Onko jollakin kokemuksia lapsen helposta teini-iästä?

Meillä oli ihana, oli kiltisti ja teki läksyt tunnollisesti. Ei edes huutanut, ainoastaan huoneen imuroimisen kanssa tuli se "joojoo ihan just" useampaan kertaan :D

Kannattaa myös tarkkailla onko se "helppous" aitoa. Mun kotona ei saanut näyttää tunteita. Käi murrosikä pitämättä kun en uskaltanut.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli ihana, oli kiltisti ja teki läksyt tunnollisesti. Ei edes huutanut, ainoastaan huoneen imuroimisen kanssa tuli se "joojoo ihan just" useampaan kertaan :D

Meillä oli myös, harrastustaan ei jättänyt vaikka suurin osa lopetti teininä. Ei koskaan tullut kännissä tai tupakalta haisten kotiin. Oli tukioppilas, sai hymypatsaan ja Wilma täynnä hyvä käytös-merkintöjä. Aika vapaa kasvatus kuitenkin oli, ei kotiintuloaikoja tai muita rajoitteita.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa myös tarkkailla onko se "helppous" aitoa. Mun kotona ei saanut näyttää tunteita. Käi murrosikä pitämättä kun en uskaltanut.

Ehtii sen pitämään omalla vastuulla aikuisenakin (ja eipä tuo nuorten aikuisten homma näytä juuri muultakaan).

Meillä saa kotona näyttää kaikki tunteet. Olen itse hirmu nopeatemperamenttinen ja aina näyttänyt avoimesti tunteeni, itkenyt ja nauranut. Lapsi tullut temperamentiltaan enemmän todella rauhalliseen isäänsä. Vain pientä mielipide kapinaa olen huomannut, ja siitä olen tosi tyytyväinen että uskaltaa olla vanhempiensa kanssa eri mieltä. Itsellä ollut hankalampi teini-ikä ja siksi tässä nyt ihmettelen. Miehellä ei anopin mukaan näkynyt teini-ikä mitenkään käytöksessä, joten kovin eri tavalla voi nämä asiat mennä. ap

Minun siskollani on. Nuorin täyttää tänä vuonna 20 ja keskimmäinen 18. Kumpikin on kilttejä, opiskelee, ei käytä päihteitä ja viihtyy kotona. Siskoni alkaa olla huolissaan, että ne ei ikinä löydä miesystäviä eikä muuta kotoa pois. :-)

2 kpl onnistuneesti.  Systeeminä se, että pienempänä rajat oli lähempänä ja jyrkemmät. Sitten isompana saattoi antaa reilusti vaiheittain lisää vapauksia ja vastuita, joten arvostuskin pysyi kohtuulisen hyvänä moleminpuolin.

Hyvää tuuriakin, kun onnistui jos olis enemän niin sitten ei tiedä miten olis käynyt.  Nyt molemat jo tekemässä yliopistolla lopputyötä, joten omillaan ovat. 

No, täällä on rauhallista: aiemmin odotettiin kauhulla, että miten me pärjätään kolmen teinin kanssa, mutta helpollahan tässä ollaan toistaiseksi päästy: tyttö 13v on todella kiinnostunut hevosista, lähes asuu tallilla, läksyt kuitenkin tekee kiltisti, toisin, kuin minä ollessani heppateini, poika 14v leikkii vielä lasten leikkejä, murrosiästä ei tietoakaan ja poika 16v nyt ei enää leikeistä kauheasti kiinnostu, mutta on silti fiksu, rauhallinen ja hillitty ja huomattavasti kypsempi, kuin vuosi sitten, jolloin leikkiminen ja keppostelut kavereiden kanssa vielä kiinnosti.

Tietenkin on aika harvinaista, että lapset ovat näin kauan lapsia ja se on ihan OK, niin kauan saa olla lapsi, kuin kiinnostaa ja joillakin se kiinnostus loppuu jo 11-vuotiaana ja toisilla se kestää läpi yläasteen.

Minultakin oli teininä kapinointi kielletty. Aina, kun tuli vähän korotettua ääntä, tuli huudot arestia ja muita rajotteita ja teinimyrskyt laitettiin huonon käytöksen ja pikkulapsen kiukkuamisen piikkiin. Piti olla kiltti ja kultainen lapsi, tai vastuullinen pikkuaikuinen, kapinointi oli lapsellista ja siihen suhtauduttiin joko ankarin rangaistuksiin, tai vittumaisen väheksyvästi. Vanhempani kutsuivat henkistä murrosikää kiukutteluksi, piipittämiseksi, mökö-mököttämiseksi ja kohtauksiksi jne

Tästä seurasikin se, että minä biletin, mokailin ja mageilin monta vuotta täysi-ikäistyttyäni ja pikkuveli oli erittäin lapsenomainen lukioikään asti ja nyt kaksikymppisenä saa päivittäin myrskyisiä teinirageja äidille ja isälle

Meillä esikoinen on temperamentikas ja hän välillä hieman tuittuili. Ei muuta. Kuopus on tosi viilipytty ja hänestä tuli vähän toisaikainen unohtelija. Ei muuta.

Meillä on menossa 4. ja viimeinen teini-ikä.

Ihan vilkkaita ja aikaansaavia nuo on olleet myös teineinä mutta ei koskaan vaikeita eikä holtittomia.

