Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ihan kuin en "saisi" suuttua mistään tai sanoa mistään.
14.02.2017 |
Jos mies tekee jotain, mikä loukkaa minua, suutun (tietysti, jokainen kai suuttuisi). En kuitenkaan ala huutamaan ja paiskomaan tavaroita vaan ihan rauhallisesti ilmoitan että suutuin tai loukkaannuin ja vaadin että selvitämme tilanteen puhumalla. Mies yleensä hämmentyy tai kieltäytyy puhumasta tai suuttuu takaisin. Ja seuraavat pari päivää menee siten, että mies on hiljainen (pettynyt? vihainen? surullinen? en tiedä). Ihan kuin en saisi suuttua, jos minua on kohdeltu huonosti. Tällaista ei tapahdu usein, ehkä muutamien kuukausien välein kuitenkin. Tai jos sanon miehelle vastaan jossain asiassa, hän siitäkin hämmentyy tai joskus jopa pahastuu. Ja vetäytyy taas kuoreensa. Olen miettinyt, että olenko ensimmäinen, joka pitää puolensa miehen kanssa. Hänen molemmat vanhemmat "hemmottelevat" häntä edelleen vaikka on ihan aikuinen mies jo ollut pitkään, enkä ole koskaan kuullut isänsä tai äitinsä sanovan vastaan hänelle missään. Mies ei todellakaan koko aikaa ole jyräämässä, ja yleensä olemme samaa mieltä asioista. Mutta joskus eri mieltäkin, ja silloin minä sanon kyllä mielipiteeni enkä vain myötäile. Miehen on jotenkin vaikea suhtautua siihen, että en ole alistuvainen luonne. Ei mielestäni siksi, että hän haluaisi asioiden menevän niin kuin itse vaatii, vaan hän arvostaa mielipiteitäni noin ylipäätään ja usein kysyy neuvoanikin. Enemmän tuntuu siltä että mies ei tarkoita tahallaan kohdella huonosti, ja kun suutun tökeröstä kohtelusta niin hän ottaa kamalan raskaasti sen että teki jotain väärin. En minä "syyttele" mutta tuntuu että hän alkaa kamalan itsensä syyttelyn ja masentuu sen vuoksi moneksi päiväksi, ei kestä että on tehnyt jonkin pienen virheen. Osaisiko kukaan sanoa tällaiseen jotain viisasta ajatusta? Miten minun kannattaisi toimia?
Kommentit (4)
Ex tyttöystävä käyttäytyi samoin ja piti siksi mykkäkoulua. Erosin enkä kadu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluat jatkaa suhdetta, niin pidä vain kiinni siitä, ettet ala mielistellä miestä tai toimia oman tahtosi vastaisesti ettei hän mökötttäisi. Anna hänen käsitellä omat tunteensa oman päänsä sisällä ja muistuta itseäsi, että et ole tehnyt mitään väärää.
Vaatii hyvän itsetunnon, vahvan identiteetin ja myös itsereflektiokykyä, sillä tietenkin parisuhteessa on välillä normaalia ja oikein tehdä asioita toisen mieliksi. Pitää vain pitää huolta ettet tee niitä ettei mies suuttuisi, tai koska et uskalla olla eri mieltä.
Tämä ei taida ollla relevanttia, mutta tuli mieleen:
Mun mies ei ole tuollainen, mutta olemme olleet yhdessä tosi nuorista, ja mulla oli nuorena varsin heikko itseluottamus. Alussa yritin aina arvailla, mitä mies haluaisi ja tehdä kuten uskoin hänen haluavan. Sitten aloin tehdä enemmän kuten itse halusin, mutta koin siitä syyllisyyttä ja jopa suuttumusta miestä kohtaan - miksi hän ei voi vaan haluta samaa kuin minä, ettei minun tarvitsisi kokea syyllisyyttä, eikä ottaa täyttä vastuuta siitä, että suunnitelma onnistuu. Lopulta oivalsin, että on ok tuoda esiin mitä haluan, ja toimia sen mukaan, ja jopa epäonnistua ilman että olen täysin kelvoton. Minun ideani ovat yhtä hyviä ja arvokkaita kuin muidenkin. Että pääsin tähän niin mun piti alussa käydä läpi objektiivisesti mitä olin tehnyt/ehdottanut että oliko siinä jotain väärää. Jos ei ollut, niin totesin itselleni, että saatan kokea syyllisyyttä, mutta se on tässä tilanteessa väärä tunne ja en vain välitä siitä. Sitten vähitellen syyllisyys putosi pois.
Vierailija kirjoitti:
Ex tyttöystävä käyttäytyi samoin ja piti siksi mykkäkoulua. Erosin enkä kadu.
Mies käyttäytyy samoin. Vielä yhdessä, mutta tiedä sitten kuinka kauan. Ainaista mykkäkoulua.
Alue: Aihe vapaa
Minä olen sellainen, että ahdistun jos huomaan tahattomasti loukanneeni. Alan soimata siitä itseäni suhteettoman paljon, ja tulee suru että miksi olen paska ihminen. Se varmasti näkyy minusta ulospäin siten että vetäydyn. Varsinkin jos joku suuttuu minulle siitä että olen häntä kohdellut huonosti (vaikka en siis tahallani vaan vahingossa), niin kova ahdistus iskee, alan jopa pelätä että jos kyseessä on puoliso niin hän jättää minut asian takia ym hölmöä.