Lue keskustelun säännöt.
En HALUA enää yhtään lasta...
28.07.2007 |
yhtään kitisevää, jatkuvasti hoivattavaa vauvaa. Keskimmäinen täytti juuri neljä ja on jo niin ihanan helppo, kuopus vasta vajaa yksi ja niin saamarin hankala. Ei enää ikinä vauvoja....ei!
Kommentit (8)
Onneksi ei tässä maassa kenenkään ole mikään pakko tehdä lapsia. Suosittelen sterilisaatiota tai hormonikierukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mut yksin kertasesti mun ruumis ei kestä ja en usko ees tulevani helposti raskaaksi eli tämäkin viime kertainen oli täysin yllätys mulle.
sterilisaatiooon syksyllä! Olen siis yli kolmekypänen ja kolme lasta, nuorin vasta 1 ja vanhin jo koulussa. Ei enää yhtään lasta meille, mutta toivottavasti te muut teette monta ihanaa muksua!
Lapset on välillä niin rasittavia, mutta maailman ihanimpia silti. Vaikka olen itsekäs ja narsisti, niin lapsiani rakastan yli kaiken. Muksut rulaa!
Vierailija:
yhtään kitisevää, jatkuvasti hoivattavaa vauvaa. Keskimmäinen täytti juuri neljä ja on jo niin ihanan helppo, kuopus vasta vajaa yksi ja niin saamarin hankala. Ei enää ikinä vauvoja....ei!
Mulla kuopus on 4-vuotias ja esikoinen aloittaa nyt esikoulun. Elämä jo sen verran helppoa, etten enää vauvaralliin ryhtyisi.
Esikoinen yli 4v. ja kuopus täytti just vuoden.
Esikoinen oli " helppo vauva" toisin kuin kuopus jaka vieläkin tosi huono nukkumaan.
Mulle unenpuute on kamalinta maailmassa,mistä tahansa muusta pystyn tinkimään.
Musta tulee väsyneenä tosi inhottava enkä sellainen halua olla.
Joten en kyllä halua enää yhtään risaisten öiden kautta kun tämä on tarvottu loppuun.
Mieheni valitettavasti eri linjoilla,haluaisi suurperheen.
Ymmärsi kuitenkin kun kantani perustelin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kun mies haluaisi vielä yhden... Mä olen hokenut sille koko raskauden ja nyt vauva-ajan, että tämä on nyt sitten viimeinen. Aina se vaan sanoo, et katotaan nyt.
Mä en todellakaan jaksais enää raskausaikaa, viiminen oli sen verran hankala turvotuksineen ja väsymyksineen. Nyt opetetaan nuorinta pois yösyötöistä ja se on niin rasittavaa, pomppia joka yö ja yrittää keksiä jotain millä se oppis. Tämä viiminen on olllut muuten tosi helppo ja ihana vauva, ni olen sanonut et sais jäädä siksikin tähän ,et jäis hyvät muistot. Vielä jos sen 4. hommais se pitäis tehdä nyt kohta jo parin vuoden ikäerolla. Sit olis taas kaksi pientä ja noi isommat jäis vaan enemmän paitsi. Nytkin on sellanen olo, ettei ole tarpeeks antaa aikaa vanhimmalle tytölle.
Musta se on kyllä enemmän nnaisen päätös ku miehen, et montako lasta hankitaan. TIETENKIN yhteinen, mut jos mielipiteet eroaa ni naisen mielipide on painavampi. Sehän se suurimman työn joutuu siinä tekemään. Mitä mieltä muut? Ja onko vastaavia kokemuksia?
minusta sen mukaan on mentävä, kumpi ajaa pienempää lapsilukua. Lapsi on loppuelämän huomiota ja aikaa tarvitseva uusi ihminen. Siihen ei saa ketään pakottaa ja ei ketään saa pakottaa tilanteeseen, josta ei selviydy.
Jos jompi kumpi osapuoli ei tahdo lapsia laisinkaan, on aika vaihtaa kumppania. Ei saa pakottaa ihmistä vanhemmaksi vastoin tahtoaan. Kunnioitetaan omat rajansa tuntevia ihmisiä.
Tän kuopuksen syntymän jälkeen sitä sain odottaa ja luovutinkin jo että jäis yhteen mut sit yllättäen tulinki raskaaks ja sen pidin. Vaikka täältä löytyy et oisit tehny abortin! Helppoahan se on toiselle niin sanoa! No kuitenkin aion pitää hyvää huolta ja olen pitänytkin jo!