Kertokaa ADD-lapsistanne

Hidas, ei omatoimisuutta, unohtuu milloin mihinkin mietteeseensä, motorisesti kömpelö. Puhevika. Älykäs kuitenkin, pärjää koulussa mutta kärsii luokan melusta.

Isoveljelläni todettiin ADD aikuisena. Hän on ollut lapsesta asti todella herkästi ärtyvä ympäristön melusta ja sai käsittämättömiä raivokohtauksia milloin mistäkin. Asioiden täytyy mennä täsmälleen tietyssä järjestyksessä tai hän raivostuu, esim. kukaan ei saa koskea hänen kirjoihinsa ilman lupaa ja hänellä on oltava oma huoneensa johon muilla ei ole asiaa, ei edes hänen vaimollaan. Hän pystyy kyllä keskittymään hiljaisessa ympäristössä ja yksin työskennellessään, mutta ryhmätöistä ei tule mitään. Hän stressaantuu nollasta sataan sekunnissa, ei pärjää ilman ahdistuslääkkeitä ja/tai aivojen nollaamista ryyppäämällä. Ei kestä mitään mikä vähänkin poikkeaa totutusta ja hänen omista toiveistaan; hänen vaimoparkansa saa kuulla jatkuvaa kuittailua ja komentelua, ja veljeni usein komentaa hänet kotoa pois ja vaimo alistuu aina vaan. Veli myös hakkasi siskoani kun oltiin lapsia, mutta jostain syystä minä olen ainut joka on aina säästynyt hänen raivareiltaan.

Eli tiivistettynä: Veljeni on herkästi ärsyyntyvä raivohullu diktaattori, joka on myös maailman mukavin tyyppi kunhan häiriötekijät poistetaan ympäristöstä. En sitten tiedä johtuuko tuo kaikki ADD:stä vai onko kyseessä persoonallisuushäiriö. Isäni oli hyvin samanlainen, tosin vähemmän ilkeä.

Hidas lähtemään, aina tulee muuta, mikä pitää tehdä ennekuin lähdetään. Häiriintyy ulkoisista ärsykkeistä ja ei pysty keskittymään tehtäviin. Tarkkaavaisuuden pitkäkestoinen ylläpito haasteellista eli keskittyminen on vaikeaa. Oman toiminnan ohjaus puuttuu. Aina täytyy kertoa, mikä tehtävä tehdään seuraavaksi.

Isossa ryhmässä ei esim. opettajan ohjeiden kuuntelu onnistu. Aina on jotain mukavampaa tekemistä.

Erinäisten tutkimusten jälkeen saatiin diagnoosi vitosluokalla.

Positiivisen palautteen antaminen on tärkeää ! Meillä tuli koulusta negatiivista palautetta päivittäin ja lapsi lopetti kokonaan yrittämisen, mutta nyt kun onkin positiivista sanottavaa edes jostakin, on paremmin.

Koulussa tekee räätälöidysti joitain tunteja ja pitää useammin pieniä taukoja. Jatkuva keskittymiseen keskittyminen väsyttää.

Muuten poika on iloinen, empaattinen ja keskitason oppilas. Ei oppimisvaikeuksia. Meillä on lääkitys vain koulupäivinä. Sen kanssa pärjää. 

Vierailija kirjoitti:

Isoveljelläni todettiin ADD aikuisena. Hän on ollut lapsesta asti todella herkästi ärtyvä ympäristön melusta ja sai käsittämättömiä raivokohtauksia milloin mistäkin. Asioiden täytyy mennä täsmälleen tietyssä järjestyksessä tai hän raivostuu, esim. kukaan ei saa koskea hänen kirjoihinsa ilman lupaa ja hänellä on oltava oma huoneensa johon muilla ei ole asiaa, ei edes hänen vaimollaan. Hän pystyy kyllä keskittymään hiljaisessa ympäristössä ja yksin työskennellessään, mutta ryhmätöistä ei tule mitään. Hän stressaantuu nollasta sataan sekunnissa, ei pärjää ilman ahdistuslääkkeitä ja/tai aivojen nollaamista ryyppäämällä. Ei kestä mitään mikä vähänkin poikkeaa totutusta ja hänen omista toiveistaan; hänen vaimoparkansa saa kuulla jatkuvaa kuittailua ja komentelua, ja veljeni usein komentaa hänet kotoa pois ja vaimo alistuu aina vaan. Veli myös hakkasi siskoani kun oltiin lapsia, mutta jostain syystä minä olen ainut joka on aina säästynyt hänen raivareiltaan.

