Elämä eron jälkeen ja suhde eksään

Auttakaa nyt joku. :( Eikö olisi inhimillistä saada joku suruaika käsitellä eroa. Ex vaan tuntuu luulevan että pystyn heti olemaan hyväkin kaveri. Pystyisittekö te muut?ap

Itse katkaisin kaikki välit 2 vuotta sitten tapahtuneen eron jälkeen. Suhde kesti 6 vuotta mutta henkilö onnistui epäonnistumaan niin pahasti eroa hoitaessa.

Olenko surkea luuseri jos sanon hänelle suoraan? Yritin vihjaista mutta hän alkoi käyttäytyä entistäkin läheisemmin. Erosta puolisen vuotta. Ap

Vastaus on että hommaa laastari.

Vierailija kirjoitti:

Vastaus on että hommaa laastari.

Oon yrittänyt mennä eteenpäin, käynyt treffeilläkin. Mutta kun vertaan vaan kaikkia häneen, niin en halua ketään toista. Jos edes vähän sais välimatkaa ja taukoa...

On ihan ok sanoa että ero sattuu vielä ja yhdessä projektin tekeminen on hankalaa. Voimia sinne, kyllä se ajan kanssa helpottaa vaikka kuulostaa kliseiseltä.

Vielä kokemuksia ja vinkkejä?

Onko teidän pakko tehdä samassa tilassa? Olisiko mahdollista työskennellä Skypen välityksellä tietty tuntimäärä päivässä?

Toivottavasti tästä ei nyt tutut tunnista, mutta projekti on näytelmä. :( viimeinen kouluvuosi niin ei viitsisi keskenkään jättää. Kaikki ei tiedä meidän olleen pari, ja välillä tulee kommenttia että sovittais hyvin yhteen. Exä virnuilee ja minä kuolen sisäisesti... ap

Ole rehellinen tunteistasi. Kerro suoraan miltä tuntuu.

Mä jätin viikko sitten oman poikaystäväni. Kamalaa tappelua ja draamaa mutta välillä ollaan molemmat ihan avoimesti että kerrotaan kuinka tuntuu yhä pahalta, ajattelee toista koko ajan, ei saa nukuttua ja itkettää. Jopa mun "en näytä tunteita" poikaystävä pystyi sanomaan että itkettää. Helpotti omaa oloa todella paljon.

Helpompi päästä eteenpäin tulemalla torjutuksi kuin olemalla epävarma että onko toisella vielä tunteet tallella.

Ja sitä exää ajattelee ensimmäisen kuukauden jatkuvasti. Mulla vasta viikko erosta (jätin itse) niin en saa mielenrauhaa millään. Mietin exää koko ajan.. välillä olen tosi pirteä tai joko tosi alakuloinen. Mietin teinkö oikean päätöksen.

Kyllä se helpottaa ajan kanssa, on erosta ennenkin selvitty. Ei kannata kuitenkaan esittää että asiat on hyvin jos ne ei ole. Voihan olla että sun exällä on samat fiilikset kuin sulla niin juttele sille

Tsemppiä

Mun mielestä et pääse irti, kun joudut olemaan tekemisissä.

Itse tutustuin erääseen mieheen ja ihastuin, sitten lopulta sovimme, että olemme vain kavereita. Eihän se niin mennyt, itse koko ajan vain odotin muuta. Myös itseskelin miehelle, että en vain pysty kaveruuteen kun on muita tunteita. Jatkoimme kuitenkin vielä kaveruutta. Lopulta mies alkoi seurustella ja niin välimme lopulta loppuivat.

Mutta tuo ei lopu niin kauan kun olette tekemisissä.

Mä katkaisisin kaikki välit tuossa jo se olis mahdollista ainakin kunnes itse tuntee päässeensä yli. Jos se ei onnistu niin sitten ap:n pitää keksiä joku muu ratkaisu. Exä ainakin vaikuttaa vähän hölmöltä kun ei tajua koko asiaa, ilmeisesti hän ei sitten ollut rakastunut.

Onpas vaikea tilanne. Ehkä kuitenkin kerrot suoraan mitä tunnet. Voihan olla, että miehen naisseurat ovat olleet vain laastaria. Tai sitten ei, hän voi myös nauttia vapaudesta. Niin tai näin minä kertoisin miehelle tunteistani. Joo, niin minä tekisin. Jos mies on ihan hyvillä mielin erosta niin ainakin sinä saat uuden kimmokkeen irti päästämiseen. Toki se sattuu, mutta niin taitaa sattua tässäkin asetelmassa. Tsemppiä!

Kaikista huolimatta kannattaa mennä omassa elämässä eteenpäin älä jää tuleen makamaan..

