Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä saa ihmisen väheksymään kaveriensa onnea?
11.02.2017 |
Eräs kaverini, kutsutaan häntä vaikka Lauraksi, ei osaa olla iloinen kaveriensa onnesta, saavutuksista jne. Lauran suusta on kuultu mm. seuraavaa:
"Hyvästä tuuristahan tossa on kyse", sanoi Laura työpaikan saaneelle ystävälleen, kun ystävä kertoi vihdoin löytäneensä määräaikaisen paikan työttömyyden jälkeen (Laura ja ystävä eivät kilpaile samoista työpaikoista)
"Et voi olla onnellisempi erottuasi kuin ennen eroasi", Laura sanoi epäterveestä parisuhteesta lähteneelle ystävälleen, joka kertoi voivansa eron jälkeen paremmin ja olevansa onnellisempi
"En ymmärrä miten joku voi olla niin mitättömän näköinen" Laura sanoi eräästä koulukaveristaan, kyseessä ihan tavallinen, hoikka, meikkaamaton nainen
"Toivottavasti hän ei saa sitä paikkaa, koska se olisi epäreilua kannaltani", Laura kommentoi, kun kertoi erään tuttavansa päässeen työhaastatteluun (Laura ei kilpaile samoista töistä, mutta hänestä on väärin, jos joku muu saa töitä ja hän ei)
Tässä vain muutamia esimerkkejä mainitakseni. Minun on vaikea ymmärtää Lauran käytöstä. Musta ystävyyden/kaveruuden idea on se, että iloitset yhdessä toisten kanssa, kun heille tapahtuu jotain mukavaa ja sama toimii toisinpäin. Ymmärrän, että Lauraa harmittaisi, jos esimerkiksi hakisi ystävän kanssa samaa työpaikkaa ja ystävä tulisi valituksi, mutta Laura ei toivo toisten saavan töitä, vaikka kyse olisi aivan eri alasta. Onko muilla Lauran kaltaisia kavereita/tuttavia? Miksi he käyttäytyvät noin?
En siis ole Lauran kanssa enää juurikaan tekemissä (tietoisesti olen halunnut etäisyyttä ihmisestä, joka ei halua hyvää toisille), mutta en voi olla miettimättä, mistä moinen käytös kumpuaa.
Ap
Kommentit (28)
Kuulostaa ihan mun eräältä entiseltä ystävältä. Erityisesti hän nautti, jos muilla meni huonosti ja "mässäili" heidän kurjuudellaan. Lisäksi hänellä oli tapana katkaista ystäviensä kanssa välit naurettavan pienistä asioista ja syytti ystäviään välien katkeamisesta ("Anna on aina niin vaikee/ilkee, Miia on tosi rasittava"). Joskus tutustuttuamme ihmettelin, miksi nuo välit olivat vuosien saatossa katkenneet ystävien kanssa. En ihmettele enää, sillä vuosien saatossa ystäväni paljastui tuollaiseksi toisille pahaa tahtovaksi ihmiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän jokainen tunne tuollaisen tyypin, joka ei osaa iloita toisten onnesta...
Ei kukaan pakota sua Ap tai ketään muutakaan hengailemaan tuollaisten kanssa.
Narsistisen kuuloinen tyyppi, näkeekö itsessään ikinä mitään vikaa?
No varmaan vittu se jos itse on onneton ja muut ympärillä onnellisia. Vitutti kun yläasteellakin oli aina heppatytöt niin vitun onnellisia ja heidän mielestään muut eivät olleet mitään. Teki mieli ottaa niiden leteistä kiinni ja murskata päät pulpettiin.
Osalla varmasti kumpuaa tuollainen toisten vähättely omasta pahasta olosta ja itsensä pönkittämisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillekin ystävien onni voi olla liian kipeä asia. Jos ystävä vaikka kertoo raskaudesta ja itse olet yrittänyt pitkään lasta tuloksetta tai jos ystävä saa töitä ja itse et löydä paikkaa, vaikka kuinka etsit jne. En silti itsekään ymmärrä, miksi toisia täytyisi piikitellä. Eikö voisi vain onnitella ja vaihtaa aihetta?
