En tuntenut vanhaa koulukaveria, joka tunnisti minut - närkästyi minulle

Minulla on äärimmäisen hyvä kasvo- sekä nimimuisti. Eli tunnistan tyypit, jotka ovat olleet ekalla luokalla pari päivää samalla luokalla. Ikä kuitenkin jo yli 40 vuotta. 

En kuitenkaan oleta, että muilla näin. En kiukustu enkä edes harmistu, jos minua ei muisteta. 

Mulla on hyvä kasvomuisti, ja tunnistan kyllä ihmiset, joita en ole vuosikymmeniin nähnyt. Joskus olen itsekin loukkaantunut, kun kadulla on tullut vastaan ihminen, jonka kanssa emme ole tavanneet niinkin lyhyeen eikaan kuin 10 vuoteen, ja hän ei ole muistanut minua. Näin on käynyt pari kertaa, enkä kyllä mielestäni ole juurikaan muuttunut vuosien saatossa. En kai ole mikään erityisen mieleenpainuva ihminen :)

Itse tapaan joka päivä uusia ihmisiä, joten en todellakaan voi tai edes halua muistaa kaikkia. Menneet ovat menneitä.

Olen töissä kaupassa, ja sinne tuli asiakkaaksi nainen jonka kanssa olin lukiossa 10 vuotta sitten ja jonka kanssa olin hyvä kaveri silloin. Lukion jälkeen emme ole kuitenkaan nähneet tai olleet yhteydessä, enkä ikinä olisi tunnistanut häntä jos hän ei olisi alkanut juttelemaan minulle. Puheäänestä vasta muistin henkilön ja nimen. Mietin tapahtuneen jälkeen, että ketäköhän kaikkia enemmän tai vähemmän hyviä menneisyyden tuttuja/kavereita tulee vastaan enkä vaan osaa enää tunnistaa heitä. 

Jos joku lapsuus/nuoruusajan tuttava on muuttunut kovasti (esim. hoikasta tullut lihava tai lihavasta hoikka, silmälasit, hiusten väri aivan vastakkainen jne), onhan sellaista hankalampi tunnistaa kuin sellaista, joka on jotakuinkin samannäköinen edelleen. Paino on sellainen asia, joka muuttaa ihmistä todella paljon, ylipaino vanhentaa ja muuttaa kasvonpiirteetkin. Miehillä taas kaljuuntuminen ja silmälasit muuttaa usein aivan erinäköiseksi.

Helpommin tunnistettavia ovat ne, jotka ovat olleet hoikkia ja ovat sitä edelleen. He ovat muuttuneet vähiten. Esim. omilta kouluajoiltani juuri lainkaan ei ole muuttunut nainen, joka oli jo silloin aktiiviurheilija ja on edelleeen. Vaikka hänellä on jo useampi lapsi, hän ei näytä läheskään niin "vanhalta" kuin suurin osa ikätovereistaan.

Onhan se vähän noloa. Eräs nainen kerran tuli baarissa moikkaamaan, ja en vaan sitten millään tunnistanut. Ja ei kai se ihme, toisella on baaritällinki päällä ja viimeksi nähnyt henkilön teininä. Ja pienessä paniikissa nyt ei ainakaan muista yhtään ketään. 

Enkä mä muutenkaan tunnista ihmisiä kadulla. Ja hyvä niin, näin voin elää illuusiossa, että kaupunki on isompi kuin se onkaan.

Mulla on hyvä kasvomuisti, mutta esimerkiksi ala-asteella viimeksi nähnyttä ei välttämättä muista enää. Osa pysyy koko ikänsä naamasta samannäköisenä ja toiset muuttuvat radikaalisti vanhetessaan. Nimet pysyy muistissa, mutta olisihan se fiksua mennä mielummin sanomaan "Matti Meikäläinen xxxxxxx koulusta muistatko?" tai muuta vastaavaa.

