Tutkielman teko - miten hillitä luettavan taustatutkimuksen / lähteiden määrää?

Gradun/väikkärin (ex-)tekijöitä linjoilla?

Eikö ketään? T. Epätoivoinen AP

Mun suositus on, että alat vain kirjoittaa, siitä lähteestä mikä kulloinkin on hyppysissä. Sitten esittelet ne muut aiheeseen liittyvät kirjoittajat, kun tai jos saat ne julkaisut käsiisi. Sitten tietenkin aihe on aina rajattavissa pienemmäksi, näin pääset aiheessasi syvemmälle. Normityypin normigradussa uusien lähteiden rajahyöty on saavutettu melko pian. Gradun ainoa arvo on siinä, että se on tehty. Ei kannata laittaa liikaa eforttia siihen, ellei todella tähtää akateemiselle uralle. Ja se, hyvä av-mamma, on nykypäivänä todella kova ja niukkaleipäinen tie, sen kannattaa olla aktiivisen tieteen tekemisen palon vuoksi tietoisesti valittu.

No tutkimuskysymyksen ja viitekehyksen rajauksellahan sitä hallitaan. Jos tutkimuskysymyksesi ja viitekehyksesi on liian laaja, siihen kuuluu kaikki maailman asiat. Sellaista gradua et pysty tekemään ikinä, etkä sellaista väikkäriäkään tee ihan pienellä tavoiteajan ylityksellä. Jos taas tutkimuskysymyksesi ja viiekehyksesi ovat liian suppeita, juttusi ei kiinnosta ketään. Silloinkaan mistään ei tule mitään.

Rajaaminen on ammattitaitoa, jota gradussa ja väikkärissä hankitaan. Puhu ohjaajasi kanssa.

Lisäksi on olemassa ns- saturaatiopiste. Se on se vaihe, jossa tiedät jo tarpeeksi, eikä uuden tiedon tai vielä yhden artikkelin lukeminen enää tuo siihen mitään olennaista lisää, vaan käytännössä vain toistaa vanhaa tietoasi. Sen pisteen jälkeen ei kannata kauheasti jatkaa, ellei sitten yhtäkkiä tajua jättäneensä systemaattisesti jotain näkökulmaa huomiotta.

Aiheen voi rajata syvyys- tai leveyssuunnassa. Voi tehdä laajan katsauksen mutta esittelee näkökulmat pääpiirteissään ja pinnallisesti. Kapeammaksi rajattu aihe taas laajenee syvyyssuuntaan.

Valitse näkökulmasi ja sen pohjalta rajaat tärkeimmät lähteet. Esim. samankaltaiset tutkimukset, toisella kentällä tehty tutkimus aiheestasi, joku kentällä yleisesti arvostettu "perinteinen" näkemys, jotain uutta näkökulmaa edustavat.

Ei ole yhtä oikeaa tapaa tehdä gradu. Joku lukee ja kirjoittaa samanaikaisesti, joku tykkää lukea ensin paljon ja alkaa vasta sitten kirjoitustyön. Molemmat on oikein. Jossain vaiheessa on kuitenkin jotain kirjoitettava.

itsellä meni harrastukseski vuosi eka gradun tekoon koska halusin tietää kaiken paskan mitä aiheesta on kirjoitettu samalla urheilin ja harrastelin kaikkke oli hauskaa, nyt tein toisen tutkinnon eri aineeseen ja plagoin entisen gradun aineistoni lähes täysin

tärkee on että et todellakaan lue kaikkea vaan kopsaat tietoa muista lähteistä ja pistät sitten samat sivuviitteet kuin muissa kirjoissa ikäänkuin olisit muka lukenut kaikki lähteet, kukaan ei tästä tule tietämään, ei kukaan hae sun lähdekirjallisuuskirjoja ja tarkista onko lähteet oikein ei niillä ole halua eikä aikaa siihen

Paras neuvo on tuo, minkä jo saitkin: ala kirjoittaa. Unohda lukeminen ja rupea töihin. Kirjoittaessasi huomaat, tarvitsetko johonkin lisää lähteitä. Gradun ei ole tarkoitus olla jokin aukoton esitys jostain asiasta, se on ihan vain opinnäytetyö, joka sinun pitää tehdä valmistuaksesi. Se ei myöskään ole elämäntehtäväsi.