Eli tiivistettynä: Veljeni on herkästi ärsyyntyvä raivohullu diktaattori, joka on myös maailman mukavin tyyppi kunhan häiriötekijät poistetaan ympäristöstä. En sitten tiedä johtuuko tuo kaikki ADD:stä vai onko kyseessä persoonallisuushäiriö. Isäni oli hyvin samanlainen, tosin vähemmän ilkeä.

Joo, ei kyllä johdu ADD:stä nuo oireet. Ehkä mukana on tullut muita lieveilmiöitä tai sitten hänellä on täysin muta ongelmia lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Hidas lähtemään, aina tulee muuta, mikä pitää tehdä ennekuin lähdetään. Häiriintyy ulkoisista ärsykkeistä ja ei pysty keskittymään tehtäviin. Tarkkaavaisuuden pitkäkestoinen ylläpito haasteellista eli keskittyminen on vaikeaa. Oman toiminnan ohjaus puuttuu. Aina täytyy kertoa, mikä tehtävä tehdään seuraavaksi.

Isossa ryhmässä ei esim. opettajan ohjeiden kuuntelu onnistu. Aina on jotain mukavampaa tekemistä.

Erinäisten tutkimusten jälkeen saatiin diagnoosi vitosluokalla.

Positiivisen palautteen antaminen on tärkeää ! Meillä tuli koulusta negatiivista palautetta päivittäin ja lapsi lopetti kokonaan yrittämisen, mutta nyt kun onkin positiivista sanottavaa edes jostakin, on paremmin.

Koulussa tekee räätälöidysti joitain tunteja ja pitää useammin pieniä taukoja. Jatkuva keskittymiseen keskittyminen väsyttää.

Muuten poika on iloinen, empaattinen ja keskitason oppilas. Ei oppimisvaikeuksia. Meillä on lääkitys vain koulupäivinä. Sen kanssa pärjää. 

Ah, juurikin kuvailit myös minun lastani. Olen pienestä pitäen joutunut kertomaan, mitä seuravaksi tehdään. Esim. aamupesulla, vaikka sitähän on toistettu jo monta vuotta samanlaisena. Turhauttaa selostaa vieressä, mutta näin homma sujuu nopeammin. Näpeltää myös käsillään jotain kynää/kumia, kun tekee koulutehtävää ja vaikuttaa poissaolevalta, vaikka toisaalta onkin kuunnellut ja keskittynyt.

On 11-vuotias. Koulussa tosiaan häiriintyy melusta. Mutta toisaalta kukapa ei, on kuulemma aikamoinen sirkus siellä kun on villejä lapsia puoli luokkaa.

Miten pääsitte tutkimuksiin, kauanko kestivät ja millainen lääkitys teillä on?

Ap

up

Mulla kans epäily. Epäilen sitä itsellänikin, mutta en ole käynyt testeissä (nettitestien mukaan olen selvä tapaus:D). Lapsi on tosi herkkä ja ajattelevainen. Lyhyt pinna. Koulusta meinaa myöhästyä aina. Lähteminen tosi onnetonta. Tekee sitä ja tätä, mikä ei liity useinkaan lähtemiseen. Joskus soittaa töihin ja itkee, että mitä tekee, kun vielä kotona, vaikka koulu jo alkaa. Matikan joku testi meni ihan pieleen. Opettaja sanoi, että pitää kotona harjotella. Kun kotona testasin samat, niin osasi kaikki. Kysyin, että miksi ei koulussa osannu, niin arveli johtuneen siitä, että luokassa oli ollut jotain häiriötä silloin, eikä ollut pystynyt keskittymään. Unohtelee tavaroita jne. En aio viedä lääkäriin, enkä hankkia lääkitystä. 

Vierailija kirjoitti:

Hidas lähtemään, aina tulee muuta, mikä pitää tehdä ennekuin lähdetään. Häiriintyy ulkoisista ärsykkeistä ja ei pysty keskittymään tehtäviin. Tarkkaavaisuuden pitkäkestoinen ylläpito haasteellista eli keskittyminen on vaikeaa. Oman toiminnan ohjaus puuttuu. Aina täytyy kertoa, mikä tehtävä tehdään seuraavaksi.