Tampereella ei tätä tunnistamisongelmaa ole, sillä täällähän juostaan karkuun jos joku tuttu edes yrittää puhua😂

Vierailija kirjoitti:

Olen töissä kaupassa, ja sinne tuli asiakkaaksi nainen jonka kanssa olin lukiossa 10 vuotta sitten ja jonka kanssa olin hyvä kaveri silloin. Lukion jälkeen emme ole kuitenkaan nähneet tai olleet yhteydessä, enkä ikinä olisi tunnistanut häntä jos hän ei olisi alkanut juttelemaan minulle. Puheäänestä vasta muistin henkilön ja nimen. Mietin tapahtuneen jälkeen, että ketäköhän kaikkia enemmän tai vähemmän hyviä menneisyyden tuttuja/kavereita tulee vastaan enkä vaan osaa enää tunnistaa heitä. 

Mun mielestä toi on tosi outoa. Miten voi olla tunnistamatta? Siis jos on ollut hyvä kaveri..? Sen voisin jotenkin ymmärtää että jos on ollut joku etäisempi tyyppi.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on hyvä kasvomuisti, mutta esimerkiksi ala-asteella viimeksi nähnyttä ei välttämättä muista enää. Osa pysyy koko ikänsä naamasta samannäköisenä ja toiset muuttuvat radikaalisti vanhetessaan. Nimet pysyy muistissa, mutta olisihan se fiksua mennä mielummin sanomaan "Matti Meikäläinen xxxxxxx koulusta muistatko?" tai muuta vastaavaa.

Ja sitten on vielä sekin, että takavuosina läheskään kaikki peruskouluikäiset eivät meikanneet saati meikanneet joka päivä (mikä nykyään on enemmän sääntö kuin poikkeus), joten se ei-minkäännäköinen roikkotukkainen lissu yläasteelta voikin olla aivan erinäköinen hyvännäköisesti meikattuna ja kivassa kampauksessa. Vastaavasti se yläasteen vahvasti meikattu suttunaama voi näyttää ikäistään nuorekkaammalta nykyaikaisessa kevyessä meikissä.

Tosiasiahan on, että monet perusvaljut ovat mitäänsanomattoman näköisiä ilman meikkiä, mutta meikattuna ei ole enää tunnistaa samaksi. Vaaleilla naisilla ilmiö on erityisen selvä.

Mä tunnistan kyllä yhä alakoulun luokkakaveritkin, jos satun törmäämään. "Tuoreemmista" tuttavuuksista (oppikoulu, lukio, yliopisto, työpaikat) puhumattakaan. Ja olen sentään jo pitkälti yli kuusikymppinen eläkeläismummeli.

Mutta ehkä mulla vain on normaalia parempi kasvomuisti. Ymmärrän, että kaikilla ei kasvot säily mielessä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on hyvä kasvomuisti, ja tunnistan kyllä ihmiset, joita en ole vuosikymmeniin nähnyt. Joskus olen itsekin loukkaantunut, kun kadulla on tullut vastaan ihminen, jonka kanssa emme ole tavanneet niinkin lyhyeen eikaan kuin 10 vuoteen, ja hän ei ole muistanut minua. Näin on käynyt pari kertaa, enkä kyllä mielestäni ole juurikaan muuttunut vuosien saatossa. En kai ole mikään erityisen mieleenpainuva ihminen :)

Jatkan vielä, että etkö muka itse loukkaantuisi, jos joku ihminen, jonka kanssa olet ollut 10 vuotta aiemmin paljon tekemisissä opiskeluissa ja vapaa-ajalla, ei muistaisi sinua? Minusta se on aika outoa, mutta voi tietysti olla ihan harkittua "muistamattomuutta" :D

Vierailija kirjoitti:

Mä tunnistan kyllä yhä alakoulun luokkakaveritkin, jos satun törmäämään. "Tuoreemmista" tuttavuuksista (oppikoulu, lukio, yliopisto, työpaikat) puhumattakaan. Ja olen sentään jo pitkälti yli kuusikymppinen eläkeläismummeli.

Mutta ehkä mulla vain on normaalia parempi kasvomuisti. Ymmärrän, että kaikilla ei kasvot säily mielessä.

Kyllä minäkin muistan sellaiset tuttavuudet, joiden kanssa on ns. aikuisena oltu tekemisissä, juurikin opiskeluaika (lukio on siinä ja siinä, osa on muuttunut niin etten tunnista kuin nimestä jos vaikka lehdessä kuvan näen) ja työpaikat, mutta peruskouluaikaosista en tunnista kuin muutamia, nekin ovat sellaisia joita on vuosien varrella nähnyt ja sillä tavalla naama pysynyt tuttuna tavallaan koko ajan.