Tunnetko yhtään äitiä, joka on luopunut aikaisemman suhteen lapsista uuden lapsen saatuaan?

Äitejä en tiedä mutta isiä kyllä.

Eiköhän lapsi ole samalla tavalla hylätty tekee sen äiti tai isä.

Miksi juuri äiti?

Tiedän yhden naisen, joka jätti lapset erossa miehelleen ja muutti toiselle puolelle maata ja perusti uuden perheen uuden miehen kanssa. En ole kehdannut kysyä tarkemmin, kun oletan, että siihen on ollut joku iso syy. Joko narsistinen mies estänyt äitiä saamasta lapsia tai äidillä mielenterveysongelmaa tms.

Yhden, joka muutti ulkomaille miehen perässä ja toisen joka antoi lapsensa huostaan.

Olen kyllä jättäytynyt etä-äidiksi, kun erosin ja muutin uuden miehen luo, mutta siitä on vielä pitkä matka luopumiseen.

Tiedän yhden äidin joka jätti 3 lastaan ja lähti miehen perään ulkomaille :(

Vierailija kirjoitti:

Tiedän yhden naisen, joka jätti lapset erossa miehelleen ja muutti toiselle puolelle maata ja perusti uuden perheen uuden miehen kanssa. En ole kehdannut kysyä tarkemmin, kun oletan, että siihen on ollut joku iso syy. Joko narsistinen mies estänyt äitiä saamasta lapsia tai äidillä mielenterveysongelmaa tms.

HV sinun olettamuksille.

Vierailija kirjoitti:

Äitejä en tiedä mutta isiä kyllä.

Eiköhän lapsi ole samalla tavalla hylätty tekee sen äiti tai isä.

Miksi juuri äiti?

Miksei asioista voi puhua kerrankin puimatta miesten tekemisiä?

Vierailija kirjoitti:

Tiedän yhden naisen, joka jätti lapset erossa miehelleen ja muutti toiselle puolelle maata ja perusti uuden perheen uuden miehen kanssa. En ole kehdannut kysyä tarkemmin, kun oletan, että siihen on ollut joku iso syy. Joko narsistinen mies estänyt äitiä saamasta lapsia tai äidillä mielenterveysongelmaa tms.

Ihan sama tarina täällä. Ja äiti on sellainen ihminen, ettei tulisi mieleenkään kysyä noin henkilökohtaista asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Äitejä en tiedä mutta isiä kyllä.

Eiköhän lapsi ole samalla tavalla hylätty tekee sen äiti tai isä.

Miksi juuri äiti?

Minä en tiedä isejä, mutta äitejä tiedän kaksi. 

Miksi miehet pitää vetää mukaan joka keskusteluun? Äitiyden eri puolista ei voi keskustella vertaamatta iseihin?

Vierailija kirjoitti:

Äitejä en tiedä mutta isiä kyllä.

Eiköhän lapsi ole samalla tavalla hylätty tekee sen äiti tai isä.

Miksi juuri äiti?

Koska minua kiinnostaa asia. Minua ei kiinnosta nyt tällä kertaa kuinka moni isä ja mies on näin tehnyt. Kysymällä kuinka moni äiti on näin tehnyt, en kiellä sitä etteikö isät näin tekisi, vaan olen kiinnostunut kuinka moni äiti näin tekee.

t.ap

Kaverini äiti oli jättänyt hänet isovanhempien kasvatettavaksi, kun oli tavannut nykyisen miehensä, koska mies ei halunnut alkaa kasvattamaan jonkun toisen miehen lasta. Tämä siis 70-luvun alussa. Naimisiin mentyään saivat yhteisen tyttären, joka kasvoi kaiken keskipisteenä. Kaverini sai silloin tällöin kunnian vierailla heillä ja kokea olevansa täysin ulkopuolinen oman äitinsä ja siskonsa elämässä plus häntä kohdeltiin kylmästi ja välinpitämättömästi. Voitte vaan kuvitella, miten vaikutti tunne -elämään! Kaverini antoi lopulta myös omat lapsensa heidän isälle eron tullessa, sen mallin oli oppinut äidinmaidossa.  Pahaa pelkään myös uuden sukupolven puolesta. Tunnevammaisuus kun siirtyy sukupolvelta toiselle.

Sivusta seuratessa oli joskus vaikeaa olla kysymättä kaverin äidiltä, miten voit elää itsesi kanssa ja jos näkisin hänet vielä, kysyisin huomaatko, miten pitkäkantoiset seuraukset teollasi oli.  Ymmärtääköhän tekoaan, en tiedä, en ole nähnyt vuosiin. SYdäntä särkee nytkin, kun sitä sukua ajattelen.

