Miksi rumimmatkin uskovaiset saavat puolison ?

Ei vaiteskaan. Voisiko johtua siitä, että yleensä seurakunnissa (mikä uskonto vaan) keskitytään enemmän siihen ihmisen henkiseen puoleen kuin ulkoiseen.

Katsos kun toisille se ulkonäkö ei ole se tärkein vaan sitä rakastuu johonkin muuhun asiaan siinä ihmisessä.

mutta mun opiskelutovereista helluntalainen tapasi miehensä jossain heidän juhannusjuhlilla (Keuruulla?) ja lestadiolainen ihan omissa seuroissaan.

...kyllähän sitä ei-uskovaisissakin kaiken maailman rummakoilla on puolisot. Väkevästä vietistä kysymys ja TODELLA: kaikille ei merkitse se ulkonäkö vaan esim. empaattisuus, älykkyys, huumorintaju yms. asiat.



En tunnustaudu kuukasvoiseksi hissukaksi, mutta en ole kaunotar. Olen kuitenkin iloinen, elämänmyönteinen, rento, fiksu ja lämmin. Ottajia olisi ollut useita jo hyvin varhaisessakin vaiheessa.

Nuoruudessani ennen vakiintumistani ei miehistä ollut pulaa ;)

miestä saisi? Itse olen ihan tavallisen näköinen, eikä ollut mitenkään vaikea miestä saada. Oli ihan valinnan varaa poikaystävissä. Ja kun tuolla ulkona liikkuu, niin suurin osa ihmisistä on ihan tavallisen näköisiä, kaikki omalla tavallaan kauniitakin. Eikä niitä miehiä oikeasti välttämättä ne nypityt kulmakarvat kiinnosta. Itse olen apinain sukua, joten nypin kulmakarvani, mutta mieheni on tuskin asiaa koskaan tajunnut.

Ehkä kaikki ei oo niin pinnallisia kuin ap, jotka puolisonkin valitsee ulkonäön perusteella.;) Tärkeempää kai on (ainakin mulle), että millanen ihminen on luonteeltaan ja muilta sisäisiltä ominaisuuksiltaan. Ja kyllä varmasti varsinkin kaikilla uskovaisilla se puolison arvomaailma merkkaa hyvin paljon puolison valinnassa.

Ajatella, että sellainenkin voi saada miehen, mutta sinä et.

Viehätysvoimalla. Sitä kaikki ei ymmärrä.