Koululaisten vanhemmat kaipaatteko mennyttä aikaa?
Meillä on lapset kaikki jo koululaisia ja arki rullaa hektisesti.
On koulut, kaverit, harrastukset yms. Lapset tulevat ja menevät.
Eilen havahduin siihen kuinka mietin aikaa kun lapset olivat pieniä.
Sitä aikaa yhdessä. Ulkoilua, leikkejä, sylissä pitoa, viatonta ja kirjojen lukua.
Tajusin oikeasti kaipaavani sitä aikaa. Jos vain voisin niin voisin elää sen ajan uudestaan.
Kelaamalla vuosia taaksepäin.
Onko tämä kaipaus outoa? Kaipaako kukaan muu näitä asioita?
Kommentit (7)
En kyllä kaipaa ollenkaan. Melkein menee kylmät väreet kun ajattelen niitä vuosia :o Toki välillä katselen valokuvista, että kylläpä ne olivat pieniä ja söpöjä. Mutta aikansa kutakin, onneksi. Olen niin tyytyväinen omaan vapauteen nyt.
En kaipaa mitään siitä, niin kuin en varmaan tule kaipaamaan tästäkään ajasta.
No ehkä joskus, sitä, kun oli joku viiden vanha. Vauva-/tasoeroaikaa en kaipaa yhtään. Mutta en ole koskaan haikaillut kovasti menneiden tai tulevien perään. On hyvät ja huonot juttunsa eri ikäkausissa.
Teini-ikäisenä nyt lapseni.
Vierailija kirjoitti:
No ehkä joskus, sitä, kun oli joku viiden vanha. Vauva-/tasoeroaikaa en kaipaa yhtään. Mutta en ole koskaan haikaillut kovasti menneiden tai tulevien perään. On hyvät ja huonot juttunsa eri ikäkausissa.
Teini-ikäisenä nyt lapseni.
Hah, taaperoajasta tuli tasoeroaika. No monelle puistotutulle se oli juuri sitä ;)
Kyllä mä välillä pienellä haikeudella niitä aikoja muistelen, mutta kyllä tääkin vaihe on kiinnostavaa ja kivaa. :) Välillä havahdun siihen miten paljon helpommin jotkut asiat sujuu ja mielessä taivastelen että miten me ollaan jaksettu sitä pikkulapsihärdelliä. Onneksi lapset tykkää edelleen halailla ja olla lähellä. :)
Olihan se kivaa aikaa, mutta tämä nykyinen aika on myös kivaa. Lapset ovat 10, 13 ja 15 vuotiaita fiksuja ihmisiä ja olemme yhä vieläkin läheisiä.
No, minä en kaipaa. Mielestäni nyt on paremmin.