Tunnetko koskaan ylemmyydentuntoa lukiessasi palstalla muiden ongelmista?
Esim. tupakoinnin aiheuttamista sairauksista, alkoholismista, köyhyydestä, masennuksesta, työttömyydestä, elämänhallintaongelmista, ylipainosta/alipainosta, liikkumattomuudesta jne? Ihan mistä tahansa ongelmista, myös sellaisista jotka eivät ole itse aiheutettuja?
Motiivini on yrittää selvittää ovatko ilkeät ja itseään muita parempina pitävät ihmiset todella täällä enemmistö vai pelkästään äänekäs vähemmistö.
Kommentit (16)
En ylemmyydentunnetta, mutta jonkinlaista tyytyväisyyttä ja jopa kiitollisuutta kuitenkin. Omat pikku murheet ja vajavaisuudet alkavat näyttää mitättömiltä, kun tätä murheen ja kurjuuden alhoa lukee.
Koska luen tätä foorumia, tiedän, että minulla ei ole mitään varaa ylemmyyden tuntoon.
En tunne. Olen ollut aina kympin urheilija ja erittäin kaunis. Totuin siihen, että olen muita parempi. Nyt kun olen suht. koht. menestynyt kaiken jälkeen, niin koitan yleensä auttaa muita. Olen sen verran vahva, että minulta riittää muillekkin annettavaa. Joskus olen saanut jopa jotain ihmisiä nostettua taloudellisesti, älyllisesti ja muutenkin. Minä sain hyvät esikuvat elämään. Sen johdosta voin auttaa muitakin.
Tuntuu monesti ihan kauhealta katsoa sivusta, kun joku keskinkertaisesti pärjäävä käy köyhemmän, tai sairaamman kimppuun. Tai, jos esim. joku ruma nainen pitää itseään kauniina ja tallaa jotain ihan samannäköistä naista. Itse, kun on oikeasti kaunis, niin ei tarvitse tallata ketään. Se, että jos on kaunis, rikas tms. kääntyy nopeasti itseään vastaan, jos talloo muita elämässä. Tallojat ovat yleensä niitä, ketkä eivät ole päässeet ihan huipulle. Siinä menestymisen välimaastossa kaatavat kumoon muita, kuvitellen, että sillä tavoin se huippu saavutetaan.
Prosentuaalisesti heitä on varmaan jonkin verran. Veikkaisin, että siitä gaussin käyrästä joku osuus, tosiaan, joka on matkalla sinne huipulle, mutta käytöstapojen puutteen vuoksi, eivät sinne tule pääsemään. Enemmän heitä on joka tapauksessa, mitä ihmisiä huipulla.
Ihmiset monesti kyselee niin typeriä, vastaukset löytyisi hetkessä Googlella tai on kerrottu jo peruskoulussa. Ja sitten niissä vastausketjussa riitelee pari joista kumpikaan ei tiedä aiheesta mitään....
En, vain kiitollisuutta. On niin paljon ongelmia, joista en tiedä mitään. Syömishäiriöt, sukupuoli-identiteettiongelmat, alistava puoliso, mielenterveysongelmat, alemmuudentunne, häpeän ja katumuksen tunteet, rahavaikeudet, rumuus, lista jatkuu ja jatkuu... Elämä on hyvää.
Elämä on siitä arvaamatonta, että koska tahansa voisi sairastua/kajahtaa hulluksi, joutua työttömäksi, kertakaikkisen persaukiseksi. Lähinnä tunnen myötätuntoa heikommassa asemassa olevia kohtaan.
En todellakaan. Täällä on ne ihmiset, joilla myös menee huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset monesti kyselee niin typeriä, vastaukset löytyisi hetkessä Googlella tai on kerrottu jo peruskoulussa. Ja sitten niissä vastausketjussa riitelee pari joista kumpikaan ei tiedä aiheesta mitään....
Tämä!
Vierailija kirjoitti:
En tunne, päinvastoin.
Tunnet alemmuudentunnetta?
Nolottaa myöntää, mutta kyllä joskus tunnen. Harvoin tosin, mutta joskus kuitenkin. Useammin kuitenkin kiitollisuutta tai uteliaisuutta ymmärtää erilaista elämää eläviä ihmisiä.
Tunnen oloni ylpeäksi ja huojentuneeksi siitä, että näen maailmassa paljon positiivistakin, enkä näe "mörköjä" joka puolella ja ajattele ihmisistä aina pahinta. Kun luen jonkun myrkynkatkuista kirjoitusta kanssaihmisistään niin en voi olla tuntematta yllemmyydentunnetta ja sen seurauksena sääliä sitä ihmisriepua kohtaan, mahtaa olla ahdistava elämä hänellä.
No en todellakaan tunne mitään ylemmyyttä kenenkään ongelmien takia. Mitä pirua?
Mutta urpoimpia trolliavauksia lukiessa tunnen kyllä tyytyväisyyttä siitä, että oma pää on sentään vähän selvempi.
Pidän itseäni parempana kuin valtaosa ja olenkin parempi kuin valtaosa lukuisilla eri mittareilla. En silti ole ilkeä.
Kommentoi vaikka myös miksi tunnet/et tunne. Ap