Miten suhtautuisit jos...

Mikähän tuossa; jos menestyy elämässä, maksaa omilla rahoillaan ja päätös on itse harkittu niin ihan oma asia. En itse ottaisi/tykkää, mutta aikuinen ihminen tekee itse omat päätökset. En ole puolesta enkä vastaan. 

Minä hyväksyisin. Rohkeutta vaatii tuommoinen päätös, toivon vain että olisi tarkkaan harkittu.

Mieheni todennäköisesti saisi kylläkin hermoromahduksen. 

Riippuu hyvin paljon tatuoinnista ja sen koosta; jos kyseessä on koko kasvojen peittävä mauton tatuointi, niin ihmettelisin ja olisin pettynyt. Jos ei ole liian iso, hyvin tehty ja hyvin harkittu kuva, niin mikähän tossa. 

Ei saisi perintöä sit ainakaan multa. 

Lapsellani on kasvoissaan pieni sydän tatuoitu silmän alla. 22-vuotias. Aluksi hermoilin työn saamisen sun muun suhteen, mutta nyt olen tuohon tottunut, ja hyväksyn. En jaksa sekaantua, mitähän tuo minulle kuuluu. 

Välit menisi, en kehtaisi tuollaista katsella. 

Riippuu siitä, onko kyseessä tyttö vai poika 

Varmaan ajattelisin, että ei helvetti, mutta pitäisin pääni kiinni. Jos vasta suunnittelisi, kehottaisin miettimään todella tarkkaan... Mutta lapsen oma valinta tietenkin.

Jos ei asu enää kotona, niin todennäköisesti välit menisi rehellisesti sanoen. En kestä tatuointeja.

Jos asuu kotona, heittäisin ulos. Kotona noudatetaan minun sääntöjä, ja omistan lapseni siihen saakka (heidän kehonsa myös) kunnes muuttavat pois kotoa.