Miksi mä edes olen tinderissä, kun oikeasti rakastan vain yhtä miestä?

No miksi?

Koska ilmeisesti mies ei halua minua tarpeeksi paljon, vihjailuistaan huolimatta. En tiedä onko syynä vain se, että hän pelkää minun olevan hänelle liian "korkeatasoinen" (ai että kun vihaan noita markkina-arvojuttuja, joista on oikeasti vain haittaa ihmisille!). Jotain sellaista hän joskus sanoi, ja että olisin kuitenkin hänestä kiinnostunut vain hetken. On toisaalta myös kehottanut tapailemaan muita miehiä. Ei kai sellaista kukaan kehota, joka haluaisi suhdetta ja olisi ihastunut?

Yritän päästä hänestä yli tapailemalla muita, mutta kukaan ei pääse edes lähelle sitä, mitä hän minulle merkitsee.

ap

Voin niin samaistua suhun.

Yritän täyttää tyhjiötä ikävässäni miestä kohtaan klikkailemalla niitä Tinder-miehiä.

Toisaalta pelottaa, että tää mun elämäni rakkaus saa jostain tietää, että olen siellä ja luulee, etten enää ole hänen perään. Mikä ei pidä lainkaan paikkaansa.

Mulle kelpaa vain hän.

Vierailija kirjoitti:

Koska ilmeisesti mies ei halua minua tarpeeksi paljon, vihjailuistaan huolimatta. En tiedä onko syynä vain se, että hän pelkää minun olevan hänelle liian "korkeatasoinen" (ai että kun vihaan noita markkina-arvojuttuja, joista on oikeasti vain haittaa ihmisille!). Jotain sellaista hän joskus sanoi, ja että olisin kuitenkin hänestä kiinnostunut vain hetken. On toisaalta myös kehottanut tapailemaan muita miehiä. Ei kai sellaista kukaan kehota, joka haluaisi suhdetta ja olisi ihastunut?

Yritän päästä hänestä yli tapailemalla muita, mutta kukaan ei pääse edes lähelle sitä, mitä hän minulle merkitsee.

ap

No niin, nyt olet vastannut itse itsellesi. Olet Tinderissä siinä toivossa, että joku toinen kolahtaisi niin, että pääsisit hänestä yli. Onko se sinusta reilua niitä miehiä kohtaan, jotka luulevat sinun olevan aidosti parisuhdetta etsimässä? Etkö osaa olla yksin? Etkö uskalla kohdata tunteitasi? Menetkö rikki, jos annat itsellesi aikaa ihan vain surra? Voisitko etsiä jotain ihan muuta tekemistä; uuden harrastuksen, matkustaa jonnekin tms?

Jaan AP fiiliksesi tällä hetkellä täysin. En ehkä rakasta miestä, ollaan tapailtu vasta niin vähän aikaa, mutta mies on muuttamassa toiselle puolelle suomea. Etäsuhde on asia mitä kumpikaan ei halua, mutta emme silti pysty olemaan erossa toisistamme. Meillä molemmilla on kumppania kohtaan paljon vaatimuksia, mutta olemme kuin luodut toisillemme.

Käyn treffeillä muiden kanssa, mutta se on vain itsepetosta, sillä minua kiinnostaa todella harva mies ja ei kukaan ole tähän mennessä elämää yltänyt tälle tasolle, mitä ihastuksen kohteeni.

Elämä on joskus todella haastavaa, mutta sinun tapauksessasi täytyy todeta, että miehellä oikeasti on joku syy miksi hän ei voi sinua tapailla. Ehkä epävarmuus itsestä? Kun sanoo, että viihtyisit hänen kanssaan vaan hetken. Tai sitten hän tapailee muitakin eikä ole valmis vakiintumaan. Mene ja tiedä.

Ehkä voisit sanoa miehelle, että nyt täytyy tähän asiaan tulla muutos, sillä sinä rakastat häntä ja et halua olla muiden kanssa, tai sitten et voi jatkaa tuota löyhässä hirressä olemista.

Vierailija kirjoitti:

Voin niin samaistua suhun.

Yritän täyttää tyhjiötä ikävässäni miestä kohtaan klikkailemalla niitä Tinder-miehiä.

Toisaalta pelottaa, että tää mun elämäni rakkaus saa jostain tietää, että olen siellä ja luulee, etten enää ole hänen perään. Mikä ei pidä lainkaan paikkaansa.

Mulle kelpaa vain hän.

