Ei se elämässä mitään maksa katsoa vielä seuraavan mutkan taakse. Muutos tulee varmasti!
Toivottavasti pääset nopeasti avun piiriin. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
öisin en saa nukuttua...asiat pyörii mielessä, huoli painaa huomisesta ja vauva huutaa. Mistä sitä hoitoapua voisi saada...yritetty on sukulaisia ja palkattua apua, mutta tuo koliikki on pelottanut kaikki pois. Vauva huutaa niin, että pyörtyy välillä, eikä kukaan uskalla ottaa vastuuta hoidosta edes pariksi tunniksi...ap
Kodin myyminen ja vuokralle muuttaminen ei tunnu kivoilta vaihtoehdoilta, mutta siitäkin selviää.
Koliikki menee ohi. Vaikka se tuntuukin pahimmillaan siltä, että voisi hypätä ikkunasta vain jotta ei tarvitsisi kuunnella vauvan itkua. Mutta... Se tosiaan menee ohi.
Henkinen väkivalta on ihan perseestä. Jos voimia on edes vähän niin revi itsesi irti siitä suhteesta. Vaikka talous heittäisi häränpyllyä ja mitään ei jäisi käteen, niin ajan kanssa sekin on parempi kuin paska suhde. Usko vaan.
Kaverini äiti aikoinaan, 70-luvun lopulla, erosi kaverini psykopaatti-isästä (no ok, en tiedä oliko psyko, mutta henkisesti sairas kuitenkin) ja kun talo oli miehen niin kaverini äiti otti mukaan vaan kaverini, tuolloin pienen vauvan, ja sai vuokrayksiön. Jostain syystä kaverini äiti hommasi itselleen pianon... Vaikka ei siis ollut edes keittiössä pöytää, asunnossa sohvaa tms. Sänky oli. Ja se sitten se piano... Ihan täysjärkinen kaveristani tuli. Äitinsäkin voi ihan hyvin eikä ole enempää pianoja ostellut :-))).
Anyway... Voimia sinulle! Vaikka maallinen mammona menisi ja suku paheksuisi, niin tärkeämpää on se, että joku aamu katsot peiliin ja olet tyytyväinen siihen miten elät ja millainen olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu siltä, etten selviä, vaikka kai sitä kaikesta selviää...mutta olen vain niin poikki...väsynyt kaikkeen. Ihan sama mitä yritän, mikään ei onnistu ja tilanne ajautuu vielä enemmän umpikujaan, jos mahdollista. ap
Ei paljon lohduta, mutta koliikki todella menee ohi. Mutta sun tarvii kyllä ehdottomasti saada tähän hetkeen apua. Kysy vaikka turvakodista, että edes yhden yön saisit nukkua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö ne ystävät nyt edes muutamaa tuntia voi auttaa, että voisit nukkua välillä? Mä voin vaikka tulla hoitamaan sitä vauvaa.
Tiedän tunteesi. Mulla oli pari vuotta sitten sellainen tilanne, että ajattelin, etten koskaan selviä. Mies teki konkurssin, isot velat, parisuhde voi huonosti ja kärsittiin lapsettomuudesta.
Nyt kuitenkin kaikki näyttää paremmalta. Meidän parisuhde voi hyvin, kun mies pääsi siitä yrityksestään eroon. Makselee nyt ulosottoon velkoja. Ja kohta meille syntyy lapsi.
Ne taloudelliset murheet ovat nyt pienimpiä sinulla. Suomessa ei kukaan joudu näkemään nälkää. Lähde pois siitä henkisesti väkivaltaisesta suhteesta, ja vaadi kunnalta hoitoapua koliikkivauvasi kanssa. Se koliikki menee ohi. Muista, että sinulla on kuitenkin lapsi. Se on parasta, mitä voit saada.
Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lla ja ammattiapua. Ole rohkea. Itselläni kokemusta asiasta. Lähdön paikka on vaikea, mutta uskon että se on tie eteenpäin. Halauksia. Nii...
Minullakin on vauva, tosin todella rauhallinen ja tyytyväinen. Ja apunani on isoja tyttöjä (17v,15v,14v...) ja silti välillä ahdistaa. Jo useamman lapsen äitinä tunnistan oireeni kuuluvaksi tähän ns. synnytyksen jälkeiseen baby blues aikaan (miten lie kirjoitetaankin oikein). Jospa osa väsymyksestäsi liittyy myös sinulla tuohon edellä mainittuun. Totta kai tiedät, ettei tuo koliikki loputtomiin kestä, mutta se ei kyllä yhtään lohduta tällä hetkellä. Lähde vaikka autolla ajelemaan vauvan kanssa vaikka hän huutaisikin. Pääasia, että käyt jossakin tuulettumassa... Jos vain jaksat, niin älä jää kotiin. Hae ihmeessä apua vaikka kiven kannon alta. Kun edes hetken saat puhaltaa, niin se helpottaa. Minä aina pelkään ennen synnytystä juuri tuota mielialojen vaihtelua ja ahdistusta joka tulee ainakin mulle synnytyksen jälkeen hormoonien myötä. Ja se tulee vaikka vauvaa ei olisikaan. Meillä kuoli vauva kohtuun muutama vuosi sitten juuri ennen laskettua aikaa ja silti samat tuntemukset oli kuin nytkin... Eli saat laittaa osan ahdistuksesta jne. myös vauvahormoonien piikkiin. Älä jää yksin vaan hae vaikka vertaistukiryhmästä tms. tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on oikeus olla väsynyt ja kiukkunen, olet kokenut kovia. Tarvitset silti voimia jaksaa eteenpäin.
Oikeesti ihminen ei tarvitse paljoa elääkseen ja elämässä on lukematon määrä arvokasta ilmaiseksi.
Sinuna lähtisin ensinnä miettimään apuja koliikkivauvallesi ja itsellesi. Oletko kokeillut vyöhyketerapiaa tai lukenut muiden koliikkiäiten hyvistä vinkeistä (patterilla toimiva keinu, musiikkia, nukutus haalarissa, hieronta jne.)
Ota yhteys neuvolapsykologiin tai perheneuvolaan tai ensikotiin ym. Pyydä lääkäriltä lähete mielenterveystoimistoon tai lastensairaalaan, varmasti löytyy joku joka voi auttaa sinua.
kuten mieskin. Rahahuolet, velat, ulosotot ja taloudellinen umpikuja on meilläkin arkipäivää, niin että ei uskalla edes ajatella, mutta aina sitä rahaa elämiseen on aina jostain tullut. Vuokralla asutaan.
Kun joutuu nöyrtymään elämässä sitä oppii arvostamaan sitä mikä on oikeasti tärkeää. Elämä pelkistyy.
Minulle antaa voimaa ja uskoa usko Jumalaan, joka johdattaa tietäni miten syvällä pimeässä kuljenkin. Hän on valo synkkien tummien pilvien takana.
Rukoile ap voimaa ja johdatusta, niin saat kokea pieniä ihmeitä. Jumala kantaa sinua ja huolehtii sinusta, voit vain levätä.
APua on saatavilla!!