Asioiden selvittäminen
Miksi teen konfliktitilanteista niin monimutkaisia? Miksi en vain heti sano, mikä minua vaivaa sen sijaan, että mykistyn täysin. Ja sanon, että ei mikään vaivaa. En halua enää olla tämmöinen, haluan selvittää asiat mahdollisimman nopeasti, jotta minulla ja miehelläni olisi taas hyvä olla.
Kommentit (8)
Voi olla, että johtuu lapsuudesta. En pysty muistamaan, miten minuun suhtauduttiin, jos joku vaivasi.
http://yle.fi/uutiset/3-9444039
Lapsuuden traumasta voi tulla parisuhteeseen iso taakka – "Olemme hyviä peittelemään omia pahoja kokemuksia"
Lapsuudessa koettu rakkauden ja luottamuksen puute ovat tyypillisiä ihmisten kipukohtia. Hyvä itsetunto suojaa suhdekriisissä.
8.2.2017 klo 21:21
Hyvä teksti.Ja linkit Väestöliiton sivuille myös hyödyllisiä, pitänee myöhemmin tutustua niihin tarkemmin.
Vanhoista vuorovaikutusmalleista on hankala päästä eroon ilman tietoista toimintaa. Yksi vaihtoehto on suunnitella aina tarvittaessa keskusteluhetki, jota varten vaikka kirjoittaa ylös ne asiat, jotka haluaa sanoa ja millä tavalla ne sanoo. Tässä vaihtoehdossa on se hyvä puoli, että ei tule niin helposti esittäneeksi asioita tunnekuohussa ja sillä tavoin muotoiltuina, että toinen osapuoli ei ymmärrä. Pitää vain varmistua, että sillä toisella on sopiva hetki kuunnella ja jutella.
Spontaanin tilanteen ollessa päällä kun mykistyy, voi vaikka sanoa suoraan, että "en nyt pysty sanomaan mitä ajattelen, mutta kerron myöhemmin".
Miten miehesi on reagoinut silloin kun / jos olet kertonut suoraan asioita? Voiko liittyä tähän? Aina ei nää kyllä juonnu lapsuudesta!
Tämä nykyinen mies reagoi hyvin, mutta edellinen kyllä hermostui, jos kerroin olleeni loukkaantunut jostain. Ei pystynyt yhtään ottamaan kritiikkiä vastaan.
Mulla sama juttu. Alan itkemään tosi helposti tollasissa tilanteissa ja varsinkin riidellessä. Helpompi vaan lähteä pois pidättelemään itkua.. Jos alan kertoa mikä harmittaa, alan itkemään ja itkeminen ärsyttää enemmän, joten alan itkemään entistä enemmän. Ärsyttävää.
Jaa-a... Millainen sun lapsuus oli? Jospa vastaus löytyisi sieltä.
Minäkään en pysty sanomaan mikä mua vaivaa, tai jos sanon, niin se tulee itkun ja ahdistuksen saattelemana.
Mua ei lapsena saanut vaivata mikään, tai jos vaivasi, niin oli pakko kertoa ja kun kertoi, niin joko vähäteltiin, naurettiin tai raivottiin, koska vastaukseni ei ikinä kelvannut.