Mikä on erityisherkän piirteitä?

Jos lapsesi inhoaa melua niin olkaa rauhallisimmissa paikoissa. Ei kai tuon ikäistä tarvitse diagnosoida tai määritellä, jollei sitten kyse ole jostakin vakavammasta.

Tällainen olen minä, erityisherkkä keski-ikäinen:

Vihaan melua ja yleensäkin kaikenlaista turhaa ylimääräistä ääntä, en yksinkertaisesti kestä sitä. Kaupungin melu on kamalaa, en pystyisi asumaan kaupungissa. Musiikkia ei saa soittaa isolla. En saa nukuttua, jos on vähänkään häiriöitä, mitään ei saa kuulua. On oltava sopiva lämpötila, pimeää ja juuri oikeanlainen tyyny ja oikealla tavalla aseteltuna. Vaatteitteni on oltava tieytynlaisia, ei saa kutittaa, ei painaa, ei mennä kieroon, materiaalin tulee olla pehmeää. Ja vaatteet on aseteltava huolellisesti, näin oli jo lapsena.

Koulussa oli kamalaa, kun oli melua ja kaikkein hirveintä oli kun opet huusivat ja olivat muuten ilkeitä. Usein itkin kotimatkan kamalan koulupäivän jälkeen. Liikuntatunnit oli kamalia, uinti pahinta. Siellä oli aina hirveä kiire, melua ja piti tehdä kaikkea, vaikka tuntui pahalta, esim. sukeltaminen. Silmäni punoittivat uinnin jälkeen ja ihoni kutisi. Oli hirveää vetää vaatteet kiireessä kostealle iholle, se oli silkkaa kidutusta. Kouluaikana en jaksanut juuri muuta tehdä kuin suoriutua koulusta, olin niin väsynyt siihen kaikkeen tohotukseen, kiireeseen, meluun, opettajien huutamiseen ja yleensäkin siihen ihmismassaan, jonka keskellä piti päivät viettää.

Minulla on erittäin tarkka maku- ja hajuaisti. Tupakansavu saa lähes oksentamaan, hajuvesistä yms. tulee päänsärky. En voi sietää kuumuutta, enkä pidä auringosta. Saan aurinkoihottumaa ja palan alta aikayksikön, sydämeni hakkaa ja voin huonosti.  Hirvein loma mitä voin kuvitella, olisi olla jossain kuumassa ja aurinkoisessa paikassa. Syksystä kevääseen voin oikein hyvin, kesäkin menee, kunhan ei ole hellettä ja sataa usein. Kuumina päivinä olen ilmastoiduissa sisätiloissa ja odotan syksyä.

Ihoni on herkkä ja voin käyttää vain puhtaita ihoöljyjä ja joitakin luontaiskosmetiikan tuotteita. Suuni on herkkä ja en voi syödä esim. tavallisia mansikoita tai tomaatteja, ne "polttavat" suuni verille, luomuja voin onneksi syödä huoletta. En voi syödä mitään missä on sitruunahappoa, se aikaan saman, en myöskään natriumglutamaattia lisättynä, poskeni alkavat helottaa punaisena, sydämeni hakkaa ja saan päänsäryn. Alkoholia voin ottaa yhden lasin viiniä tai olutta, enemmästä saan karmean krapulan. Sokeria en voi syödä, menen siitä ihan sekaisin. Myös vatsani on herkkä tietyille ruuille, esim. viljalle.

Kirkkaat valot ärsyttävät kaikella tavalla. Suurissa kauppakeskuksissa tai marketeissa en pysty käymään. Aistin herkästi myös ihmisten tunnetiloja ja energioita ja siksi väsyn monien ihmisten seurassa. Ulospäin olen viilipytty, mutta sisäisesti kuohuu. Lapsena ja nuorena kärsin, olisin halunnut olla reipas ja samanlainen kuin muutkin. Vähitellen olen kuitenkin oppinut hyväksymään itseni ja nyt keski-iässä nautin elämästäni täysillä.