Mun äiti. Kun mun siskopuoli syntyi äiti kiikutti mut isälle ja hänen vaimolleen ja näin häntä jatkossa vaan muutaman kerran vuodessa. Olin tuolloin 5. Myöhemmin on kyllä yrittänyt selittää, että isäpuoli ei halunnut mua kasvattaa niin oli pakko ja tahtois olla mulle taas äiti ja siskokin tahtois tutustua. Oon kylmästi todennut että ei ollut mikään pakko ja mulla on jo äiti en tarvi toista ja sisaruksiakin mulla on ihan riittävästi. Isän vaimo kohteli mua kuin olisin ollut hänen oma lapsensa ja oli mulle tukena kun koitin tajuta, että äiti hylkäsi. Otti mut omakseen heti eikä hylännyt vaikka sai biologisiakin lapsia.

Miten voit kantaa lastasi 9kk ja kasvattaa tätä, ja tämän jälkeen "antaa hänet pois"? Tämä ei mahdu minun päähäni. Mielestäni on eri asia antaa heti lapsen synnyttyä lapsi vaikka adoptioon, luopua siis heti lapsesta, ennen kuin sen kummempia tunnesiteitä muodostuu puolin tai toisin (vaikka kai sitä nyt heti on joku tunneside lapsen ja äidin välillä?).

Ja älkää nyt hyvänen aika sotkeko niitä miehiä ja isejä tähän keskusteluun :)

t.ap

En keksi yhtäkään hyvää syytä hylätä omaa lastaan, ja kaikista alhaisinta ja kauheinta on juurikin tuo että hylkää muut lapsensa paitsi yhden. Se uusi ja parempi lapsi saa jäädä, ja vanhoista huonoista lapsista luovutaan. Surullista :(

Eivätköhän siihen syyllisty sekä äidit että isät. Itse tiedän yhden äidin, joka hylkäsi ala-asteikäisen lapsensa, ei kuitenkaan uuden lapsen, vaan uuden miehen takia.

Sana kirjoitti:

Eivätköhän siihen syyllisty sekä äidit että isät. Itse tiedän yhden äidin, joka hylkäsi ala-asteikäisen lapsensa, ei kuitenkaan uuden lapsen, vaan uuden miehen takia.

Kyllä varmasti, mutta minua ihmetyttää nimenomaan se, miten joku äiti voi näin tehdä. Siksi kysymyksessäni en mainitse isejä ollenkaan.

t.ap

Vierailija kirjoitti:

Sana kirjoitti:

Eivätköhän siihen syyllisty sekä äidit että isät. Itse tiedän yhden äidin, joka hylkäsi ala-asteikäisen lapsensa, ei kuitenkaan uuden lapsen, vaan uuden miehen takia.

Kyllä varmasti, mutta minua ihmetyttää nimenomaan se, miten joku äiti voi näin tehdä. Siksi kysymyksessäni en mainitse isejä ollenkaan.

t.ap

On sitten tietysti olemassa skitsofreniaa ym. ihan diagnosoituja sairauksia, joista ei välttämättä kaikille huudella. Se selittää näistä tapauksista varmasti osan.

Hyvän päivän tuttuni kertoi,että oli antanut vanhemman lapsensa isovanhemmilleen, koska oli ollut tottelematon. Nuorempi sisko oli saanut asua äitinsä kanssa.

Nyt vanhempi sisar aikuisena kärsii mielenterveys ongelmista ja ei pysty hoitamaan omia lapsiaan. Syyttää äitiään ja pikkusisartaan ja lähettelee päivässä kymmeniä haukkumaviestejä.

Oma äitini ei virallisesti hylännyt, mutta käytännössä se siltä tuntui. Erottuaan isästäni ja muutettuaan meidän lasten kanssa uuteen asuntoon löysi uuden miehen. Kävi aina muutaman päivän välein kotona täyttämässä jääkaapin ja hakemassa postin, sekä hoiti juoksevat asiat. Muuten asui uuden miehen luona, ei siis nukkunut yhtäkään yötä kotona.

Siskoni ei voinut muuttaa isälleen, kun isä oli tuntematon hänelle ja oma isäni oli alkoholisti. Siinä me asuimme siskoni kanssa, kaikki muuten kunnossa, mutta ilman vanhemman välittämistä. Myöhemmin äiti potkaisi siskon täysi-ikäisenä ulos kodista ja itse lähdin heti lukion jälkeen. Siskoni on ollut välit täysin poikki äitiin jo iäsyyden ja itse olen tekemisissä vain velvollisuudesta.

Äitini ei näe omassa toiminnassaan mitään väärää. Kaipaa huomiota ja välittämistä ihan kuin pikkulapsi. Kokee muut hankaliksi ja kateelliseksi, sekä on itse aina oikeassa. Oman äitinsä kanssa ei tullut toimeen, koki että äitinsä kielsi häneltä kaiken, myös isän rakkauden.

Itse taas teen paljon asioita lasten vuoksi. Lapseni ovat tärkeimmät, joiden vuoksi luovun omista menoistanikin, enkä jo uhrautuvani. En ikinä ymmärrä miten äiti voi luopua lapsistaan, omistani en luopuisi ikinä.

Tunnen isän, joka on muuttanut eri mantereellekin, kuin entisen liiton lapset. Eikä tunnu paljoa kaivelevan. En ymmärrä yhtään, miten tunnevammainen täytyy olla hylätessään noin lapsensa.