Lue keskustelun säännöt.
Oletko miettinyt, mikä on lihavuutesi perimmäinen syy (jos olet ylipainoinen)?
02.08.2007 |
Itse tajusin eilen, että alkoholistiperheessäni (isäpuoli) rakkautta osoitettiin ainostaan ruoalla - ruoan valmistaminen ja pöydän kattaminen olivat osoitus välittämisestä. Jos ruoasta kieltäytyi, kieltäytyi siis " rakkaudesta" . Teininä olin grillillä töissä, jossa sain syödäkseni - kieltäydyin sitten kotona isäpuolen ruoista kostoksi hänen juomisestaan. Nyt vasta olen jotenkin tajunnut asian - ja kiloja on ollut siitä lähtien liikaa, välillä vähemmän, välillä enemmän. Jotenkin se, että jätin teininä isäpuolen tekemän ruoan syömättä assioituu siihen, että ainostaan niin sain huolenpitoa.
Nyt opettelen sitä, että isäpuoleni ei voi enää hallita minua eikä siis myöskään syömistäni. Ja koitan päästä kostamisen yli - ts. siis ylensyömisen.
Onko muilla mitään vastaavia kokemuksia?
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syitä on paljon erilaisia.
BTW 3, sä olet oikeasti laiha tai itsetuntosi on nollissa.. Herää.
mikään ei lohduta niin kuin ruoka. Ei mikään. Ei keskustelu, ei hali, ei seksi, ei liikunta, ei television katselu, ei lukeminen, ei mikään. Jos pitäis pahaan mieleen jokin noista valita, niin ruoka hoitaa homman.
Yritän syömällä saada hyvän olon. Ja sitten syömisen jälkeen on entistä pahempi olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakkomielteinenkin välillä. En voi jättää jotain herkullista syömättä, jos sitä on huushollissa. Välillä ruoka muutenkin valtaa ajatukset ihan kokonaan.
Aika usein ahmin ja oksentelen. Joskus vaan ahmin. Joskus oksentelen, vaikken ahmikaan. Syömishäiriön tapaista?
Ruoka on mun lohtuni kun ahdistaa. Ruoka on yksi isoimmista mielihyvän lähteistä. Ruoka on tapa palkita itseään. Ahminen (ja oksentelu) on tapa rankaista itseään. Syöminen on default-toimintaa tylsyydessä.
En kyllä osaa sanoa, miksi näin on, mitä on taustalla.
Vierailija:
Pakkomielteinenkin välillä. En voi jättää jotain herkullista syömättä, jos sitä on huushollissa. Välillä ruoka muutenkin valtaa ajatukset ihan kokonaan.Aika usein ahmin ja oksentelen. Joskus vaan ahmin. Joskus oksentelen, vaikken ahmikaan. Syömishäiriön tapaista?
Ruoka on mun lohtuni kun ahdistaa. Ruoka on yksi isoimmista mielihyvän lähteistä. Ruoka on tapa palkita itseään. Ahminen (ja oksentelu) on tapa rankaista itseään. Syöminen on default-toimintaa tylsyydessä.
En kyllä osaa sanoa, miksi näin on, mitä on taustalla.
Enää en tosin ole lihava.
Kotona meillä aina lohdutettiin ruualla. Kun oli paha mieli, syötiin jätskiä. Lisäksi äitini on laihduttanut AINA, vaikkei ole edes ylipainoinen. Niinpä aloin sitten teininä laihduttaa, kun kuvittelin olevani lihava. Kun olin syömättä, tuli hullu nälkä ja söin kauheasti.
Onneksi täjusin päälle parikymppisenä, etten oikeasti halua elää niin. Mietin, että mikä tekee mut onnellisemmaksi: pussillinen pullaa, päiväunet, kävelylenkki, hyvä kirja jne. Tajusin, ettei se ainakaan oo se pullapussi.
Nyt olen normaalipainoinen ja myös onnellinen. Suuri osa onnestani johtuu oikeasti normaalimmasta suhteestani ruokaan. Tai se ei suhde vieläkään normaali ole, mutta mä hallitsen sitä.
raskauden aikana huimasti, koska lopetin tupakanpolton varjellakseni vauvaa. Tupakka sitten korvattiin syömisellä, ja kyllä söinkin. Pää-asiassa ihan teveellisesti mutta liika on liikaa raskaanakin:)