2 vanhinta oli suorastaan helppoja vaikka samaan osui avioero ja pari vuotta myöhemmin uusperheen perustaminenkin. 3. lapsista "lopetti puhumisen" meille vanhemmille 13v:nä ja hämmästys oli suuri kun hän omilleen muutettuaan tuli ensimmäistä kertaa kotona käymään: puhui 2h yhteen menoon:D Ja juttua on sittemmin riittänyt.... Kaikki 3 meni jo 15v:nä töihin tienaamaan taskurahaa joten oppivat vastuullisuudenkin ihan huomaamattaan.

Kuopus on perinyt molemmilta vanhemmiltaan voimakkaan tempperamentin ja räiskähtelee sekunneissa - leppyäkseen yhtä nopeasti:) Ensin karjuu pää punaisena jotain (esim vaikeaa läksyä) ja kohta tulee näyttämään snapchatista jotain kivaa juttua. Pelleilevä isänsä on kuulemma maailman hölmöin mutta samalla rakas - ainakin silloin kun tarvitaan taskurahaa... Toivottavasti jatkuu yhtä siedettävänä välit.

Meillä ei lapset ole koskaan haistatelleet tai räyhänneet meille, aina ovat totelleet ja noudattaneet yhdessä sovittuja sääntöjä. Toisaalta olemme sitten antaneet heille vapauksiakin kun tiedämme että voimme luottaa heihin - esim tytöt on lähteneet 16v:nä ulkomaille useammaksi viikoksi reissuun kavereiden kanssa. Arestia ei ole ollut koskaan käytössä eikä muitakaan rangaistuksia ole tarvittu. Bileiden jälkeen on riittänyt se että talosta on jäljet pesty ja paikattu itse. Kapinoida saa, sehän kuuluu asiaan! Koulu on kaikilta mennyt hyvin ka:t 8.4-9.4

Sivusta sen verta että ei olla selvillä vesillä vielä kun lapsi tekee lopputyötä yliopistossa. Vasta kun pää on kestänyt pari vuotta työelämää voi todeta että kaikki hyvin. Jos murrosiässä jää oma minä löytymättä pakotetun kiltteyden takia ihminen on hukassa sitten vasta kun oikeasti pitää ruveta itse päättämään. Yliopisto on vielä päivähoitoa siihen verrattuna ja yleishyödyllinen vastuu vielä nolla.

Meillä esikoispoika oli tosi viilipytty. Ei kiroillut, haistatellut eikä sekoillut. Opiskeli kunnon ammatin. Tullut isäänsä. Tytär sitävastoin oli tulta ja tappuraa, ei mitään täysin sekopäistä kuitenkaan tehnyt. Kai sitten äitiinsä tullut.

Vierailija kirjoitti:

Minultakin oli teininä kapinointi kielletty. Aina, kun tuli vähän korotettua ääntä, tuli huudot arestia ja muita rajotteita ja teinimyrskyt laitettiin huonon käytöksen ja pikkulapsen kiukkuamisen piikkiin. Piti olla kiltti ja kultainen lapsi, tai vastuullinen pikkuaikuinen, kapinointi oli lapsellista ja siihen suhtauduttiin joko ankarin rangaistuksiin, tai vittumaisen väheksyvästi. Vanhempani kutsuivat henkistä murrosikää kiukutteluksi, piipittämiseksi, mökö-mököttämiseksi ja kohtauksiksi jne

Tästä seurasikin se, että minä biletin, mokailin ja mageilin monta vuotta täysi-ikäistyttyäni ja pikkuveli oli erittäin lapsenomainen lukioikään asti ja nyt kaksikymppisenä saa päivittäin myrskyisiä teinirageja äidille ja isälle

Näin se meni meilläkin. Kaksi hyvän perheen kilttiä, kurissa ja nuhteessa kasvatettua kympin tyttöä kävi varhaisaikuisuudessa läpi viinat, huumeet ja kasa vääriä: väärät kumppanit, alavalinnat, ajat, paikat ja ruumiit, kun vapauden huuma iski kuin varsoihin kevätlaitumella. Koska me vihdoin voitiin. Otti aikansa ennen tasaantunut ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minultakin oli teininä kapinointi kielletty. Aina, kun tuli vähän korotettua ääntä, tuli huudot arestia ja muita rajotteita ja teinimyrskyt laitettiin huonon käytöksen ja pikkulapsen kiukkuamisen piikkiin. Piti olla kiltti ja kultainen lapsi, tai vastuullinen pikkuaikuinen, kapinointi oli lapsellista ja siihen suhtauduttiin joko ankarin rangaistuksiin, tai vittumaisen väheksyvästi. Vanhempani kutsuivat henkistä murrosikää kiukutteluksi, piipittämiseksi, mökö-mököttämiseksi ja kohtauksiksi jne

Tästä seurasikin se, että minä biletin, mokailin ja mageilin monta vuotta täysi-ikäistyttyäni ja pikkuveli oli erittäin lapsenomainen lukioikään asti ja nyt kaksikymppisenä saa päivittäin myrskyisiä teinirageja äidille ja isälle

Näin se meni meilläkin. Kaksi hyvän perheen kilttiä, kurissa ja nuhteessa kasvatettua kympin tyttöä kävi varhaisaikuisuudessa läpi viinat, huumeet ja kasa vääriä: väärät kumppanit, alavalinnat, ajat, paikat ja ruumiit, kun vapauden huuma iski kuin varsoihin kevätlaitumella. Koska me vihdoin voitiin. Otti aikansa ennen tasaantunut ajan.

*tasaantumistaan