Mun rakkauteni tietää että olen tinderissä (kerroin siitä, kun kerran hän alun perin kehotti mua tapailemaan muita) ja kyselee usein, minkälaisia miehiä olen tavannut. Kerron avoimesti, että ihan mukavia mutta en ketään johon olisin rakastunut. Jatkan svaippailua kuitenkin, kun tälle miehelle pitäisi kyllä olla selvää että haluan hänet, ja mitään ei silti tapahdu. :/

Tai no, pientä lämpenemistä ja etenemistä kyllä tapahtuu, kaveripohjalta. Keskusteluaiheiden syvenemistä, minun ottamista osaksi kaveripiiriä, avun tarjoamista minulle kun tarvitsen, viime aikoina pari kertaa hakeutumista kanssani paikkaan, jossa olemme kahden. Pientä vihjailua. En tiedä odottaako hän mun osoittavan jotenkin selkeämmin tunteeni, jos kerran hän pelkää että en pitäisi hänestä tarpeeksi. Ja mä taas odotan hänen tekevän sen, koska hän on mut aiemmin torjunut kun olen kertonut tunteistani.

Hitto kun turhauttaa tämä tilanne! Kevätaurinko ja hormonit vielä pahentavat asiaa.. Nyt jos koskaan olisi hyvä hetki päästä irti tästä miehestä ihastumalla toiseen, mutta kukaan ei vain tunnu miltään vaikka kymmenien (tarkasti valikoitujen) miesten kanssa olen jutellut ja kymmenisen miestä tavannutkin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska ilmeisesti mies ei halua minua tarpeeksi paljon, vihjailuistaan huolimatta. En tiedä onko syynä vain se, että hän pelkää minun olevan hänelle liian "korkeatasoinen" (ai että kun vihaan noita markkina-arvojuttuja, joista on oikeasti vain haittaa ihmisille!). Jotain sellaista hän joskus sanoi, ja että olisin kuitenkin hänestä kiinnostunut vain hetken. On toisaalta myös kehottanut tapailemaan muita miehiä. Ei kai sellaista kukaan kehota, joka haluaisi suhdetta ja olisi ihastunut?

Yritän päästä hänestä yli tapailemalla muita, mutta kukaan ei pääse edes lähelle sitä, mitä hän minulle merkitsee.

ap

No niin, nyt olet vastannut itse itsellesi. Olet Tinderissä siinä toivossa, että joku toinen kolahtaisi niin, että pääsisit hänestä yli. Onko se sinusta reilua niitä miehiä kohtaan, jotka luulevat sinun olevan aidosti parisuhdetta etsimässä? Etkö osaa olla yksin? Etkö uskalla kohdata tunteitasi? Menetkö rikki, jos annat itsellesi aikaa ihan vain surra? Voisitko etsiä jotain ihan muuta tekemistä; uuden harrastuksen, matkustaa jonnekin tms?

Mä surin tämän suhteen toteutumattomuutta tuossa viime vuoden aikana monta kuukautta, en tapaillut ketään toista ja keskityin muihin asioihin, mm. siihen että totuttelin olemaan vain kavereita ko. miehen kanssa. Kun alkoi tuntua siltä että muiden miesten tapailu olisi hauskaa pakkopullan sijasta, menin tinderiin. Se olikin hauskaa pidemmän aikaa, koska yllätyin siitä kuinka mukavia keskustelut ja kohtaamiset sen kautta ovat olleet. 

Jokin aika sitten tämä mies alkoi kuitenkin vihjailla, että olisi ehkä sittenkin kiinnostunut. Yritin olla kiinnittämättä mitään huomiota asiaan, mutta nyt olen joutunut myöntämään itselleni, että kukaan tapaamistani kivoista miehistä ei ole mitään tähän yhteen verrattuna. Eikä se tosiasia muutu miksikään, olin minä tinderissä tai en. Hänessä on juuri ne tärkeimmät piirteet ja ominaisuudet, jotka haluan kumppanillani olevan (mikään niistä ei ole turha ja pinnallinen asia), ja kenelläkään toisella tapaamistani miehistä niitä ei ole, ei ainakaan kaikkia.

