Miksi ennen pärjättiin ilman IP-toimintaa.

Koska Curling-vanhemmuus 😔

Siksi että yksi sukupolvi laman runnomia avainkaulalapsia riittää. On eri asia mistä lapset selviävät ja mikä on heidän kehitystänsä tukevaa.

Tässähän on palsta täynnä empaattisia 1980-luvun lapsia "jotka mitään hoitajaa tarvinnut". Miten on mennyt noi niinku omasta mielestä? 

Jos nykyajan lapset jäisivät kotiin, he eivät menisi pihalle kavereiden kanssa, vaan olisivat sisällä nenä kiinni kännykässä/tabletissa/pleikkarissa. Siksi tarvitaan ip.

Mutsi ja faija järjestivät minulle iltapäivähoitopaikan, kun menin kouluun syksyllä 1978. Kävin siellä pari kertaa ja sanoin, että olen mielummin kotona. Vanhemmat antoivat olla. Tein itse välipalan, läksyt ja menin pihalle leikkimään kavereiden kanssa. Nykyisin kai samaa pidettäisiin heitteillejättönä. Ja kyllä minusta mielestäni on ihan kunnon kansalainen kasvanut.

Vierailija kirjoitti:

Siksi että yksi sukupolvi laman runnomia avainkaulalapsia riittää. On eri asia mistä lapset selviävät ja mikä on heidän kehitystänsä tukevaa.

Tässähän on palsta täynnä empaattisia 1980-luvun lapsia "jotka mitään hoitajaa tarvinnut". Miten on mennyt noi niinku omasta mielestä? 

Kiitos kysymästä, hyvin on mennyt. 👍

Minä olen vm 77 ja mun luokkakavereista lähes kaikki olivat ip:ssä.

Minunkin kaveriporukasta meistä kaikista "avainkaula-lapsista" tuli tavallisia, hyvin työllistyneitä aikuisia. Omat lapseni (syntyneet 2000 ja 2002) eivät liioin ole olleet iltapäiväkerhoissa. Eivät halunneet ja hyvin pärjäsi!

Monella oli äiti kotona tai teki osa-aikatyötä.

Ja kyllähän ne naapuritkin perään katsoivat. Meidänkin naapurissa asui herrasmies joka tykkäsi seisoskella nakuna ikkunan edessä. Tuolilla ihan seisoi että näkee kunnolla. Hän huuteli innokkaasti ikkunasta aina kun lapsia meni ohi. Lupasi antaa karkkia ja leluja jos tulee käymään kylässä. Ihan hyvää hyvyyttään näin huolehti naapuruston lapsista.

Lapsikuolleisuus ja tapaturmat olivat myös ihan eri tasolla kuin nykyään. Se kertoo omaa tarinaansa siitä miten pärjättiin.

Vm 88 enkä ikinä missään ip-kerhoissa ollut. Kotona oli aina välipalatarvikkeet valmiina, yleensä tein leivän ja join kylmän kaakaon. Sen jälkeen tein läksyt, kirjoitin lapun mihin lähden ja sitten kävelin muutaman talon päähän hakemaan kaveria leikkimään. Vanhemmat tuli kotiin 16-17 välillä ja kotiin piti mennä viimeistään klo 18 syömään. Ihan normaali minusta on kasvanut ja omat lapset aion myös kasvattaa pärjäämään ilman ip toimintaa.

Oltiin avainkaulalapsia, toistemme luona kylässä koulun jälkeen. Lisäksi tuolloin "koko kylä kasvatti" eli aina löytyi joku aikuinen naapurustosta, joka katsoi tarvittaessa koululaisten perään.

Minä olen ollut jonkinlaisessa IP-kerhossa ekaluokalla, ehkä tokallakin vielä. Aloitin koulun -82.

Miksi 80-luvulla lasten ei tarvinnut tehdä töitä? Ennenmuinoin lapset teki töitä pienestä pitäen ja hyvin selvisivät siitä, pitkä kesäloma koulustakin johtui siitä, että lapsia tarvittiin töihin viljelyksiä hoitamaan, ei se mitään lekottelua ollut. Isommat lapset hoiti pienempiään eikä kulkeneet kylillä leikkimässä ja tekemässä kaikkea turhaa.

Silloin myös kasvatettiin niin, että heitettiin lapsi vaikka seinään jos ei totellut, oppiipahan perkele kerrasta, eikä tarvitse kestää yhtään mitään raivareita. Tai jos ei sillä talttunut, niin hullujenhuone tai katu kutsui tai kenties pistettiin töihin tehtaaseen.

80-luvullakin harrastettiin jo curling-vanhemmuutta ja kummallista lasten hyysäämistä! Töihin sieltä laiskajaakot! Kyllä vanha aina uuden voittaa!

T: Sarkasmi.

70-luvulla kuoli tapaturmaisesti 10x enemmän lapsia kuin nykyään.

1.Synnyin 70-luvun alussa. Kyllä meillä iltapäiväkerhoja oli!

2.Osalla oli jonkinlainen iltapäivähoitaja kotona.

3.Monella muulla oli äiti kotona, esim.vauvan kanssa. Tai esim.mummi auttoi.

4.Osa oli tosiaan yksinkin kotona. Joillekin varmaan ihan hyvä ratkaisu, joillekin ei.

5.Katso edellinen viesti (nro 13). Aina kun puhutaan noista "vanhoista hyvistä ajosta" kun lasten perään ei katsottu, unohdetaan se että silloin myös kuoli enemmän lapsia, koska onnettomuuksia toellakin sattui. Lapsi on lapsi. 