Isossa ryhmässä ei esim. opettajan ohjeiden kuuntelu onnistu. Aina on jotain mukavampaa tekemistä.

Erinäisten tutkimusten jälkeen saatiin diagnoosi vitosluokalla.

Positiivisen palautteen antaminen on tärkeää ! Meillä tuli koulusta negatiivista palautetta päivittäin ja lapsi lopetti kokonaan yrittämisen, mutta nyt kun onkin positiivista sanottavaa edes jostakin, on paremmin.

Koulussa tekee räätälöidysti joitain tunteja ja pitää useammin pieniä taukoja. Jatkuva keskittymiseen keskittyminen väsyttää.

Muuten poika on iloinen, empaattinen ja keskitason oppilas. Ei oppimisvaikeuksia. Meillä on lääkitys vain koulupäivinä. Sen kanssa pärjää. 

Kuin kopio meiltä :)

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hidas lähtemään, aina tulee muuta, mikä pitää tehdä ennekuin lähdetään. Häiriintyy ulkoisista ärsykkeistä ja ei pysty keskittymään tehtäviin. Tarkkaavaisuuden pitkäkestoinen ylläpito haasteellista eli keskittyminen on vaikeaa. Oman toiminnan ohjaus puuttuu. Aina täytyy kertoa, mikä tehtävä tehdään seuraavaksi.

Isossa ryhmässä ei esim. opettajan ohjeiden kuuntelu onnistu. Aina on jotain mukavampaa tekemistä.

Erinäisten tutkimusten jälkeen saatiin diagnoosi vitosluokalla.

Positiivisen palautteen antaminen on tärkeää ! Meillä tuli koulusta negatiivista palautetta päivittäin ja lapsi lopetti kokonaan yrittämisen, mutta nyt kun onkin positiivista sanottavaa edes jostakin, on paremmin.

Koulussa tekee räätälöidysti joitain tunteja ja pitää useammin pieniä taukoja. Jatkuva keskittymiseen keskittyminen väsyttää.

Muuten poika on iloinen, empaattinen ja keskitason oppilas. Ei oppimisvaikeuksia. Meillä on lääkitys vain koulupäivinä. Sen kanssa pärjää. 

Ah, juurikin kuvailit myös minun lastani. Olen pienestä pitäen joutunut kertomaan, mitä seuravaksi tehdään. Esim. aamupesulla, vaikka sitähän on toistettu jo monta vuotta samanlaisena. Turhauttaa selostaa vieressä, mutta näin homma sujuu nopeammin. Näpeltää myös käsillään jotain kynää/kumia, kun tekee koulutehtävää ja vaikuttaa poissaolevalta, vaikka toisaalta onkin kuunnellut ja keskittynyt.

On 11-vuotias. Koulussa tosiaan häiriintyy melusta. Mutta toisaalta kukapa ei, on kuulemma aikamoinen sirkus siellä kun on villejä lapsia puoli luokkaa.

Miten pääsitte tutkimuksiin, kauanko kestivät ja millainen lääkitys teillä on?

Ap

Tutkimuksiin pääseminen oli pitkä prosessi. Ensin koulun kanssa piti pitää palavereja useampia, sitten koululääkäri laittoi lähetteen neuropsykologille. Sieltä sitten saimme "yhdyshenkilön", joka käy joka toinen viikko koululla katsomassa ja kyselemässä kuulumiset opettajilta ja pojalta. On erittäin pätevä ja erikoistunut juuri näihin ADD/ADHD lapsiin.

Lääkkeenä meillä on Equasym Retard. Ensin oli hurjat sivuoireet ja ajattelin, että ei tästä tule mitään. Lapsi oli hyvin tuskastunut. Nyt sujuu hyvin ja ei ole muuta kuin että ruoka ei maistu päivällä koulussa.

Kannattaa vaikka ottaa ensin yhteys opettajaan jos tuntuu, että lapsi tarvitsisi enemmän apua. Meillä tehtiin opettajan ja erityisopettajan avustuksella sellainen "huolilomake", joka lähti sitten lääkärille.

Tuo käsillä näprääminen auttaa ja pitäisikin antaa esim. koulussa jokin näpräysväline käteen. Meillä on myös kynään laitettava sellainen "piikkinen" paksunnos, joka auttaa pitämään kynän vakaana kädessä.

