Lue keskustelun säännöt.
En pysty hillitsemään itseäni enää vaan raivoan miehelle
08.02.2017 |
Parisuhdetta takana n. 10 vuotta. Esikoisen syntymän jälkeen mies on tehnyt p*skasia temppuja minulle, josta selvästi jäänyt paljonkin hampaankoloon ja ne tulee ilmi riitojen yhteydessä. Vaikka taas osa ajasta menee ihan hyvin. Olen monesti ollut ihan hilkulla pakata kamat ja lähteä kun tulee se huono hetki, mutta en pysty tekemään sitä lapsille. Mutta kun ei tämä yhteiselokaan toimi... miehen suhteen en nykyään pysty ollenkaan hillitsemään itseäni. Kun mies tekee virheen, huudan ja sätin. Saatan paiskoa oviakin. Uhkaan erota ja jättää hänet. Pahinta on että en pysty hillitsemään itseäni edes vaikka lapset on siinä vieressä. Isompi lapsi oireileekin siitä. Kohtauksen jälkeen on tietysti tosi p*ska fiilis, mutta ei sitä silloin enää korjata voi kun vahinko on jo tapahtunut.
Miten sitä saisi hillittyä tunteensa miehen suhteen, koska toki raivoni on välillä myös aiheetonta tai ainakik suhteettoman suurta. Pitäisikö erota vaan suosiolla vai vielä yrittää enemmän lasten tähden? Semmosia pyörittelen mielessäni paljonkin enkä päätökseen pääse. En nyt tiedä mitä edes kysyn, piti vaan saada purkaa tätä johonkin... :/
Kommentit (42)
Menkää parisuhde terapiaan jos ei toimi erotkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyi vittu mikä lehmä. Olet sairas.
No itseasiassa noin rumasti edes minä en puhu miehelleni.
Minähän aloituksessa kerron ongelmastani eli tiedostan sen, toista se näyttää sulla olevan...
Ap
Jos sun lapset jo oireilee niin tarviiko tuota oikeesti ees kysyä? Eroa jo, ei teillä oo terveellinen ilmapiiri lapsille. Tuo selitys, että lasten takia ei voi erota on ihan paskaa. Kyllä voi, lapset kärsii paljon enemmän siitä että kotona on myrkyllinen ilma kuin siitä että on 2 onnellista vanhempaa eri osoitteissa. Ei ne oo niin rationaalisia että äiti on vihainen isille, vaan ne lapsetkin on varpaillaan ettei tilanne taas räjähdä.
Vierailija kirjoitti:
Jos sun lapset jo oireilee niin tarviiko tuota oikeesti ees kysyä? Eroa jo, ei teillä oo terveellinen ilmapiiri lapsille. Tuo selitys, että lasten takia ei voi erota on ihan paskaa. Kyllä voi, lapset kärsii paljon enemmän siitä että kotona on myrkyllinen ilma kuin siitä että on 2 onnellista vanhempaa eri osoitteissa. Ei ne oo niin rationaalisia että äiti on vihainen isille, vaan ne lapsetkin on varpaillaan ettei tilanne taas räjähdä.
Tietenkin on selvää että lapset kärsii molemmissa tilanteissa. Eikä ero kumpaakaan meistä varmaan automaattisesti onnelliseksi tee?
Itse ainakin kärsin suuresti vanhempieni avioerosta ja kärsin oikeastaan vielä näin aikuisenakin vähän. Sinä ilmeisesti et. Eihän sekään ollut kivaa jos vanhemmat riiteli, mutta siis, ei niiden erokaan mitään onnea ja autuutta tuonut. Ei todellakaan.
Enkä tietenkään halua jatkaa näinkään. Tottakai haluaisin olla parempi ihminen ja vaimo ja äiti. En muuten asiaa pohtisi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Wtf? Sä et voi tehdä sitä lapsille että eroat mutta sä voit käyttäytyä täysin vastuuttomasti ja kuin mielenterveyspotilas ilman mitään ongelmia.
