Väsynyt vanhemmuuteen? Neuvoja, vertaistukea..?

En osaa nyt hyvin purkaa ajatuksiani, varmasti tulee sekava teksti, mutta antaa olla.
Pohjustuksena, lapset ovat iältään 5v, 3v ja nuorimmainen 3kk ja jo viimeisimmän alkuraskauden aikana huomasin uupumusta, joka meni pitkään raskauden piikkiin. Sitten alkoi jatkuvasti pinna kiristyä ja lapsille tiuskimisesta/huutamisesta tuli enemmän tapa kuin poikkeus.
Isommat lapset jatkoivat päiväkodissa vauvan ollessa 2kk mun jaksamisen takia, ja ovat 1-3 kertaa kuukaudessa yökylässä sekä mies tekee lyhennettyä työvuoroa ja silti mun jaksaminen tai lähinnä mielialat ja hermot on huonot. En jaksa olla henkisesti läsnä tarpeeksi. Ja varsinkin 3v tarttisi eniten juuri nyt sitä läsnäoloa, syliä, ymmärrystä, mutta saakin huutoa ja tiuskimista.
Meillä on päivittäin paljon ihania ja hyviä hetkiä toki ja paljon osoitetaan rakkautta sanoin, halein ja suukoin, ja touhuan kyllä lasten kanssa, silti nyt kuormittaa esimerkiksi leikkimään lähdöt, perus kaupassakäynnit jne.
Päivittäin esimerkiksi keskimmäisen kanssa nukkumaanmeno ja kaikki lähtemiset on niin katastrofeja, että tekisi mieli karjua turpa kiinni idiootti ja nukkumaan ja kirjaimellisesti nuijanukuttaa. Juurikin tämä 3v on niin "haastava", suuritarpeinen ja todella vilkas, ja välillä mietin miten helppoa olisi, jos ei olisi niin pienellä ikäerolla lapsia, ja koen sitten suurta syyllisyyttä ja häpeää näistä tunteista, enkä ole niistä kenellekkään puhunut. Välillä omat lapset tuntuu taakalta, se on hirveä tunne ja sitten salaa itken näiden tunteiden takia. Oon miettinyt yksin lasten kanssa ollessa ja noiden tunteiden aikana, että pitäisikö mun soittaa joku hakemaan lapset jonnekin, missä heidän olisi parempi olla, vaikka periaattessa kaikki muu meillä on mallillaan.
Neuvolassa kerroin ärtymisestäni ja pinnan olevan koko ajan kireällä, vaikka tietoisesti oon koittanut rentoutua, mutta esimerkiksi sotku ja nykyään jopa melu ahdistaa mua niin paljon, että se vaikuttaa mun mielialaan. Oon joissain asioissa vähän perfektionistinen, kuten koti pitäisi olla siisti aina jne, mutta tuntuu vaan, että oon epäonnistunut kaikessa.
Tuntuu välillä, että ehkä jotain masennuksen poikastakin olisi, mutta neuvolassakaan ei oikein sanottu mitään.