Oli hieman tiukat paikat edessä neljä vuotta sitten...

Kuopus teki tuloaan jo toista päivää. Supistuksia tuli 8-10 minuutin välein, muttei ollut vielä ihan kauheita.



Nyt kello on jotain 23.45, tästä reilun tunnin päästä soitin taksin vaikka sairaalan synnytysosastolla sanottiin että pitää odottaa kunnes supistuksia tulee 5 min. välein. Olin sairaalassa ensin käyrässä ja koska olinkin auki jo 7 cm minut vietiin lepohuoneen sijasta synnytyssaliin, n. klo 2.30. Supistuksia tuli edelleen 8 min. välein. Kätilöllä oli kiire ja jäin yksin saliin. Soitin n. klo 2.40 miehelleni että nyt olis jo aika päästä hänenkin sairaalaan. (Oli soittanut lapsenlikan kun ilmoitin meneväni synntyssaliin.) Vähän vaille 3 kätilö tuli takaisin luokseni ja ilmoitin hänelle että nyt on supistukset sellaisia että multa loppui kaikki reippaus jne. etten enää kestä näitä supistuksia. Hän ehti todeta että 10 cm on saavutettu ja voin alkaa ponnistaa kun siltä tuntuu. Samantien tuli supistus ja kuopus tuli maailmaan kalvoineen, vesineen päivineen, yhtenä pakettina, kätilöllekin yllätyksenä. Lapsivedet levisivät vasta kun kätilö kaivoi vauvan sieltä kalvojen keskeltä. Synnytyskeromukseen ponnistusajaksi tuli 1 min kun ei pienempää aikaa kuulemma voinut laittaa.



Pieni tyttö oli syntynyt, vähän myöhemmin soitin uudelleen miehelle ja sanoin että kuuletko tuhinaa, tyttö syntyi jo. Kun tyttö oli puolen tunnin ikäinen, pääsi isäkin häntä ihailemaan. :)



ONNEA RAKAS TYTTÖNI, siellä unten mailla, huomenna sitten juhlitaan 4-vuotissyntymäpäiviä! :)