Lue keskustelun säännöt.
Onko 3-vuotiaani normaali?
31.01.2017 |
Kaveri kertoi 3-v neuvola testeistä, missä oli oman lapsensa kanssa tässä taannoin. Aloin sitten pohtimaan oman melkein 3-v:ni taitoja ja aika paljon jäi puuttumaan. Tyttö ei osaa mm.
-hypätä tasajalkaa
-ei todellakaan seisoa yhdellä jalalla
-ei osaa kiertää korkkia auki
-on edelleenkin toosi kömpelö ja varovainen
Onko motoriikka nyt siis myöhässä? Pk:sta ei muuta samota, kuin että varovainen on ja kieltäytyy esim. Mäkeä laskemasta.
Kommentit (13)
Minun lapseni puhuu ja puhe menee koko ajan vaan eteenpäin. Kyseleekin paljon, on koko ajan äänessä, harjoittelee kertomaan. Mutta motorisesti jotenkin ikätovereihin nähdesssä ehkä jäljessä. En tiedä. Ainiin, kyllä tyttö yrittää hyppiä, mutta ei osaa virallisesti kait hyppiä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossahan voi olla persoonaeroja ja myös temperamenttieroja. Kuten itsekin kerroit heidän kirjanneen, että "on varovainen". Se ei tarkoita, että ei motorisesti _pystyisi_ tekemään jotain. Tunnen 11-vuotiaan, joka ei "osaa" soittaa puhelimella. Ei siis suostu, vaikka taatusti osaisi. : ) Kyllä ne jutut sieltä pikkuhiljaa tulee!
Tuntuu että usein, jos lapsen puheen kehitys on nopeaa, niin sitten motorinen kehitys laahaa vähän perässä tai päinvastoin, puheen kehitys viivästyy, mutta motorinen kehitys on nopeaa. Kaikessa ei kai voi olla heti hyvä. Ajan kanssa sitten.
Panostatte toiminnallisempaan vapaa-aikaan. Turha varovaisuus pois leikeissä. Rohkaistaan kiipeilemään jne.
Lapset oppivat asiat eri aikaan. Miksi on niin tärkeää, että on "normaali"? Musta on kiva, että lapseni ei ole täysin normaali, vaan on muutamissa asioissa paljon keskivertoa lahjakkaampi. Toki sitten vastaavasti muutamissa heikompi.
Ketjussa ollut edhotus viettää aikaa isän kanssa on sikäli outo, että eivät kaikki isät ole erityisen toiminnallisia. Meillä minä, äiti, olen kiipeämässä lapsen kanssa puihin ja kallioille. Nörtti-isä vetää kaveripiirin lapsille koodauskerhoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä huolenaihe ja kiva kuulla, että välität näin lapsesi kehityksestä :) On tietysti mahdollista, että lapsellasi on jokin häiriö jossakin, mutta kertomasi perusteella sellaista ei minusta ole vielä syytä epäillä. Kuten aikaisempikin sanoi, lapset kehittyvät eri tahtiin ja jokaisella on erilainen kykyprofiili. Keskiverto on vain keskiverto, eikä siinä ole mitään erikoista, jos joku lapsi kehittyy jollakin alueella hieman keskivertoa nopeammin tai hitaammin.
Pyydä toimintaterapeutin arvioon jos huolestuttaa.
Oma poikani kävi toimintaterapiassa kaksi vuotta kolmesta vuodesta eteenpäin. Hän oli myös todella varovainen eikä uskaltanut esim laskea sitä mäkeä eikä oikein keinuakaan keinussa. Myös korkit haastavia ja muutenkin myös hienomotoriikassa pulmia.
Ihan normaali se lapsesi silti on 😊 Ei kaikki kehity samaan tahtiin ja voithan noita asioita hänen kanssaan harjoitella.
Nyt poika jo kohta 13 ja on taitava motorisesti. Varovaisuus on kuitenkin onneksi säilynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen, että on kyse tempperamentista ja kiinnostumisesta. Itselläni on sellainen rohkea lapsi, joka on uskaltanut yrittää kaikkea jo tosi pienenä ja ollut kaikesta liikuntaa liittyvästä todella kiinnostunut aina. Kaverilla on sitten taas lapsi, joka on selkeästi vähän arempi ja harkitsevampi eikä niin kiinnostunut liikunnasta ja on "oppinut" monet asiat paljon myöhemmin kuin minun lapseni. Väitän, että nämä erot ovat johtuneet vain heidän luonne-eroistaan, sillä kaverin lapsi ei vaikuta yhtään sen kummemmalta kuin omanikaan. Mutta tarvitsee vain enemmän aikaa uskaltaakseen tehdä jotain eikä toisaalta ole niin kiinnostunut edes oppimaan mitään liikunnallisia taitoja.