Ihanko tosiaan sä kuvittelet olevasi joku hyväntekijä?
Vierailija kirjoitti:
Eroa ja heti tänään.
Ja jätä lapset isälleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sun lapset jo oireilee niin tarviiko tuota oikeesti ees kysyä? Eroa jo, ei teillä oo terveellinen ilmapiiri lapsille. Tuo selitys, että lasten takia ei voi erota on ihan paskaa. Kyllä voi, lapset kärsii paljon enemmän siitä että kotona on myrkyllinen ilma kuin siitä että on 2 onnellista vanhempaa eri osoitteissa. Ei ne oo niin rationaalisia että äiti on vihainen isille, vaan ne lapsetkin on varpaillaan ettei tilanne taas räjähdä.
Niin, eli lapsilta saa riistää isän, koska ämmä on raivohullu psyko, joka ei osaa hillitä itseään,
eikä osaa hoidattaa seonnutta pääkoppaansa kuntoon?
Sellaiset äitimyyytit heitit sitten kehiin. Tottakai skitso ämmä on hyvä vanhempi?
Missä sanottiin että lapsilta ollaan riistämässä isää?
Meidän tapauksessa mies vaan ei missään nimessä halua olla lähivanhempi. Eikä edes viikko-viikko isä. Kyllä siitä erosta on keskusteltu nääs.
Oikeastaan aloitus oli hyvä, tajusin että oma päänuppi ei ole lainkaan niin sekaisin kuin monella muulla. Vaikka huudan miehelleni riidan keskellä, ei tulisi mieleenkään puhua kenellekkään tähän sävyyn. Olette kauheita. Sairaita varmaan itsekin. Mutta ei ole voimia alkaa nyt miettimään teidän nuppien tilaa, joten vastaan vain asiallisiin kommentteihin jatkossa.
Ap
Tarvitset keskusteluseuraa, selvästi. Tiedätkö muuten, että käytät henkistä väkivaltaa purkautumiskeinoinasi. Näkyy myös lapsille, voi traumatisoidakin, ei hyvä. Siinä lisämotivaatiota ymmärtämään tilanteen vakavuus. Hyvä, että itse havahdut omaan käytökseesi, se on jo paljon, mistä ymmärtää muuttua. Moni ei näe itseään, syyttää vaan toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi on lepsu vätys, kun ei osaa, halua tai pysty asettamaan sinulle rajoja. Siksi kiukuttelet ja oireilet kuin lapset konsanaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sun lapset jo oireilee niin tarviiko tuota oikeesti ees kysyä? Eroa jo, ei teillä oo terveellinen ilmapiiri lapsille. Tuo selitys, että lasten takia ei voi erota on ihan paskaa. Kyllä voi, lapset kärsii paljon enemmän siitä että kotona on myrkyllinen ilma kuin siitä että on 2 onnellista vanhempaa eri osoitteissa. Ei ne oo niin rationaalisia että äiti on vihainen isille, vaan ne lapsetkin on varpaillaan ettei tilanne taas räjähdä.
Niin, eli lapsilta saa riistää isän, koska ämmä on raivohullu psyko, joka ei osaa hillitä itseään,
eikä osaa hoidattaa seonnutta pääkoppaansa kuntoon?
Sellaiset äitimyyytit heitit sitten kehiin. Tottakai skitso ämmä on hyvä vanhempi?
Missä sanottiin että lapsilta ollaan riistämässä isää?
Meidän tapauksessa mies vaan ei missään nimessä halua olla lähivanhempi. Eikä edes viikko-viikko isä. Kyllä siitä erosta on keskusteltu nääs.