Vierailija kirjoitti:

Isoveljelläni todettiin ADD aikuisena. Hän on ollut lapsesta asti todella herkästi ärtyvä ympäristön melusta ja sai käsittämättömiä raivokohtauksia milloin mistäkin. Asioiden täytyy mennä täsmälleen tietyssä järjestyksessä tai hän raivostuu, esim. kukaan ei saa koskea hänen kirjoihinsa ilman lupaa ja hänellä on oltava oma huoneensa johon muilla ei ole asiaa, ei edes hänen vaimollaan. Hän pystyy kyllä keskittymään hiljaisessa ympäristössä ja yksin työskennellessään, mutta ryhmätöistä ei tule mitään. Hän stressaantuu nollasta sataan sekunnissa, ei pärjää ilman ahdistuslääkkeitä ja/tai aivojen nollaamista ryyppäämällä. Ei kestä mitään mikä vähänkin poikkeaa totutusta ja hänen omista toiveistaan; hänen vaimoparkansa saa kuulla jatkuvaa kuittailua ja komentelua, ja veljeni usein komentaa hänet kotoa pois ja vaimo alistuu aina vaan. Veli myös hakkasi siskoani kun oltiin lapsia, mutta jostain syystä minä olen ainut joka on aina säästynyt hänen raivareiltaan.

Eli tiivistettynä: Veljeni on herkästi ärsyyntyvä raivohullu diktaattori, joka on myös maailman mukavin tyyppi kunhan häiriötekijät poistetaan ympäristöstä. En sitten tiedä johtuuko tuo kaikki ADD:stä vai onko kyseessä persoonallisuushäiriö. Isäni oli hyvin samanlainen, tosin vähemmän ilkeä.

Mä olen ihan samanlainen, ja olen saanut aikuisena ADHD-diagnoosin. Olen nyt 42-vuotias nainen. Nykyään en tosin syö lääkkeitä vaan olen järjestänyt elämäni itselleni sopivaksi eli ärsykkeettömäksi. Elän yksin, teen etätöitä, olen muuttanut luonnonläheiselle seudulle jossa ei ole ruuhkia ja ihmispaljoutta.

Vierailija kirjoitti:

Mulla kans epäily. Epäilen sitä itsellänikin, mutta en ole käynyt testeissä (nettitestien mukaan olen selvä tapaus:D). Lapsi on tosi herkkä ja ajattelevainen. Lyhyt pinna. Koulusta meinaa myöhästyä aina. Lähteminen tosi onnetonta. Tekee sitä ja tätä, mikä ei liity useinkaan lähtemiseen. Joskus soittaa töihin ja itkee, että mitä tekee, kun vielä kotona, vaikka koulu jo alkaa. Matikan joku testi meni ihan pieleen. Opettaja sanoi, että pitää kotona harjotella. Kun kotona testasin samat, niin osasi kaikki. Kysyin, että miksi ei koulussa osannu, niin arveli johtuneen siitä, että luokassa oli ollut jotain häiriötä silloin, eikä ollut pystynyt keskittymään. Unohtelee tavaroita jne. En aio viedä lääkäriin, enkä hankkia lääkitystä. 

No onpa outoa ettet vie lasta lääkäriin. Add tarkoittaa rakenteellisia poikkeavuuksia aivoissa ja sellainen henkilö tarvitsee kuntoutusta pärjätäkseen. Onhan muitakin keinoja kuin lääkitys, eikä kenenkään ole sitä pakko aloittaa. Oman toiminnan ohjausta voi siellä harjoitella, koska jos ei opi esimerkiksi olemaan ajoissa, voi työelämässä aikuisena olla aika hankalaa.

Innostuu ja lupautuu siekailematta kaikkiin juttuihin. Jos joku tulisi ja ehdottaisi: tunnin kuluttua lähdetään Norjaan, niin olisi hänelle hieno juttu ja siltä istumalta valmis lähtemään.

Piirustustunneilla työ on ensimmäisenä valmis. Tuskastuu, jos opettaja ehdottaa siihen parannuksia.

Kaikki, missä ponnistellaan päämäärän vuoksi, on vastenmielestä-. Palkinnon pitää saada välittömästi.

Puhuu kovalla äänellä ja pälpättää jatkuvasti. Omassa huoneessa ei viihdy yksin. Kaveri kun tulee, niin ei vie sitä omaan huoneeseen, vaan tähän meidän kansamme olohuoneeseen.

Ei loukkaannu helposti, vaan uskoo että kaikki haluavat hänelle hyvää.