Miten tästä sokerihelvetistä pääsee irti?

Sinkin ja kromin avulla.

Pääsin sokerista eroon olemalla syömättä sitä. Vuosi takana.

Mulla auttoi sellainen kirja kuin Allen Carr: Easyweigh to Lose Weight. 

Sain vinkin Carrin teoksiin tältä palstalta, tupakan lopettamisasian yhteydessä. Ostin ensin Carrin menestyskirjan siitä aiheesta, ja olen nyt ollut 9 kk polttamatta - aiemmin taustalla kymmeniä epäonnistuneita lopetusyrityksiä.

No, kun Carr osasi auttaa minua tupakan kanssa, niin ajattelin että kokeilen osaisiko myös ruokahimojen. Ja olen saantu ahmimiset nyt jo moneksi kuukaudeksi "kuriin" - kuriin lainoissa siksi, että Carr on sitä mieltä että jos tarvitaan itsekuria ja tuntuu että kieltäytyy jostain, niin epäonnistuminen on todennäköinen. Carrin (joka on riippuvuuksia paljon hoitanut terapeutti) kirjat aivopesevät uskomaan, että riippuvuuden kohde, olipa se tupakka, alkoholi, heroiini tai sokeri, ei tuota mitään aitoa nautintoa joten siitä luopuminen ei ole tuskallista. Nykyisin syön makeana lähinnä hedelmiä, hyvin harvoin sokeroituja tuotteita, vaikka Carrin ruokavalio-ohjeissa sanotaan että jos 70% ruokavaliosta on terveellistä, 30% kroppa kestää roskaakin.

En pysty olemaan täysin ilman herkkuja pitkiä aikoja. Jos olen, niin sitten repsahdan jossakin vaiheessa ja pahasti. Herkkuja voi minusta syödä vähän silloin tällöin, esim. kerran viikossa. Kenenkään ruokavalio ei kaadu yhteen tai pariin pullaan/yhteen pieneen karkkipussiin ym. 

Mun makeanhimo oli nälkää. Aloin syömään isomman aamupalan eikä enää tarvi napostella. Missään välissä ei ehdi tulla kova nälkä kun taan ennen oli nälkä jo ennen kymmentä eikä se ikinä lähtenyt kokonaan pois.

I feel you. Kahden viikon jälkeen voi helpottaa, mutta silti voi sortua, kun luulee, että ei ole enää sokeririippuvainen. Vaikkei tulisi fyysistä himoa, niin ajattelee vähän piristää itseään, kun ennenkin on sokeri auttanut... ja se on menoa taas!

Yritä kestää vielä toinen viikko! <3