Kyllä ne siellä neuvolassa kertoo jos ongelmia. Sitähän varten siellä käydään. Älä huolehdi tosiaan. Meillä esim poika käveli 9 kk ikäisenä ja naapurin poika taas lähti vasta 1 1/2 vuotiaana kävelemään. Kummassakaan ei ole suurempia "vikoja" ja pojat nyt murrosiässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että on kyse tempperamentista ja kiinnostumisesta. Itselläni on sellainen rohkea lapsi, joka on uskaltanut yrittää kaikkea jo tosi pienenä ja ollut kaikesta liikuntaa liittyvästä todella kiinnostunut aina. Kaverilla on sitten taas lapsi, joka on selkeästi vähän arempi ja harkitsevampi eikä niin kiinnostunut liikunnasta ja on "oppinut" monet asiat paljon myöhemmin kuin minun lapseni. Väitän, että nämä erot ovat johtuneet vain heidän luonne-eroistaan, sillä kaverin lapsi ei vaikuta yhtään sen kummemmalta kuin omanikaan. Mutta tarvitsee vain enemmän aikaa uskaltaakseen tehdä jotain eikä toisaalta ole niin kiinnostunut edes oppimaan mitään liikunnallisia taitoja.
Meillä poika seurasi ja tarkkaili sivusta kun muut ryntäsivät esim pulkkamäkeen...lähti sitten mukaan tarkkailujakson jälkeen...
Lapset kehittyvät kovin eri tahtiin. Nuo neuvolan "osaamisrappuset" ovat vain suuntaa antavia.
Minun lapseni osasi kolmevuotisneuvolassa jo kaikki nelivuotiaankin taidot. Sen sijaan puhe takkuilee todella paljon (nyt 3,5-v.), on vaikea saada mitään selvää. Me vanhemmat kyllä ymmärrämme. Kielellinen kehitys on muuten kohdallaan, hän ymmärtää kaiken ja osaa tehdä ohjeiden mukaan ja sanavarasto on laaja, mutta suusta ulos tulee vain mongerrusta. Puheterapiassa käydään.
Harmittaa, kun lasta pidetään päiväkodissa pienten ryhmässä, jossa hän on kaikista vanhin (muut noin kaksivuotiaita) vain tuon puheen takia. Ymmärrän toki, että lapsen kanssa on hankala toimia, jos ei ymmärrä hänen vastauksiaan, mutta kun hän on muuten taidollisesti varsin kehittynyt. Joskus hän pääsee "isojen puolelle" leikkimään, ja voi sitä iloa niinä päivinä, kun on saanut olla oman ikäisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin lapsena todella arka liikkuja. Vasta aikuisena olen saanut diagnoosin, että minulla on korvassa jonkinlainen häiriö, joka vaikuttaa tasapainoaistiin. Korvat siis tutkittiin joskus, kun oli tinnitustyyppistä huminaa monta viikkoa flunssan jälkeen.
Sitä ei mitenkään lääkitä eikä se hankaloita elämääni ollenkaan, mutta pyörällä en uskalla ajaa, jos lapsi istuu takaistuimessa, isot hiihtomäet kävelen alas sukset kainalossa ja luistelemassa käyn hampaat irvessä vain, jos on pakko.
Sen myötä ymmärsin kuitenkin viimein, miksi lapsena halusin mieluiten jököttää turvallisesti paikoillani enkä mennyt kiipelytelineisiin muiden kanssa enkä ottanut jättivauhteja keinussa ja olin muutenkin jatkuvasti turvallani. Häpeilin kovasti lapsena nynnyttääni ja kömpelöyttäni.
Ehkä teidänkin kannattaisi tutkituttaa lapsen korvat.
Luultavasti on normaali. Lapset kehittyvät eri tahtiin, jotkut nopeasti jossain asiassa ja hitaammin toisessa. Minun 3-vuotiaani osaa kaikkia noita listaamiasi ja on osannut jo pitkään, mutta ei edelleenkään puhu kunnolla. Eipä kuitenkaan ole tullut päätä pahemmin vaivattua sillä onko hän "normaali" vai ei.