Tunnetko yhtään äitiä, joka on luopunut aikaisemman suhteen lapsista uuden lapsen saatuaan?
Tunnetko sellaista äitiä, joka on luopunut lapsestaan tai lapsistaan jossain vaiheessa lasten elämää? En tarkoita siis heti lapsen synnyttyä luopumisesta, vaan myöhemmässä vaiheessa, esimerkiksi avioerossa tai sen takia että ei pärjää lasten kanssa tms. Miten sellaiseen pystyy?
Itse tunnen yhden äidin, joka luopui lapsistaan, kun sai uuden miehen kanssa yhteisen lapsen. Aiemman suhteen lapset lähtivät siinä vaiheessa isälleen asumaan. En voi kuvitellakaan, kuinka pahalta lapsista tuntuu aikanaan kun ymmärtävät että äiti on heistä luopunut uuden lapsen takia. Ei hän sitä uutta lasta tietenkään syyksi sano, vaan sen että lapset ovat niin tottelemattomia, ettei pärjää niiden kanssa...
Kommentit (23)
Tai molemmat. Äideillehän on kaiken maailman omia diagnoosejakin, jotta saadaan maalitettua jo raskauden aikana: raskausmasennus ja -psykoosi. Isille ei. Äitejä vaan syyllistetään, vaikka oireilisi isän sekoilua ja väkivaltaa. Asiat menevät koko ajan huonompaan suuntaan ja meillä kasvaa kokonainen sukupolvi, jotka elävät kahdessa kodissa, eivätkä ehkä edes tiedä isän ja äidin eroa. Ydinperheissä myös mielenterveysongelmat hämärtyvät: ongelma saattaa olla väkivallassa, mistä yksi ottaa syyn niskoilleen. Maa on pahasti sairas, jopa ne niinsanotut terveet perheet
Hylkäsi? Eli eivät enää tavanneet?