Oikeastaan aloitus oli hyvä, tajusin että oma päänuppi ei ole lainkaan niin sekaisin kuin monella muulla. Vaikka huudan miehelleni riidan keskellä, ei tulisi mieleenkään puhua kenellekkään tähän sävyyn. Olette kauheita. Sairaita varmaan itsekin. Mutta ei ole voimia alkaa nyt miettimään teidän nuppien tilaa, joten vastaan vain asiallisiin kommentteihin jatkossa.
Ap
Koet olevasi vuoden äiti, vaikka olet jo vuosia pahoinpidellyt lapsiasi henkisesti?
Ja vika on miehessä, kun sinä olet hoidon tarpeessa?
Olet todella avun tarpeessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarvitset keskusteluseuraa, selvästi. Tiedätkö muuten, että käytät henkistä väkivaltaa purkautumiskeinoinasi. Näkyy myös lapsille, voi traumatisoidakin, ei hyvä. Siinä lisämotivaatiota ymmärtämään tilanteen vakavuus. Hyvä, että itse havahdut omaan käytökseesi, se on jo paljon, mistä ymmärtää muuttua. Moni ei näe itseään, syyttää vaan toista.
Niin tarvitsen :/ Ja todellakin tiedostan että teen väärin. En itse vaan edes ymmärrä miksi itseni hillitsemisestä on tullut niin vaikeaa. En tarkoita että päivät pääksytysten täällä räksyttäisin, kyllä sen ison osan ajasta pystyn nieleskelemään. Sitten tuleekin joku äkillinen muistutus vanhasta ja tilanne eskaloituu äkkiä. Ja tajuan taas huutavani.
Mene terapiaan on helppo sanoa, mutta mihin? Ei meillä ole varaa käydä parisuhdeterapiassa missä voitaisiin käydä asioita läpi kunnolla. Juuret varmasti ulottuvat ihan molempien lapsuuteen saakka. Neuvolassa olen vähän jutellut parisuhteen ongelmista, mutta ei se mitään todellista apua oikein ole.. täti näyttää myötätuntoiselta ja vetoaa elämäntilanteeseen (pikkulapset).
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sun lapset jo oireilee niin tarviiko tuota oikeesti ees kysyä? Eroa jo, ei teillä oo terveellinen ilmapiiri lapsille. Tuo selitys, että lasten takia ei voi erota on ihan paskaa. Kyllä voi, lapset kärsii paljon enemmän siitä että kotona on myrkyllinen ilma kuin siitä että on 2 onnellista vanhempaa eri osoitteissa. Ei ne oo niin rationaalisia että äiti on vihainen isille, vaan ne lapsetkin on varpaillaan ettei tilanne taas räjähdä.
Niin, eli lapsilta saa riistää isän, koska ämmä on raivohullu psyko, joka ei osaa hillitä itseään,
eikä osaa hoidattaa seonnutta pääkoppaansa kuntoon?
Sellaiset äitimyyytit heitit sitten kehiin. Tottakai skitso ämmä on hyvä vanhempi?
Missä sanottiin että lapsilta ollaan riistämässä isää?
Meidän tapauksessa mies vaan ei missään nimessä halua olla lähivanhempi. Eikä edes viikko-viikko isä. Kyllä siitä erosta on keskusteltu nääs.
Oikeastaan aloitus oli hyvä, tajusin että oma päänuppi ei ole lainkaan niin sekaisin kuin monella muulla. Vaikka huudan miehelleni riidan keskellä, ei tulisi mieleenkään puhua kenellekkään tähän sävyyn. Olette kauheita. Sairaita varmaan itsekin. Mutta ei ole voimia alkaa nyt miettimään teidän nuppien tilaa, joten vastaan vain asiallisiin kommentteihin jatkossa.
Ap
Koet olevasi vuoden äiti, vaikka olet jo vuosia pahoinpidellyt lapsiasi henkisesti?
Ja vika on miehessä, kun sinä olet hoidon tarpeessa?
Olet todella avun tarpeessa.
