kysymys " kummiasiaa"

kerro että pitempään mietittyäsi olet tullut siihen tulokseen, ettähalua kummiksi lapsellesi XXX:n. Vaarana on että menetät ystäväsi, mutta varmaa on että menetät ystäväsi jos salaat asian.



ole aikuinen, käyttäydy niin.

vai onko ystäväsi tehnyt jotain?

Ei hän mitään " sellaista" ole tehnyt.

tein sen virheen ja mun tunne oli aito, ei olisi pitänyt

Tuntuu siltä että kysyin häntä kummiksi ajattelematta sen tarkemmin.

Ja nyt on sitten oikea ongelma.

kyllä minä enemmän loukkaantuisin jos en olisikaan valittu eikä kukaan siitä sanoisi.

Minusta et voi perua pyyntöäsi.

Kummipyynnön peruuttaminen kertomatta on huonoin vaihtoehto, mutta toimii taatusti, jos haluat kokonaan eroon kaveristasi. Välinne viilenevät kyllä varmaan myös ihan kerrotustakin perumisesta. Mutta onko sillä nyt niin väliä, jos kaveri ei kummiksi kelpaakaan..?

vaiheessa ellei sitä todella ole miettinyt ja koska jossain vaiheessa olet näin tehnyt niin eikö sinun pitäisi pysyä päätöksessäsi, vai onko siitä kauan aikaa kun olet häntä kummiksi pyytänyt? Jos siitä on vuosia eli olet ennakoinut että sitten kun saat lapsen niin tulisitko... vai onko se tapahtunut odotusaikana. Jos siitä on vuosia voisi sen unohtaa... mutta jos kuukausia niin sitten ei ehkä. Onko mahdotonta pyytää sylikummiksi sitä jonka todella haluat niin että tämä ensiksi pyytämäsi " jäisi" vaikka ns. kolmanneksi tai neljänneksi kummiksi? Niin minä varmastikin tekisin jos olisin erehdyksessäni mennyt moista jollekin lupaamaan.

Kun mietimme kummiasiaa, tulin maininneeksi äidilleni, että tämä sisko on ainoa, joka kuuluu luterilaiseen kirkkoon ja siten ainoa, jonka voisi pyytää kummiksi. Ongelmana oli vain, että me sisarukset emme ole kovinkaan läheisiä ja tämäkin sisko oli monta ikävää temppua tehnyt. Muutenkin itse olen kristitty ja tämä sisko on ainakin ennen ollut ateisti, vaikka luterilaiseen kirkkoon vielä kuuluikin. Ei tuntunut oikealta ottaa ateistia kummiksi.



Äitini ei ajatellut mitään muuta kuin sitä, että sanoin, että ainoa kummiehdokas on sisko ja meni heti kertomaan siitä siskolleni. Siskohan oli odottanut innoissaan sitä, että minä pyydän kummiksi. Hän ei itse asiasta soitellut ja kysellyt, mutta oli äidin mukaan odottanut.



Sitten päätimme, ettemme liitäkään lasta luterilaiseen kirkkoon, koska mieheni ei siihen kuulunut ja ei ollut sopivaa kristittyä kummiehdokasta. Siskoni suuttui tästä, kuten niin monesta muustakin asiasta tätä ennen. Ei auttanut selittelyt, että meidän lapset eivät edes kuulu luterilaiseen kirkkoon ja mitään kastetilaisuutta ei edes järjestetty.



Nykyään olen tyytyväinen, että ei ole kummeja, koska siitä näköjään tulee vain turhia ongelmia perheiden välillä. Itsekin erosin myöhemmin luterilaisesta kirkosta.