Tässä on nimittäin omat hyvätkin puolensa: tunnen myös kaikki positiiviset asiat hirveän voimakkaasti ja koska nykyään tunnen itseni ja voin elää omilla ehdoillani, niin olen lähes aina iloinen ja positiivinen ja todella onnellinen. Joskus mietin jopa niin, että miten köyhää olisikaan olla normaali ;). Minua sanotaan esim. huippukokiksi ja taidan ollakin. Osaan herkällä makuaistillani yhdistellä juuri oikeat ruoka-aineet ja mausteet. Elän erittäin voimakkaasti tunteella, näen kaiken ihanan ympärilläni, huokailen kaiken kauneutta ja elämän ihanuutta. Rakastan elämää erittäin syvästi.

Erityisherkkyys, eli hypokondria on oireyhtymä, joka hyvin rasittava etenkin oireilevan lähimmäisille. Hoidettava vahvalla plasebolääkityksellä.

Tosiaan lapseni ei siedä pätkääkään kirkkaita valoja, tuntee voimakasta pahoinvointia. Toivon, että ei ole erityisherkkä, tulisi enemmän vaivaa!

Aistiyliherkkyys ja erityisherkkyys ovat sitten kaksi eri asiaa, tässä tunnutaan puhuvan molemmista.

Voi liittyä aspergeriin. Yleisesti ottaen kaikilla ihmisillä ulkopuolinen maailma havaitaan aistiärsykkeillä, sanotaanko aktiopotentiaaleilla. Esimerkiksi ihollasi olevat vaatteet aiheuttavat koko ajan "kipusignaaleiden" välittymistä hermostoon, joita aivot tulkitsevat, mutta normaalisti vaatteisiin totutaan ja ne eivät haittaa. Aistiyliherkällä hermostosta voi tulla liikaa aktiopotentiaaleja (eli lyhyitä impulsseja) jotka voivat vahvistua matkalla tai aivot eivät adaptoidu niihin oikein.

Voisiko olla jotain sensorisen integraation ongelmaa? Kannattaa ottaa yhteyttä neuvolaan ja pyytää lähetettä johonkin arvioon asiassa, koska mitä pikimmin lapsi saa tukea asiassa, sitä parempi hänellä on olla ja esim. Päiväkodissa ja koulussa voidaan tukea erityisesti. Hölmöä ajatella, että voi ei, lapsi on erityisen herkkä, hänestä on enemmän vaivaa! Sehän on sun lapsesi, kai sinä nyt olet jotain vaivaa valmis näkemään, jos vaan lapsella on hyvä olla ja pystyt ennaltaehkäisemään esim. Itsetunto-ongelmien ja oppimisvaikeuksien kehittymistä?!

Minulla ei ole mitään aistiyliherkkyyksiä kuten ongelmia kovien äänien, kirkkaiden valojen, nukkumisen tai vaatteiden materiaalien kanssa. Mutta tunne-elämältäni olen erityisherkkä. Se näkyy niin, että koen kaikki asiat todella voimakkaasti, elämäni on tunnevuoristorataa. Itken vähintään kerran päivässä, milloin surusta, milloin ilosta, milloin stressistä, milloin liikutuksesta. Koen sosiaaliset tilanteet helposti todella uuvuttavina. En kestä riitelyä tai eripuraa ihmisten välillä ja olen yliempaattinen. Lapsena olin arka tarkkailija, ja minullekin koulu ja varsinkin opettajien huutaminen oli ihan kamalaa. Nykyään pystyn pitämään tiettnlaista kuorta yllä sosiaalisissa tilanteissa, mutta jälkeenpäin saatan itkeä kotona, jos vaikka pankkivirkailija oli ilkeä.

Se on asperger.

Terskan iho oli nuorena erityisherkkä. Siitä se on sitten kovasta käytöstä rutinoitunut.