Vuoden äiti? Missä niin sanottiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko olla niin, että te molemmat käyttäydytte tulehtuneessa tilanteessa kotoa opituilla tavoilla? Siinä olisi peruste ymmärtämiselle, molemmin puolin. Voisiko tulehtunutta tilannetta alkaa pikkuhiljaa avaamaan sitä kautta, yhtä köyttä vetäen?
Älä ap näitten kielenkäytöstä välitä, kun et ole yksin asian kanssa. Mäkin käyttäydyn ja puhun huonosti poikaystävälle ja apua olen hakenut. Niihin käytökseen voi itse vaikuttaa eikä muut. Mitä haluat? Haluatko jatkaa samassa tilanteessa kuin ennen vai haluatko muutosta? Muutos syntyy sinusta.
Te ketkä haukkuvat toista kertoo on teilläkin ongelma, ja voin myöntää on minullakin siksi en häpeä myöntää että olen itsekin aiheuttanut ongelmia muillekin. Silti voi toisia kannustaa ja tukea muita, ja negatiivisuus tarttuu kaikkiin. Miettisitte mitä muille puhutte!
Ja ero, mitä järkeä karata ongelmia erolla? Se vaa pahentaa tilanneta.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla niin, että te molemmat käyttäydytte tulehtuneessa tilanteessa kotoa opituilla tavoilla? Siinä olisi peruste ymmärtämiselle, molemmin puolin. Voisiko tulehtunutta tilannetta alkaa pikkuhiljaa avaamaan sitä kautta, yhtä köyttä vetäen?
Sitä olen itsekkin miettinyt. Ja tunnistan kyllä niitä osin itsessäni. Miehellä taas on ollut aika räiskyvä isä-poika suhde. Mielestäni se heijastuu myös miehen omaan suhteeseen meidän poikaan. Se on meillä yksi isokin konfliktin aihe välillä.
Kumpikin ollaan kaukana täydellisyydestä juu.
Ap
Terapiaan ja heti. Tarvitset psykologia. Vahingoitat omia lapsiasi etkä siltikään kykene itsehillintään. Olet sekaisin tai paha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla niin, että te molemmat käyttäydytte tulehtuneessa tilanteessa kotoa opituilla tavoilla? Siinä olisi peruste ymmärtämiselle, molemmin puolin. Voisiko tulehtunutta tilannetta alkaa pikkuhiljaa avaamaan sitä kautta, yhtä köyttä vetäen?
Sitä olen itsekkin miettinyt. Ja tunnistan kyllä niitä osin itsessäni. Miehellä taas on ollut aika räiskyvä isä-poika suhde. Mielestäni se heijastuu myös miehen omaan suhteeseen meidän poikaan. Se on meillä yksi isokin konfliktin aihe välillä.
Kumpikin ollaan kaukana täydellisyydestä juu.
Ap
Kotoa lähtee kaikki tavat ja asenteet, ei olekaan niin fiktiomääritelmä, kuten itsekin joskus epäilin. Täyttä faktaa, olen todennut elämän melskeissä, lopulta ymmärsin katsoa peiliin. Ja ymmärsin, että kumppanillakin on sama tilanne, tuli vaan jäljessä, kun ei tiennyt mikä oli ongelman nimi. Että ne kotoa opitut asenteet ja toimintatavat ei olekaan toimivin lääke parisuhteeseen. Ehkä lapsenne saavat juuri nyt ne syövereihin pinttyvät esimerkit, joita traumoiksi kutsutaan. Yritän tässä selittää, että ne toimintatavat voivat olla niin sydämeen tatuoituja, ettei niitä voi muuttaa edes missään tilanteessa. Ainoastaan kaikista syvimmistä vesistä aloitettu selvittely voi auttaa ymmärtämään omaa paskaa käytöstä. Molemminpuolin.
Jos ihan apua lähtisit itsellesi hakemaan ensimmäisenä.