Mikään määrä matkailua ja muihin asioihin keskittymistä ei tätä muuta. Totta kai joskus voi tulla kohdalle toinenkin mies, jolla on nuo tärkeät ominaisuudet, mutta koska toistaiseksi niin ei ole käynyt, olen kiinnostunut tästä miehestä jolla ne on. Pitäisikö minun mielestäsi lopettaa tinderin käyttö ja miesten tapailu muutenkin? Silloinhan en ainakaan koskaan löydä ketään toista, johon voisin rakastua.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska ilmeisesti mies ei halua minua tarpeeksi paljon, vihjailuistaan huolimatta. En tiedä onko syynä vain se, että hän pelkää minun olevan hänelle liian "korkeatasoinen" (ai että kun vihaan noita markkina-arvojuttuja, joista on oikeasti vain haittaa ihmisille!). Jotain sellaista hän joskus sanoi, ja että olisin kuitenkin hänestä kiinnostunut vain hetken. On toisaalta myös kehottanut tapailemaan muita miehiä. Ei kai sellaista kukaan kehota, joka haluaisi suhdetta ja olisi ihastunut?

Yritän päästä hänestä yli tapailemalla muita, mutta kukaan ei pääse edes lähelle sitä, mitä hän minulle merkitsee.

ap

No niin, nyt olet vastannut itse itsellesi. Olet Tinderissä siinä toivossa, että joku toinen kolahtaisi niin, että pääsisit hänestä yli. Onko se sinusta reilua niitä miehiä kohtaan, jotka luulevat sinun olevan aidosti parisuhdetta etsimässä? Etkö osaa olla yksin? Etkö uskalla kohdata tunteitasi? Menetkö rikki, jos annat itsellesi aikaa ihan vain surra? Voisitko etsiä jotain ihan muuta tekemistä; uuden harrastuksen, matkustaa jonnekin tms?

Mä surin tämän suhteen toteutumattomuutta tuossa viime vuoden aikana monta kuukautta, en tapaillut ketään toista ja keskityin muihin asioihin, mm. siihen että totuttelin olemaan vain kavereita ko. miehen kanssa. Kun alkoi tuntua siltä että muiden miesten tapailu olisi hauskaa pakkopullan sijasta, menin tinderiin. Se olikin hauskaa pidemmän aikaa, koska yllätyin siitä kuinka mukavia keskustelut ja kohtaamiset sen kautta ovat olleet. 

Jokin aika sitten tämä mies alkoi kuitenkin vihjailla, että olisi ehkä sittenkin kiinnostunut. Yritin olla kiinnittämättä mitään huomiota asiaan, mutta nyt olen joutunut myöntämään itselleni, että kukaan tapaamistani kivoista miehistä ei ole mitään tähän yhteen verrattuna. Eikä se tosiasia muutu miksikään, olin minä tinderissä tai en. Hänessä on juuri ne tärkeimmät piirteet ja ominaisuudet, jotka haluan kumppanillani olevan (mikään niistä ei ole turha ja pinnallinen asia), ja kenelläkään toisella tapaamistani miehistä niitä ei ole, ei ainakaan kaikkia.

Mikään määrä matkailua ja muihin asioihin keskittymistä ei tätä muuta. Totta kai joskus voi tulla kohdalle toinenkin mies, jolla on nuo tärkeät ominaisuudet, mutta koska toistaiseksi niin ei ole käynyt, olen kiinnostunut tästä miehestä jolla ne on. Pitäisikö minun mielestäsi lopettaa tinderin käyttö ja miesten tapailu muutenkin? Silloinhan en ainakaan koskaan löydä ketään toista, johon voisin rakastua.

ap

Pitäisi. Vai haluaisitko itse olla jollekin miehelle vain se hoito, jonka avulla pääsee yli entisestä ihastuksesta?

Kun itse erosin kymmenisen vuotta sitten miehestä, jota kuvittelin silloin elämäni rakkaudeksi ja ainoaksi mieheksi, jota ikinä voisin haluta, en olisi voinut kuvitellakaan hakevani jotain toista. Seuraavat 2-3 vuotta olin täysin selibaatissa ja ilman pienintäkään kiinnostusta miehiä kohtaan. Mutta kuinka ollakaan, tänä päivänä olen todella, todella iloinen siitä, että erosimme ja että annoin ajan kulua. Jos olisin väkisin yrittänyt jonkun löytää, en olisi koskaan tavannut miestä, jonka kanssa nyt olen onnellisessa parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska ilmeisesti mies ei halua minua tarpeeksi paljon, vihjailuistaan huolimatta. En tiedä onko syynä vain se, että hän pelkää minun olevan hänelle liian "korkeatasoinen" (ai että kun vihaan noita markkina-arvojuttuja, joista on oikeasti vain haittaa ihmisille!). Jotain sellaista hän joskus sanoi, ja että olisin kuitenkin hänestä kiinnostunut vain hetken. On toisaalta myös kehottanut tapailemaan muita miehiä. Ei kai sellaista kukaan kehota, joka haluaisi suhdetta ja olisi ihastunut?

