Lue keskustelun säännöt.
Miten työttömyys sujuu?
neljävuottatyöttä
30.01.2017 |
Mitäs teidän työttömyyteenne kuuluu?
Työttömyys alkaa kyllä syödä itsetuntoa. Töiden hoitaminen asiallisesti on ollut minulle tärkeää, palautteen saaminen on ollut tärkeää. Nyt lähettelen pari hakemusta viikossa. Hyviä hakemuksia. Jos mitään palautetta koskaan tulee, se tulee kuukausi sen jälkeen kun olen jo unohtanut koko paikan - saman paikan menettäminen masentaa kaksi kertaa.
Vaikka hakemuksista kävisi ilmi että olen guru, niin kun varhaisimmat opinnot on 80-luvulta, on ihan sama hakeeko ollenkaan.
Peruspäivärahalle putoamisen jälkeen ei voi virkistää itseään lomailemalla tai shoppailemalla tai edes fiksusti pukeutumalla. Koko perhe nysvää kotona kaikki lomat (mökillekään ei pääse koska auto hajosi) ja vittuilee toisilleen. Vaikka ymmärtäväinen vaimo jaksaa kehua minua siitä että jaksan niin tarmokkaan optimistisesti etsiä mitä tahansa työtä, niin kaikki keskustelunaiheet sivuaa jossain vaiheessa tulevaisuudensuunnitelmia, -hankkeita tai -haaveita. Siinä kohtaa minä muistan että ainiin, perheellä ei ole tulevaisuutta koska en vaan saa töitä, en minkäänlaisia. Ei kelpaa reppufirmaan, satamaan eikä hampurilaisenkääntäjäksi, koska niille riittää nuorempia. Vapaaehtoistyötä olen tehnyt, sekin harmittaa koska se on niin tehotonta ja huonosti organisoitua.
Kommentit (20)
Viisi vuotta minullakin jo takana, jotain pätkiä olen ollut kyllä töissäkin tällä ajanjaksolla. Pääosin kuitenkin työtön. Olen yli 50-vuotias, joten olen tietysti heittänytkin toivon vakituisesta työstä, mutta saisi nyt edes vuoden periodin jostain.
Ongelma on se tavallinen eli erityisosaamisen puute. Olen akateeminen sekatyöläinen.
Osin olen tottunut, mutta välillä on tappavan tylsää. Ilahdutan kyllä naapurustoa hoitamalla koiria ja lapsia vastavuoroisen naapuriavun merkeissä. Koiranaapuri esim. leipoo hienot pöydän antimet aina juhliin.
Rahapulakin tietysti riivaa peruspäiviksellä joka hetki. Se on merkittävä työttömyyden haittapuoli. Nytkin ihmettelen seuraavan jakson lukiokirjoja tytölleni.
Vaikka olen aktiivinen ja myös luen paljon, niin on se entinen n. 9 tuntia päivästä vaikea täyttää mielekkäästi ilman varsinaista palkkatyötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvin sujuu. Toisaalta ei ole perhettä joka varmasti mutkistaa tilannettasi.
Mites perheetön pärjää sitten kun putoaa perspäivärahalle, kai sillä pärjää mutta itselläni menee ainakin asuntovelkaan joka hilkku. Puolison rahoilla elän.
Sujuu ja ei suju. Ulkoisesti kyllä. Akateeminen, keski-ikäinen, itkuherkkä aineenopettaja vailla työtä. Itsetunto mennyt ajat sitten. Syrjäytynyt? Kyllä! Ulkoisesti ei voisi uskoa, miten pohjalla olen: kuin kaivon pohjalla, josta ei ole poispääsyä. Katselen kaikkea kaventuneesta perspektiivistä. Työttömyys on tappavaa.
Ohuttaelämää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin sujuu. Toisaalta ei ole perhettä joka varmasti mutkistaa tilannettasi.
Mites perheetön pärjää sitten kun putoaa perspäivärahalle, kai sillä pärjää mutta itselläni menee ainakin asuntovelkaan joka hilkku. Puolison rahoilla elän.