Mulla oli nuorempana vastaavanlainen ystävä. Jos mulle tapahtui jotain hyvää, hän lyttäsi. Jos minulle tapahtui jotain ikävää, kyseli kauheasti asiasta ja juoruili eteenpäin. Otin tuosta opikseni, enkä jakanut enää mitään henkilökohtaisempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kateutta veikkaisin minäkin. Ja jonkinlaista omaan elämäänsä tyytymättömyyttä. Menisi varmasti oma elämä paremmin, jos kaiken toisiin käytettävän negatiivisen energian keskittäisi oman elämän muokkaamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Kateutta veikkaisin minäkin. Ja jonkinlaista omaan elämäänsä tyytymättömyyttä. Menisi varmasti oma elämä paremmin, jos kaiken toisiin käytettävän negatiivisen energian keskittäisi oman elämän muokkaamiseen.
Toiset on vaan perusluonteeltaan negatiivisempia kuin toiset. Olen itse sellainen pessimisti, että kaikki yltiöpositiivinen vain ällöttää. En osaisi olla sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei oo täydellinen. Tämä "Laura" ei oo vaan ymmärtäny asiaa vielä.
Mä lakkasin pitämättä yhteyttä tuollaisen "ystävän" kanssa. Ensin laitoin viestiä harvemmin, sitten lakkasin laittamasta. Onneksi tämä "ystävä" ei myöskään ole viestiä laittanut muuten, paitsi kun huomaa somesta elämässäni tapahtuvan jotain hyvää, laittaa hän viestiä kyselläkseen enemmän. Vastailen ympäripyöreästi ja lyhyesti. En itse ole osannut tämän järkevämmin "katkaista" välejä, sillä tämä nainen on tunnettu siitä, että hän tekee entisten ystäviensä elämästä ikävää (levittelee juoruja, henk.koht.asioita jne).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ikävältä ihmiseltä. Jättäisin pois ystäväpiiristä.
Ihan kuin ex-ystäväni. Huono itsetunto ja kateellisuus. Toisen onni ja menestyminen nähdään uhkana. Ystäviä voidaan olla, kun ollaan "samalla tasolla."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka näitä alapeukuttaa, tuo aloituksen Laurako? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateutta veikkaisin minäkin. Ja jonkinlaista omaan elämäänsä tyytymättömyyttä. Menisi varmasti oma elämä paremmin, jos kaiken toisiin käytettävän negatiivisen energian keskittäisi oman elämän muokkaamiseen.
Toiset on vaan perusluonteeltaan negatiivisempia kuin toiset. Olen itse sellainen pessimisti, että kaikki yltiöpositiivinen vain ällöttää. En osaisi olla sellainen.
No mielestäni ei aivan kaikki ollut yllä huonosti sanottuna. Esim jos löytää työpaikan niin on onnekas kun sellaisen saa ja on, mutta toki sitä olisi hyvä välissä näyttää välittävän kaverin saavutuksistakin. Itsellä taas riippuu yleensä mielentilasta, vaikken mikään kovin kateellinen ihminen ole tai kateutta välitä negatiivisesti näyttää. Saatan toki vaan todeta, että kävispä mullekki noin kivasti joskus onnittelun jälkeen.
Aloituksen Laura kuulostaa epävarmalta ihmiseltä, joka yrittää saada muille yhtä epävarman olon.
Toihan on suomalaisten kansallistauti, kateus. Kukaan ei koskaan saisi ääneen sanoa olevansa onnellinen, saavuttaneensa jotakin tai vielä kamalampaa - olevansa ylpeä siitä! Aina pitäisi hyssytellä, vai onko muilla kansoilla "se, kellä onni on, se onnen kätkekööt" -tyyppistä sanontaa?
Komppaan muutamaa aiemmin kommentoinutta, mikään ei pakota teitä olemaan tuollaisten ihmisten kavereita. Jos jollekulle ainoa kaveri on tuollainen, kannattaa miettiä olisiko kuitenkin parempi olla yksin kuin sinua morkkaavan ihmisen kanssa.
Mä olin tuollaisen ihmisen ystävä teininä. Olin tosi epävarma ja kyselin aina muilta mielipidettä. Tuollainen vaativa, itsevarman oloinen (mutta sisältä epävarma) ihminen viehätti. Kuuntelin häntä liikaa ja huomasin kyseleväni häneltä kaikkea (minkä paidan puen päälleni, näyttääkö uudet verhot kivoilta, onko mun hiukset ok). Onneksi hiljalleen itsetuntoni kasvoi ja lakkasin välittämästä tuon ihmisen mielipiteistä ja kommenteista, joista niin usein tuli paha mieli.
Alue: Aihe vapaa
Toiset on vaan kateellisia ja ajattelee, et jos muut saavuttaa jotain, niin se on aina itseltä pois.