Mitä tehdä, jos epäilee lapsen tarhakaverin äitiä vähän pimahtaneeksi?

miksei voisi opiskella kotyoa käsin toista vuotta? Kuulostaa minusta ujoudelta, olisko paniikkihäiriö? Ehkä siksi tuijottelee lattiaan ja puhuu epäselvästi, ja vois sen vuoksi opiskellakin mieluummin etänä. Mutta ajatellaan vaan kaikki toisistamme pahaa ja tehtaillaan niitä ilmoituksia ...

*nolona* Yritän siis mumista mahdollisimman vähän suuta avaten ja käännän päätäni poispäin jos joku tulee juttelemaan eikä mulla ole purkkaa suussa :/ Ettei se toinen pyörry... ;)

Eiköhän nämä pimahtaneet ole juuri sellaisia määrätietoisia tyyppejä.

tulevaisuudessa ehkä syyllistyvän rikoksiin.

Teen kotona töitä ja usein olen ihan omissa maailmoissani. Naapurissani asuu räjähtänyt hapsutukkainen kolmen lapsen äiti, joka myös on " kotona" . On oikeasti arvostettu lastenpsykiatri, joka tekee kotoa käsin töitä ja ilta- ja yöpäivystyksiä...

-ovat menneet kyselemään tarhan tädeiltä, että " minkähänlainen perhe sillä XX-lapsella on, kun se on niin kummallinen poika" .



-ovat kieltäneet lapsiaan leikkimästä meidän lasten kanssa.



- ovat tulleet meille ilmoittamatta pihaan ja ovelle ja sanoneet suoraan että tulivat katsomaan minkälaisista oloista lapsi on



- ovat etsiytyneet juttusille tutustuakseen



Nämä johtuvat siis siitä, että meillä on lievästi autistinen mutt aerittäin älykäs lapsi, jonka kummallisuuden monet ilmeisesti olettavat johtuvan oudoista ja laiminlyövistä vanhemmista. Ja olen myös itse sen verran syrjäänvetäytyvä ja köyhänä opiskelijana (juu, jatko-opintoja joita tein tosiaan yhdessä vaiheessa kotona työhuoneessa parikin vuotta) pukeudun kirpparivaatteisiin. Ehkä minä olen outo, mutta lastenpsykiatrian osastolla minut ja mieheni on kumminkin todettu hyviksi vanhemmiksi. Itse suosittelen toimenpidevaihtoehtona ainakin alkuvaiheessa tuota viimeistä toimintatapaa:etsiydy juttusille ja koita tutustua!