On pudottu joskus työmarkkinatuellekin. Hyvin riittää täällä Goalla elelyyn. Juhannukseksi Suomeen nauttimaan kesästä. :)
Työttömyys ei minua lannista. Neljä vuotta takana ja hyvin menee mutta menköön. Tekemistä kyllä löytyy, siihen en tarvitse ulkoa annettuja tehtäviä. Rahaa nyt ei ole nimeksikään. Miten se, että töitä ei vain ole, olisi minun vikani? Tässä maassa kieltämättä nautitaan siitä työttömien syyllistämisestä ja kansallisurheilua tuntuu olevan työttömien lyöminen kuin vierasta sikaa konsanaan. Mutta ei se kuollut hevonen laukkaa yhtään sen kovempaa vaikka kuinka piiskattaisiin. Mikäs tässä ollessa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mainiosti menee jo yhdettätoista vuotta, koska en seurustele, eikä lapsia ole. On minulla kyllä suunnitelmissa työllistää itseni freelancerina ennen kun 2020 kilahtaa kelloon. Olen jo aika pitkällä siinä suunnitelmassa. Välillä vähän vaihtelua ainaiseen lekotteluun.
En oikein käsitä miten jollain riittää aikaa käydä töissä. Olen huomannut, että monilla ihmisillä työttömyyden suurimmat ongelmat liittyvät siihen, etteivät osaa enää elää itselleen. Surullista jos työ määrittää liikaa minäkuvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
15v töitä takana ja otin viikko sit loparit. Tänään kävin uudes työhaastattelussa ja ylihuomen taas toisessa. Töitä olisi tarjolla muuallakin vaikka kuinka.
T:rekkakuski/konekuski
Joku 5 vuotta työttömänä ja ainakaan vielä ei ole mitään hätää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohta puoli vuotta ollut, mutta pyrkimys töihin on ollut niin kova, etten ole rentoutunut lainkaan, saati kohentanut kotiani. Onhan minulla aikaa, mutta tuntuu, että koko ajan on kymmenen esseetä (hakemusta) odottamassa kirjoittamista, ja kaikki muu on laiskaa turhuutta. Paitsi englannin lukeminen, excel-taitojen kehittäminen ja vaikkapa joku Lean-ajattelun kurssi. Niitäkin pitäisi ehtiä ja jaksaa jos haluaa menestyä. Niinpä niin. Ei ole tilaa ajatella kuntoilua tai terveellistä ruokavaliota. "Sitä ehtii sitten kun on töissä, jolloin vapaa-aika todella on vapaata aikaa." Nyt on meneillään kolme prosessia, joissa minusta on kiinnostuttu. Ehkä saan jonkun niistä. Vai enkö taaskaan ollut se "hyvä tyyppi" haastattelussa? T. Alle 30-vuotias
Hyvin sujuu, kiitos kysymästä.
Kuukauden tätä vasta on jatkunut, joten olo on vielä varsin virkeä ja levännyt. Kuin olisi lomalla ollut.
Huomenna lähetän ensimmäisen päivärahahakemuksen. Jännityksellä jään odottamaan kuinka pitkään sen käsittelyssä kestää.
Kotiin olen joutunut hankkimaan uuden tietokoneen ja tarvitsemiani ohjelmistoja. Työssä ollessa olen voinut käyttää työkonetta, mutta nyt on pakko olla oma. Ja ne ohjelmistot siksi että osaaminen säilyisi ja voisin jopa oppia jotain uutta.
Nyt voin keskittyä omiin juttuihin ü
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kohta puoli vuotta ollut, mutta pyrkimys töihin on ollut niin kova, etten ole rentoutunut lainkaan, saati kohentanut kotiani. Onhan minulla aikaa, mutta tuntuu, että koko ajan on kymmenen esseetä (hakemusta) odottamassa kirjoittamista, ja kaikki muu on laiskaa turhuutta. Paitsi englannin lukeminen, excel-taitojen kehittäminen ja vaikkapa joku Lean-ajattelun kurssi. Niitäkin pitäisi ehtiä ja jaksaa jos haluaa menestyä. Niinpä niin. Ei ole tilaa ajatella kuntoilua tai terveellistä ruokavaliota. "Sitä ehtii sitten kun on töissä, jolloin vapaa-aika todella on vapaata aikaa." Nyt on meneillään kolme prosessia, joissa minusta on kiinnostuttu. Ehkä saan jonkun niistä. Vai enkö taaskaan ollut se "hyvä tyyppi" haastattelussa? T. Alle 30-vuotias
Älä polta itseäsi loppuun ylisuorittamisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikein hyvin sujuu. Tätä työttömyyspätkää on mennyt vasta pari viikkoa, joten olen ottanut vähän omaa aikaa (esim kävin pitkästä aikaa yksin uimassa ja olipa huippua saada oikeasti itse uida, eikä vain pitää lapsista huolta) ja tehnyt rästihommia. Olen tehnyt nyt kahdeksi kuukaudeksi viikkosuunnitelman ja en saanut edes kaikkia rästiin jääneitä hommia mahtumaan siihen. Päiväkoti-ikäinen on kolme vajaata päivää viikossa hoidossa, eli ei niitä tehokkaita työtunteja nyt niin montaa viikkoon edes mahdu. Että ei haittaa, jos en nyt ihan heti työllisty uudelleen. Varmasti joku muu tarvitsee sitä työtä enemmän :)
Parin kuukauden päästä (mihin tuo suunnitelma ulottuu) saan näillä näkymin lyhyen työpätkän. Katsotaan sen jälkeen sitten uudestaan tilannetta.