Kyllä ip kouluja oli mutta mulla äiti oli kotona

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla kuoli tapaturmaisesti 10x enemmän lapsia kuin nykyään.

Luonnonvalinta oli silloin tehokkaampaa. Tyhmät ja kömpelöt karsiutuivat.

Synnyin -88. Ei ollut aamu- eikä iltapäiväkerhoja. Muistan miten makasin aamulla isin ja äidin sängyssä ja tuijotin kelloa itkien. Äiti oli näyttänyt viisareista milloin pitää lähteä bussipysäkille ja kai siinä oli herätyskin. Pelkäsin paljon että myöhästyn ja ope suuttuu. Kerran menin tunnin liian aikaisin kouluun.

Iltapäivällä tulin kotiin yleensä klo. 12.30. Söin jääkaapista eväät, tein läksyt, katsoin aku ankkaa ja telkkarista lastenohjelmat. Tuo oli ihan mukavaa. Sit menin ulos se avainnauha kaulassa. Monesti keinuin pihalla yksin kun ei ollut kavereita. Aika yksinäinenkin taisin olla. Isä pääsi neljältä töistä ja tuli kun oli hakenut siskon päiväkodista. Kun sisko kasvoi ja meni kouluun, oli helpompaa kun ei tarvinnut olla yksikseen.

No minusta tuli ihan ns. normaali, työssäkäyvä, kahden lapsen äiti. Olen kyllä stressipallo ja jokseenkin arka. Voi liittyä siihen että on liian nuorena joutunut pärjäämään yksin - tai sitten ei. Who knows.

Yksi asia on varmaan, omia lapsiani en noin pienenä yksin jätä. Lapsen voi jättää yksin kotiin - kun hän itse kokee olevansa siihen valmis. Harva ekaluokkalainen vielä on, toki poikkeuksia on aina.

Itse olisin kyllä ihan mielelläni ollut jossain ip-toiminnassa. Olin yksin kotona puoli kuuteen saakka. Koulu loppui yleensä klo 12 tai 13, eli yleensä olin yksin n. 5 tuntia. Soittelin monta kertaa päivässä äidin työpaikalle ja äiti sai varoituksenkin. Ne päivät olivat helpompia, kun sain jälki-istuntoa. Yhden kaverin kanssa olimme vuorotellen toistemme luona, hänenkin vanhemmat olivat aina töissä, mutta hän oli venäläinen eikä meillä ollut yhteistä kieltä, joten olin mielummin yksin.

Nyt kun katson omaa eskarilaistani, en voisi kuvitellakaan että hän vielä joutuisi olemaan illat yksin kotona. Onneksi on ip.

Vierailija kirjoitti:

Itse olisin kyllä ihan mielelläni ollut jossain ip-toiminnassa. Olin yksin kotona puoli kuuteen saakka. Koulu loppui yleensä klo 12 tai 13, eli yleensä olin yksin n. 5 tuntia. Soittelin monta kertaa päivässä äidin työpaikalle ja äiti sai varoituksenkin. Ne päivät olivat helpompia, kun sain jälki-istuntoa. Yhden kaverin kanssa olimme vuorotellen toistemme luona, hänenkin vanhemmat olivat aina töissä, mutta hän oli venäläinen eikä meillä ollut yhteistä kieltä, joten olin mielummin yksin.

Nyt kun katson omaa eskarilaistani, en voisi kuvitellakaan että hän vielä joutuisi olemaan illat yksin kotona. Onneksi on ip.

Lisään vielä, että kun veljeni oli ekaluojalla, äiti oli äitiyslomalla ja olin kateellinen veljelleni kun hän ei joutunut olemaan yksin kotona. Kun nuorin sisaruksistani oli ekaluokkalainen, asuimme samalla paikkakunnalla kuin isovanhemmat, oikeastaan ihan naapuritalossa, ja mummi tuli meille tai me menimme mummin luokse. Silloin kun minä ja veli olimme 1.-4.luokilla, asuimme n. 200km päässä isovanhemmista.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen käynyt koulua 1980-luvulla, enkä koskaan ollut missään iltapäiväkerhoissa. Eivät olleet kaverinikaan. Koulusta tultiin kotiin ja äiti oli laittanut jääkaapin alahyllylle välipalan odottamaan. Söin sen, tein läksyt ja lähdin kavereiden kanssa ulos. Vanhemmat tulivat töistä neljän jälkeen. Miksi nykyään tarvitaan noita kerhoja? Kertokaa tyhmälle!!

Siksi kun oli varmaan muitakin kun minä, ketkä katsoi ja vahti pienempiä sisaruksiaan eikä ollut muuta elämää. Ihan aina.

Siksi kun on laki, ettei alle 10-vuotiasta tarvitse jättää yksin ja vanhemmalla on lapsen sairastuessakin oikeus jäädä lasta hoitamaan.

Meilläkin äiti pääsi töistä vasta yhdeksältä ja joutui sulkemaan luukut ym niin oli matkojen jälkeen kotona vasta 22.00--> Eli ei siinä ois ekaluokkalainenkaan yksin pärjäillyt, saati eskarilainen mikä nykyisin rinnastetaan jo koululaiseksi uudistusten myötä.

Eli ei kaikkien vanhemmat tule töistä neljän jälkeen. Sitten on lapset ketkä eivät itsekseen pärjäisi sittenkään sairauksiensa takia.

Meilläkin tyttärellä on diabetes eikä vielä tee monipistoshoitoa itse. Eikä saa vastata omasta hoidostaan täysin yksin. Hän on IP-kerhossa, jotta olen varmana kotona kun tulee.