Jotenkin oon oottanut että se ois hänen tehtävä kertoa jos tunteita vielä on. Kaikki kun loppui siihen asetelmaan että minä oisin halunnut vielä yrittää ja hän ei. Meillä oli matka varattuna ja sinnekään hän ei enää halunnut lähteä. Tosi kiireellä halusi subteen loppuvan. Mutta nyt on käyttäytynyt tosi lämpimästi ja olen saanut hänet kiinni katselemasta minua, on ottanut paljon kontaktia ns. turhista asioista ym. Todellakin p*skamainen tilanne. Haluaisin vain elää eteenpäin ja hoitaa koulun kunnialla. Vaikuttaa jo opiskelumotivaatioon. Ap

Älä ole tekemisissä exän kanssa. Yritä unohtaa. Haaveilulla se ei onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Älä ole tekemisissä exän kanssa. Yritä unohtaa. Haaveilulla se ei onnistu.

Mutta kun on viettänyt viikon hänen seurassaan, hän katselee, hymyilee hellästi, tulee lähelle, laittelee viestejä ja tarjoaa apua, auttaa takin päälle, tarjoaa kyytiä ym. niin se on vähän vaikeaa. Ap

Jos hän halusi lopettaa suhteen kiireellä, hänellä oli jo toinen.

Seurustelin kaksi vuotta opiskelukaverin kanssa. Vieläkin ajattelen että hän oli elämäni mies. Mutta erosimme ystävinä.

Meillä oli yhteinen kaveriporukka, joten näimme paljon. Näimme kahdenkin, olin hänellä yötä ja meillä oli seksiäkin. Kaikki tämä oli hänelle kuitenkin vain ystävinä, vaikka minä vielä rakastin häntä ja toivoin että hänkin lopulta sanoisi, että oli huomannut tehneensä virheen ja rakastikin minua vielä.

Minä surkea roikuon ja kärsin siinä varmaan yli puoli vuotta, kunnes hän kertoi että seurustelee nyt uuden kanssa. Kertoi ihan hymyillen, kun se ei sattuisi minuun.

Sinun täytyy päästää hänestä irti. Jos teillä on harjoituksia, järjestä niin että ette ole ikinä kahden. Paras olisi että jäisit pois tuosta näytelmästä, mutta jos et voi, ota kaikki etäisyys mitä saat.

Nyt säälittävästi roikut hänessä ja toivot. Sitä toivoa ei ole, hänellä on jo toinen. Jos mies haluaa jonkun todella, häntä ei pitele mikään. Hän ei enää halua sinua.

Lopeta näkemästä häntä kahden, lopeta viestittely. Kohtele häntä kuin ketä tahansa muuta näyttelijää. Et heidänkään kanssa lähde minnekään. Jos täytyy lähteä, lähde porukassa.

Vasta kun päästät hänestä irti, voit alkaa surra.

Hän ei sinua päästä itse, eihän hänellä ole vaikeaa. Sinun täytyy se tehdä.

Sanot: hei mä en enää pysty tähän. Sattuu liian paljon kun vielä rakastan sua. Älä enää soita mulle äläkä laita viestiä.

Sit moikka ja se on siinä. Älä jää keskustelemaan äläkä halaamaan. Se helpottaa häntä, ei sinua.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin oon oottanut että se ois hänen tehtävä kertoa jos tunteita vielä on. Kaikki kun loppui siihen asetelmaan että minä oisin halunnut vielä yrittää ja hän ei. Meillä oli matka varattuna ja sinnekään hän ei enää halunnut lähteä. Tosi kiireellä halusi subteen loppuvan. Mutta nyt on käyttäytynyt tosi lämpimästi ja olen saanut hänet kiinni katselemasta minua, on ottanut paljon kontaktia ns. turhista asioista ym. Todellakin p*skamainen tilanne. Haluaisin vain elää eteenpäin ja hoitaa koulun kunnialla. Vaikuttaa jo opiskelumotivaatioon. Ap

Koita hyväksyy exäsi valinnat ja vaikka joutuisitte tekemään yhdessä jotain tai olette samassa seurassa sun täytyy mennä silti haaveilusta eteenpäin ja keskityt koulun käyntiisi sekä itseesi... Vaikka ero tuntuisikin nyt kipeältä enemmän kiusaat itseäsi kun analysoit exäsi ilmeitä ja käytöstä.

Kannattaa keskittyy suruprosessiin kuinka pahalta tuntuisi. Se ei tarkoita ettetkö saisi tehdä jotain kivaa tai mennä minne haluat sun kannattaa elää itsesi kanssa ja jättää turhat haaveilut hetkeksi pois mielestä..

Kokemuksella kerron

Joo tuedän että silloin eron aikaan oli toinen, mutta enää ei ole. Monia satunnaisia vaan. Olen tyhmä ja hölmö, mutta tuntuu kuin hän vain kiusaisi minua vaikka oikeasti tilanne on se että tunteita ei koskaan oikein ollutkaan ja siksi hän ei tajua tilannettani. Ap