Hittoon täydellisyydentavoittelu! Lopeta heti. Suurin osa kurssikavereistani pyrki tekemään graduistaan maailman merkittävimpiä, uraauurtavia, mullistavia tutkimuksia. Lopputuloksena oli c- tai korkeintaan m-arvosana. Mielipaha, pettymys, bönari.

Joten ihan aluksi: mittasuhteet kuntoon.

On hyvä lukea, lueskella, prosessoida gradun aihetta laajasti. Mutta eikun kirjoittamaan, luku- tai aihepiiri kerrallaan. Tärkeintä on, että tiedät koko ajan mitä teet. Jos ajatus, kirjoitus, tms. katkeaa - niin lähde ulos lenkille. Sitten aloita jostain toisesta kohdasta. Jätä vaikea asia "hautumaan" - se kyllä aukeaa, kunhan prosessoit tutkimusta.

Samalla kun lähdekirjallisuutta kertyy, alat oppia nopean lukemisen taidon. Opit etsimään tutkimuksesta sen olennaisimman tiedon, johon viittaat. Pyri käyttämään uutta tutkimusta - toki tutkimusperinne on hyvä tietää.

Kirjoita paljon. Tulosta kirjoittamasi, tee merkintöjä, korjaa ja lyhennä kieltä. Yritä saada joku toinen lukemaan kirjoittamaasi - tosi hyviä neuvoja tulee.

Tuttu tunne. Kaikkia aihetta käsitteleviä lähteitä ei tarvitse lukea, eikä ole mielekästä lukea edes kaikkia yhdeltä kirjoittajalta. Nyrkkisääntönä voi sanoa, että gradussa riittää varmasti 30-50 lähdettä. Jos lähdeluettelosta tulee kilometrien pituinen, on se usein merkki siitä, ettei tekijä osaa erottaa olennaista epäolennaisesta. Tekaise gradu pois kuleksimasta ja tavoittele täydellisyyttä jatkotutkimuksessa. Onnea matkaan!

Oma kiinnostus ei saa jyrätä gradun yli. Graduun laitetaan se mikä sen kannalta on tärkeää, omia kiinnostuksenkohteita voit syventää muulloin. :)

Tee hahmotelma gradun sisällöstä, muutamia alaotsikoita jne. ja sitten kirjoita niiden alle hyvin lyhyesti tai ranskalaisin viivoin se mitä olet ajatellut sisällöksi. Ohjaavan opettajan kanssa voit rajata sisältöä, jos näyttää rönsyilevän liikaa. Ja muista ettei tarvitse viitata joka ikiseen tutkimukseen, vaan hyödynnä esim. artikkeleja.

tein joulukuussa 2015 3 viikkoa gradua....mun piti tehdä gradua keväällä Aasian matkalla vaan en jaksanut sitten pari viikkoa väsäsin matkan jälkeen, ei kelvannut liikaa esittelyä, pidin kesän lomaa ja olin Isaelissa sitten 2 päivää oli aikaa palauttaa tarkastukseen syskyllä, 2 päivässä leikkelin kaljoissa 40 sivua pois ja muutin lukujen paikkoja, ja kelpasi sain huonon arvosanana mikä oli tarkoituskin, toki mulal oli entisestä gradusta aineistoa paljon

Lue vaan ne abstraktit niistä artikkeleista. Kyllä gradua varten usein pitää pari sataa artikkelia kahlata läpi. Mutta ei niitä tarvitse kannesta kanteen lukea! Luet tiivistelmät ja loppuyhteenvedon, jotta saat yleiskuvan. Älä juutu siihen johdantoon, vaan tee siitä omasta tutkimuksestasi gradun pääasia.