Yritän päästä hänestä yli tapailemalla muita, mutta kukaan ei pääse edes lähelle sitä, mitä hän minulle merkitsee.

ap

No niin, nyt olet vastannut itse itsellesi. Olet Tinderissä siinä toivossa, että joku toinen kolahtaisi niin, että pääsisit hänestä yli. Onko se sinusta reilua niitä miehiä kohtaan, jotka luulevat sinun olevan aidosti parisuhdetta etsimässä? Etkö osaa olla yksin? Etkö uskalla kohdata tunteitasi? Menetkö rikki, jos annat itsellesi aikaa ihan vain surra? Voisitko etsiä jotain ihan muuta tekemistä; uuden harrastuksen, matkustaa jonnekin tms?

Mä surin tämän suhteen toteutumattomuutta tuossa viime vuoden aikana monta kuukautta, en tapaillut ketään toista ja keskityin muihin asioihin, mm. siihen että totuttelin olemaan vain kavereita ko. miehen kanssa. Kun alkoi tuntua siltä että muiden miesten tapailu olisi hauskaa pakkopullan sijasta, menin tinderiin. Se olikin hauskaa pidemmän aikaa, koska yllätyin siitä kuinka mukavia keskustelut ja kohtaamiset sen kautta ovat olleet. 

Jokin aika sitten tämä mies alkoi kuitenkin vihjailla, että olisi ehkä sittenkin kiinnostunut. Yritin olla kiinnittämättä mitään huomiota asiaan, mutta nyt olen joutunut myöntämään itselleni, että kukaan tapaamistani kivoista miehistä ei ole mitään tähän yhteen verrattuna. Eikä se tosiasia muutu miksikään, olin minä tinderissä tai en. Hänessä on juuri ne tärkeimmät piirteet ja ominaisuudet, jotka haluan kumppanillani olevan (mikään niistä ei ole turha ja pinnallinen asia), ja kenelläkään toisella tapaamistani miehistä niitä ei ole, ei ainakaan kaikkia.

Mikään määrä matkailua ja muihin asioihin keskittymistä ei tätä muuta. Totta kai joskus voi tulla kohdalle toinenkin mies, jolla on nuo tärkeät ominaisuudet, mutta koska toistaiseksi niin ei ole käynyt, olen kiinnostunut tästä miehestä jolla ne on. Pitäisikö minun mielestäsi lopettaa tinderin käyttö ja miesten tapailu muutenkin? Silloinhan en ainakaan koskaan löydä ketään toista, johon voisin rakastua.

ap

Pitäisi. Vai haluaisitko itse olla jollekin miehelle vain se hoito, jonka avulla pääsee yli entisestä ihastuksesta?

Kun itse erosin kymmenisen vuotta sitten miehestä, jota kuvittelin silloin elämäni rakkaudeksi ja ainoaksi mieheksi, jota ikinä voisin haluta, en olisi voinut kuvitellakaan hakevani jotain toista. Seuraavat 2-3 vuotta olin täysin selibaatissa ja ilman pienintäkään kiinnostusta miehiä kohtaan. Mutta kuinka ollakaan, tänä päivänä olen todella, todella iloinen siitä, että erosimme ja että annoin ajan kulua. Jos olisin väkisin yrittänyt jonkun löytää, en olisi koskaan tavannut miestä, jonka kanssa nyt olen onnellisessa parisuhteessa.

Ihan sinun laillasi minäkin olin tapailematta muita, kun toivuin erosta pitkän suhteen jälkeen.

Tämän miehen kanssa en ole ollut suhteessa, mutta tunnemme jo sen verran hyvin että tiedän hänen huonotkin puolensa ja olen kohtalaisen varma siitä, että hän on elämäni rakkaus. Suhteeni eksääni oli monella tavalla hyvä ja toimiva, ja suhteeni ovat muutenkin onnistuneet hyvin. Osaan kyllä nytkin valita sellaisen kumppanin, joka sopii minulle ja jonka kanssa suhde toimisi ja kestäisi pitkään (tällä kertaa toivottavasti jopa loppuelämän). Tiedän myös, milloin en ole valmis suhteisiin ja milloin on kysymys jostain muusta.

ap

Minusta sinä saat tapailla muitakin, on eri asia lähteä 10 vuoden suhteesta ollen vielä kiinni eksässä, kuin surra menetettyä ei koskaa saatua rakkautta.

