Ilmoittavatko tai kysyvätkö teidän lapsenne luvan, että saako kotiin tuoda kavereita?
Olen kyllästynyt tähän. Mieheni lapsi ei koskaan kysy tai edes ilmoita. Olen itse kotona päivisin ja olisi kiva tietää, että he tulevat. Nämä pojat nimittäin pelaavat monta tuntia erittäin kovaäänisesti ja en voi itse keskittyä tuolloin mihinkään järkevään. Kerran vessanpönttö oli ihan pissassa ja mun piti huomauttaa siitä. Kaapista otetaan välipalaa ja pöytä on sitten ihan rasvassa ja muruissa. En jaksa. Olenko liian vaativa?
Kommentit (32)
Kun lapseni oli lapsi ja nuori, sai hän kyllä tuoda kavereita pääsääntöisesti aina. Sitten, kun ei sopinut, sanoin, että nyt ei sovi ja se oli kaikille ihan ok.
Lapseni kaverit asuivat kyllä lähellä ja heillä oli ihan järkevät kotiintuloajat, sekä ruokailuajat myös. Kävivät esim. kotonaan aina syömässä. Ne siis, jotka eniten meillä viihtyivät. Jos joku tuli kauempaa, toki ruokaa oli tarjolla.
Oma äitini antoi myös kavereiden tulla pääsääntöisesti aina ja oli niin tykätty kavereidenkin kesken, että joskus jäivät äitini kanssa meille, kun minä lähdin isäni luo :D
Meijän lapsuudessa käveltiin vaan sisään ku ei tarvinnu ovia pittää lukossa ennen :D ei ilimoteltu tai kyselty saako tulla tai mennä vaan aina oli tervetullut meille tai kavereille.
Kysyi koululainen että voiko kaveri tulla ja samalla tavalla kysyi kaveri kotoa voiko sinne mennä. Ulkona oli meluleikkien paikka ja meillä oli selvää kuinka käyttäydytään kylässä.
Meillä lapset tietää että jos omia harrastuksia on koulun jälkeen niin kaverit eivät silloin tuu, muuten saa tulla tietysti ja viikonloppuna pitää kysyä vanhemmilta lupa.
Meille saa aina tulla, päivällä ja ruokapöytään tervetuloa. No jos yli neljä tulee niin sitten ois hyvä tietää keitellä enemmän sapuskaa.
Yleensä kysyvät, saako kaveri tulla. Jos annetaan lupa, niin aika rajataan maltilliseksi, tuntikausia ei voi olla.
Asutaan perhekokoon nähden ahtaasti, ja omakin perhe tarvii rauhaa.
Muuta omaan kotiin, kun et kerran osaa elää uusperhearkea.
ei, meille saa tulla aina. omassa lapsuudessanikaan kukaan ei koskaan kysellyt keltään, kavereille vain mentiin joten kai sitten olen tottunut tuohon ja minulle on ihan ok että lapset tuo kavereita kysymättä.
Tässä on nyt kyse siitä että lapsi ei ole oma lapsi.
Ja sinä et voi käskeä poikia olemaan hiljaa, koska...? Etkä voi sanoa pojalle, että tarvitset rauhaa, koska...?
Ai, se ei siis ole lapsen koti vaan sinun, miksi pitää lupa olla ja pitääkö olla kirjallisesti
Vierailija kirjoitti:
Tässä on nyt kyse siitä että lapsi ei ole oma lapsi.
Ei ole. Kyse on siitä, että sinä et osaa olla aikuinen. Jos asutaan saman katon alla, kaikilla aikuisilla on kasvatusvastuu, ei vain siittäjällä/synnyttäjällä. Ja pakkohan sitä on niitä kavereitakin ohjeistaa, vaikka eivät ole omia lapsia. Ihan ydinperheessäkin.
Pelihuoneeseen akustiikkalevyjä.
Poojaat,laittakaa vähän pienemmälle!
Ja luurit omille korville, vähän sinfoniamusiikkia.
Vierailija kirjoitti:
Ai, se ei siis ole lapsen koti vaan sinun, miksi pitää lupa olla ja pitääkö olla kirjallisesti
Juuri siksi pitää olla lupa, että kyseessä ei ole VAIN lapsen koti. Siellä asuu muitakin, jotka tulee myös ottaa huomioon. Ei lapsi päätä sitä, milloin sopii tuoda vieraita yhteiseen kotiin.
Kyllä kysyvät, vaikka tällaista sääntöä ei ole erikseen sovittu.
Sen sijaan sellainen sääntö on, että pelatessa ei saa huutaa ja kiroilla.
Vierailija kirjoitti:
Ai, se ei siis ole lapsen koti vaan sinun, miksi pitää lupa olla ja pitääkö olla kirjallisesti
Mitä hourailet? Millä perusteella luvan kysyminen poistaa sen, että koti on myös lapsen koti? Saako teillä lapset hillua miten tykkäävät vain siksi, että koti on heidän kotinsa?
Tietysti kysyy. Myös me aikuiset kysymme toisiltamme, sopiiko jos se ja se tulee käymään silloin ja silloin. Pitäisin outona, jos porukkaa vain lappaisi sisään ilman, että asiasta on keskusteltu muiden perheenjäsenten kanssa ja kysytty, onko asia heille ok.
Vierailija kirjoitti:
Tässä on nyt kyse siitä että lapsi ei ole oma lapsi.
Mun ikiomat lapset kysyy aina luvan. Olen etätyössä ja otan asiakaspuheluita, ei ole niin iso linna etteikö päivisin tarvitsisi työrauhaa. Aika hyvin kyllä nykyään tietävät ajat, jolloin voi tulla ja jolloin oltava ulkona seurustelemassa.
Kyllä mä ainakin osaan karjasta, että äänet pienemmälle eikä tartte huutaa. Meillä on tapana sanoa menkää ulos huutamaan. Sitten olen pilteille sanonu mitä saa ottaa välipalaksi, ettei kaverit syö jääkaappia tyhjäksi. Joskus kaverit tuli ja söi meidän herkutkin kaapista,niin sillon annoin kuulua ohjeita mitä saa tehdä ja mitä ei. On meillä kaverit joskus pomppinu sohvillakin. Annoin kuulua.
Riippuu oletko aikuinen talossa ja maksat laskuja,vai elätkö siivellä ettei sulla oo sanomista.