Kehoni ei kestä sairautta nimeltä koulu

Tulevaisuus ja elämä ahdistaa ja masentaa. Tuntuu että minua ei ole tarkoitettu kasvamaan aikuiseksi. Haluaisin töihin jossa voisin auttaa luontoa ja eläimiä. En edes tiedä, miten elättäisin itseni sitten 18 vuotiaana kun opiskelen. En tiedä mitään asunnon hankinnasta ja mistään sellaisesta. En edes tiedä menenkö lukioon vai amikseen. Koulu ei mene hyvin. Olisi parempi, jos se olisi vapaaehtoista ja ei tarvitse herätä aikaisin. Voisi nukkua miten pitkään haluaa ja mennä sinne vaikka klo 12. Ei syötäisi mitää än eläintuotteita ja opeteltaisiin henkisiä asioita enemmän. Tunnen olevani erilainen kuin muut, että tarkoitukseni on auttaa maailmaa tulemaan henkisemmäksi ja rakastamaan toisiaan. Miksi se on niin vaikeaa :(