Sitä paitsi ken tietää, mitä siitä laastarisuhteesta seuraa. Jos aina pitäisi olla täysin vapaa ajatuksenkin tasollakin muista suhteista, niin millon sitä ehtisi tavata sen "oikean". Onnea etsintöihin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska ilmeisesti mies ei halua minua tarpeeksi paljon, vihjailuistaan huolimatta. En tiedä onko syynä vain se, että hän pelkää minun olevan hänelle liian "korkeatasoinen" (ai että kun vihaan noita markkina-arvojuttuja, joista on oikeasti vain haittaa ihmisille!). Jotain sellaista hän joskus sanoi, ja että olisin kuitenkin hänestä kiinnostunut vain hetken. On toisaalta myös kehottanut tapailemaan muita miehiä. Ei kai sellaista kukaan kehota, joka haluaisi suhdetta ja olisi ihastunut?

Yritän päästä hänestä yli tapailemalla muita, mutta kukaan ei pääse edes lähelle sitä, mitä hän minulle merkitsee.

ap

No niin, nyt olet vastannut itse itsellesi. Olet Tinderissä siinä toivossa, että joku toinen kolahtaisi niin, että pääsisit hänestä yli. Onko se sinusta reilua niitä miehiä kohtaan, jotka luulevat sinun olevan aidosti parisuhdetta etsimässä? Etkö osaa olla yksin? Etkö uskalla kohdata tunteitasi? Menetkö rikki, jos annat itsellesi aikaa ihan vain surra? Voisitko etsiä jotain ihan muuta tekemistä; uuden harrastuksen, matkustaa jonnekin tms?

Mä surin tämän suhteen toteutumattomuutta tuossa viime vuoden aikana monta kuukautta, en tapaillut ketään toista ja keskityin muihin asioihin, mm. siihen että totuttelin olemaan vain kavereita ko. miehen kanssa. Kun alkoi tuntua siltä että muiden miesten tapailu olisi hauskaa pakkopullan sijasta, menin tinderiin. Se olikin hauskaa pidemmän aikaa, koska yllätyin siitä kuinka mukavia keskustelut ja kohtaamiset sen kautta ovat olleet. 

Jokin aika sitten tämä mies alkoi kuitenkin vihjailla, että olisi ehkä sittenkin kiinnostunut. Yritin olla kiinnittämättä mitään huomiota asiaan, mutta nyt olen joutunut myöntämään itselleni, että kukaan tapaamistani kivoista miehistä ei ole mitään tähän yhteen verrattuna. Eikä se tosiasia muutu miksikään, olin minä tinderissä tai en. Hänessä on juuri ne tärkeimmät piirteet ja ominaisuudet, jotka haluan kumppanillani olevan (mikään niistä ei ole turha ja pinnallinen asia), ja kenelläkään toisella tapaamistani miehistä niitä ei ole, ei ainakaan kaikkia.

Mikään määrä matkailua ja muihin asioihin keskittymistä ei tätä muuta. Totta kai joskus voi tulla kohdalle toinenkin mies, jolla on nuo tärkeät ominaisuudet, mutta koska toistaiseksi niin ei ole käynyt, olen kiinnostunut tästä miehestä jolla ne on. Pitäisikö minun mielestäsi lopettaa tinderin käyttö ja miesten tapailu muutenkin? Silloinhan en ainakaan koskaan löydä ketään toista, johon voisin rakastua.

ap

Pitäisi. Vai haluaisitko itse olla jollekin miehelle vain se hoito, jonka avulla pääsee yli entisestä ihastuksesta?

Kun itse erosin kymmenisen vuotta sitten miehestä, jota kuvittelin silloin elämäni rakkaudeksi ja ainoaksi mieheksi, jota ikinä voisin haluta, en olisi voinut kuvitellakaan hakevani jotain toista. Seuraavat 2-3 vuotta olin täysin selibaatissa ja ilman pienintäkään kiinnostusta miehiä kohtaan. Mutta kuinka ollakaan, tänä päivänä olen todella, todella iloinen siitä, että erosimme ja että annoin ajan kulua. Jos olisin väkisin yrittänyt jonkun löytää, en olisi koskaan tavannut miestä, jonka kanssa nyt olen onnellisessa parisuhteessa.

Se, että tapailen miehiä, ei tarkoita että käyttäisin yhtäkään heistä hyväksi tuolla tavalla. Aloitan parisuhteen vain sellaisen miehen kanssa, johon tunnen haluavani sitoutua täysillä. Sellaistahan minä sieltä tinderistä etsin; ei vain ole tullut vastaan vielä. Muita en ole jäänyt tapailemaan, poisluettuna yksi panosuhde josta sovin aivan avoimesti ko. miehen kanssa yhteisymmärryksessä.

ap