Työttömät tuntuu jakautuvan aika vahvasti niihin jotka kärsivät tai niihin jotka ns. jopa nauttivat työttömyydestä. Esim pienten lasten ylikuormitetuille vanhemmille voi olla suuri helpotus saada vuorokauteen lisää tunteja...
Muuten sujuu kyllä hyvin, mutta nyt vuoden työttömyyden jälkeen talous on aika kuralla. Ostelin työttömyyden alussa surutta luottokorteilla esim. lapsille vaatteita ym. kun ajattelin että saan ne maksettua sitten heti pois kun pääsen töihin. No enpäs päässytkään ja luottokortit on punasella.
Ja kyllähän se pikku hiljaa alkaa itsetuntoa nakertamaan kun mihinkään ei pääse edes haastatteluun. Mulla on lukio käytynä, 2x ammattitutkinto ja amk- tutkinto. Sekalaista työkokemusta useampi vuosi. Lapset jo koululaisia. Ikää 36. Luulis, että kelpaisin johonkin mutta ei. Hakemuksia olen laittanut vuoden aikana varmaan parisataa.
Kiitos kysymästä. Hyvinhän tämä sujuu. Oikeastaan liiankin hyvin. Välillä on ikävä töihin mutta toisaalta pelottaakin ajatus mennä töihin ja varsinkin jos olisi vakipaikka.
Ainahan tuota tekemistä on sen mitä minä viitsin tehdä. Nytkin pitäis tehdä yksi työpaikkahakemus, metsäveroilmoitus, siivota, tiskata jne.
Jäin esikoisen saannin aikaan kotiin ja siitä on jo 13 vuotta. Välissä kävin vuoden työllisyyskeikan muuten pääosin kotona lasten kanssa ja myöhemmin työttömänä.
Pyykkikone pyörii, takassa valakia ja kuuntelen kellon tikitystä viltin alla surffaillen netissä. Kohta taas jatkan kotihommien kanssa.
Raha ei ole ongelma kun puoliso töissä ja en tarvi itselleni rahaa juurikaan. Harrastukseni eivät maksaneet silloinkaan kun olin töissä enkä piittaa muutenkaan materiasta.
Oikein kivasti sujuu, kiitos vaan. Yhtään hakemusta en ole lähettänyt, pärjäilen aivan hyvin sittenkin kun putoon peruspäivärahalle tai tulis vaikka karenssia, kun on osattu hoitaa raha- ym. asiat niin ettei hätää ole.
Melko mukavasti sujuu. Olen osa-aikaisesti työtön, sillä teen keikkahommaa muutamana päivänä viikossa. Tuo keikkatyö on itse asiassa hyvin mukavaa kun siinä saa olla ihmisten parissa ja vieläpä varsin kivassa työyhteisössä. Ei mene itsetunto ihan nollille kun tietää että tuossa työssä olen hyvä ja pidetty. En tosin ole kovin työkeskeinen että välillä kun keikkaa on tosi vähän niin aina saan aikani hyvin kulumaan. En ole myöskään materian perään joten talouskin on aika mukavalla mallilla, juuri katsoin että tilillä yli 5000 euroa, joten jos vaikka pyykkikone hajoaa niin pystyn sen heti hankkimaan. Olen kotikeskeinen, mulle riittää hyvin pienet ympyrät, muutama kiva ystäväkontakti viikossa ja sitten tavalliset kotityöt. Leivon, teen ruokia, siivoilen, luen paljon, tarkkailen luontoa. Nyt suunnittelen pientä ja edullista sisustusta kevääseen, nautin kaikesta pienestä. Olen onnellinen.
Hyvin sujuu. Toisaalta ei ole perhettä joka varmasti mutkistaa tilannettasi.