Lue keskustelun säännöt.
Ovatko ystäviesi lapset vakuuttaneet sinut lapsettomuuden hyvistä puolista?
30.01.2017 |
Useampikin lapsi on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen. Monet äidit ovat sokeita sille mitä ovat tehneet lapselleen. Miksi minä olisin yhtään parempi? En usko, että olisin. En halua olla sellainen ihminen enkä halua sellaisia ihmislapsia maailmaan. En kyllä aio myöskään olla kylä, joka kasvattaa.
Kommentit (6)
Ystävien lapset ovat vakuuttaneet meidät siitä, että yksi lapsi riittää aivan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan niitä esimerkkejä. Yksi tavallisimpia juttuja on, ettei lapsille osata pitää johdonmukaisesti kuria, yleensä vain veltosti yritetään "älä viitsi, lopeta nyt" ja kun se ei tehoa, ei tehdä mitään. Ja lapset ymmärrettävästi riehuvat entistä enemmän, mikä saa aikaan sen, että aikuinen menettää hermonsa ja alkaa karjumaan. Eikä tälläkään ajan mittaan ole mitään tehoa. Yleensä nämä vanhemmat vielä huokailevat, että kato nyt minkälaisia noi on...
Vierailija kirjoitti:
Onhan niitä esimerkkejä. Yksi tavallisimpia juttuja on, ettei lapsille osata pitää johdonmukaisesti kuria, yleensä vain veltosti yritetään "älä viitsi, lopeta nyt" ja kun se ei tehoa, ei tehdä mitään. Ja lapset ymmärrettävästi riehuvat entistä enemmän, mikä saa aikaan sen, että aikuinen menettää hermonsa ja alkaa karjumaan. Eikä tälläkään ajan mittaan ole mitään tehoa. Yleensä nämä vanhemmat vielä huokailevat, että kato nyt minkälaisia noi on...
Kahviloihin ja ravintoloihin kasvatettavaksi tuotavat lapset ovat kyllä merkillisiä.
Kasvatetaan maistamaan ruokaa, mutta ei kasvateta, kuinka ihmisten ilmoilla kuuluu käyttäytyä. Lastensa huutamiselle, kirkumiselle, juoksemiselle ja tappelulle sokeat ja kuurot vanhemmat nököttävät kahdestaan pöydässä ilmeisesti jotakin tärkeämpiä ajatuksia vaihtamassa.
Ystävilläni on aika vähän lapsia, enkä ole säännöllisesti tekemisissä yhdenkään kanssa, joten vastaan "ei". Lapsettomuuden hyvistä puolista vakuuttuminen ei minusta vaadi muuta kuin hieman yleistietoa ja avaran mielen.
Ystävien lapset ei-heidän kanssaan en joudu tekemisiin turhan usein. Mutta naapurien lapset-kyllä!
Aikoinaan katselin kauhuissaan temperamenttisen sisareni perheen kaaoottista pikkulapsielämää, en todellakaan halunnut sellasta. Reippaat viisi vuotta myöhemmin kuitenkin vakuutuin, että haluan omia lapsia. Ja sain kaksi, mutta meillä tuo lapsiperhe-elämä elettiin ihan eri tyylillä, rauhallisesti ja huumorintajuisesti. Kun oman persoonansa mukaisesti elää saa elämästään omannäköistä, kun ei pelkää liikaa uusia asioita ei jää katumaan elämätöntä elämää. Koskee paljoa muutakin kuin lapsista päättämistä.