Miten suhtautua ujoihin ihmisiin?
Tapaan yhtä äitiä lapseni harrastuksen tiimoilta säännöllisesti. Aluksi ajattelin että hän on " kopea" , tuskin edes moikkaa tavatessamme. Sittemmin olen ruvennut ajattelemaan, että ehkä hän onkin ujo (tai mistäs minä oikeasti tiedän, ehkä hän on kuin onkin ylimielinen, ja seurani ei kiinnosta häntä pätkän vertaa...).
Olen ruvennut moikkaamaan ystävällisesti, vaikkei hän paljon vastailekaan - ja vaikka hänen käytöksensä kieltämättä vähän ärsyttääkin minua. Olen ajatellut, että jos hän on oikeasti ujo, ehkä hän tuosta hissukseen lämpenee.
Vai eikö ujoa edes kiinnosta tulla kuorestaan ja tutustua?
Kommentit (9)
Minulla on työkaverini erittäin ujo tyyppi. Sanon aina hei ja yritän puhutella, mutta hän on aina äärettömän ujo. Olen pohtinut, pitäisikö hänen vain olla vai yritänkö vielä jututtaa häntä.
Kysymyksiin kyllä vastailen, mutta harvoin saan sellaisen luonnollisen puheyhteyden toisen henkilön kanssa, siis, että puhe todella luistaisi eikä olisi vaivautunutta.
Olen vasta viime vuosina huomannut, että monet pitävät ujoja ylimielisinä. Luultavasti siitä johtui koulukiusaamisenikin, että muut luulivat minua ylimieliseksi.
Mutta voinko viime kädessä mistään tietää, onko ko. henkilö ujo vai eikö häntä vaan kiinnosta tehdä tuttavuutta? En haluaisi tuppautua, jos hän ei itse asiassa olekaan ujo, vaan selkeästi vaan haluaa pysytellä minusta erossa. Itse olen ajatellut, että olisi kiva olla " puheväleissä" jo siksikin, että lapsemme ovat ystävystyneet harrastuksensa kautta.
t: ap
juttele vaan omia juttujasi ja moikkaile reippaasti. Mutta älä kysele häneltä hirveästi hänen asioistaan. Se voi olla aika kiusallista ujolle ihmiselle. Tietysti jotain neutraalia voi ja pitääkin kysyä että tulee keskustelua.
Se ärsyttää kun vähäpuheisia pidetään jotenkin omituisina, jopa vähä-älyisinä kun ei suu käy samaa tahtia kuin keskivertoihmisellä.
vapauttaa tilanteen. ALuksi he eivät puhu, usein juuri kyse on siitä, ettei ujo ihminen osaa puhua, hän ei keksi mitä sanoisi, hänellä ei ole sellaista " luonteista" puhelahjaa. Ujo ei osaa aloittaa keskustelua kauhean hyvin, hän ei osaa keksiä juteltavaa tai jos osaa niin hän ei osaa kovin hyvin viedä keskustelua eteenpäin. Mutta sitten kun tutustuu paremmin ja jossain vaiheessa se " jää" murtuu niin ujosta tulee yleensä yhtä puhelias kuin " normaalista" . Ujot eivät ole vähä-älyisiä, mutta heillä on vain tämä sosiaalinen haitta, haittahan se nykymaailmassa on, ettei osaa niin hyvin keskustella.
Esim. ruokapäydässä ojennettu ruoat ohitse! Ihan kuin siinä ei olisi tunteva ja ajatteleva ihminen!
Ujo ja sosiaalisista peloista kärsivä mieheni toivoo ainakin juuri sitä, ettei kukaan pitäisi häntä kopeana tai ylimielisenä, kun on hiljaa. Lisäksi hän toivoo, että hänen kanssaan silti joku haluaisin keskustella, mielellään kahden kesken ja tehden paljon kysymyksiä, joihin on helppo vastata ja tarttua. Hänelle on ahdistavaa, jos hänelle osoitetaan kysymyksiä niin että hänen on vastattava kaikkien kuullen.
Mikä on sinun suurin pelkosi ap? Kuvittele, että joutusit kohtaamaan sen joka päivä useita kertoja. Silti ujoista ihmisistä tuntuu.