Miksi ennen pärjättiin ilman IP-toimintaa.

En minäkään iltapäivökerhossa ollut, ja itse tein välipalani koulusta tultua, 2000-luvulla. Varmaan lapset menneet jonnekin muualle aikaa viettämään, ehkä jonnekin missä on äiti kotona. Nykyään on paljon enemmän tiedousta vaaroista ja iltapäivätoiminta on todella hyvä asia!

- Äiti kotona kotiäitinä.

- Mummo jäi eläkkeelle viisikymppisenä.

- Taloyhtiössä oli paljon lapsia ja kotiäitejä.

Mikään näistä ei pidä paikkaansa oman lapseni kohdalla. Vanhemmat työelämässä kuten isovanhemmatkin. Taloyhtiössä vähän lapsiperheitä, heistäkin kaikki työelämässä.

en tiedä oliko mulla päässä vikaa mutta olin mahdoton pentu ja mulle  yksin oleminen, itsestään huolehtiminen pakon edessä ei sopinut yhtään ! vm. 79 olen. isä lähti töihin 5.50, äiti 6.00. jos oli kurja keli äiti saattoi lähteä etuajassa, että sai isältä autokyydin. mä hoidin sit itseni kouluun. söin sokeria pussista, pengoin kaikki laatikot ja kaapit, myöhemmin aloin keittää  kahvia ja polttaa isän natsoja ! en ollut varmaan kun 8v  silloin.. olin utelias ja tylsistynyt.  koulusta tullessa kävin ostamassa suklaapatukan ja pöllin samalla jotain.  kun äiti tuli töistä ja alkoi kokata  ,en yleensä saanut kunnon ruokaa alas karkkien takia ja äiti ihmetteli miten paljon oikein  olin koulussa syönyt?  ei äiti ja isä  tajunneet mitään vaikka mun hampaat meni paskaksi ja  vaatteet haisi röökiltä,

että joo.. mulla on todennäköisesti adhd ja se yhdessä villin ja vapaan avainkaula-lapsuuden kanssa oli paha yhtälö. porukat tajus missä mennään vasta, kun jäin kiinni lintsaamisesta, pöllimisestä  ja röökinpoltosta. saman viikon aikana. kuudennella luokalla. 

nyt oma pikkujätkä on iltapäiväkerhossa ihan ehdottomasti, sen verran äitiinsä tullut, etten uskalla edes ajatella mitä tekis jos olis yksin ! .D koulumatkaki kulkee taksilla koska jäis kuitenk í johonki jumittaa.

Eikö lapselle ole raskasta olla siellä ip-kerhossa? Koko päivä menee kasista neljään riehuvan apinalauman keskellä. Itse tykkäsin pienenä tulla kotiin. Ekaluokkalaisena olin jonkin sortin ip-kerhossa.

Vierailija kirjoitti:

Koska Curling-vanhemmuus 😔

Curling-vanhemmuus my ass! Minä oon syntynyt vuonna 80 ja olin eka ja tokaluokalla iltapäiväkerhossa. En toki tiedä missä jeerassa sinä olet asunut. :)

Lopetetaanko lääketieteen tutkimustyö ja kehitys, uusien hoitomuotojen kehittäminenkin vain koska ennenkin on "pärjätty". Ehkä tosiaan olisi parempi. Vastaapa tähän kysymykseen sit kun sul on joku vakava sairaus..

Minä olin 80-luvulla iltapäiväkerhossa ja moni kaverikin oli. Monella oli äiti esim. kotirouvana ja pienemmän lapsen kanssa kotona ja he eivätolleet ip kerhossa. Tosin kerhoa ei ollut ihan joka päivä, mutta oli kuitenkin. myös koululla oli tosi paljon erilaisia kerhoja (musiikki, käsityö, liikunta...), jotka oli osin tarkoitettu kattamaan pitkää yksinäistä iltapäivää.

Itse olen kotiäiti, eikä ainakaan kuopuksen kaveri missään ip-kerhossa ollut, kuten muut, joiden vanhemmat olivat töissä. Niinpä hän oli aina kavereiden luona, kierteli kuin kerjäläinen kenen luokse sattui pääsemään, usein oli unohtanut avaimensa kotiin kuten siskonsakin. En ihan suoraan sanoen ymmärrä, miksi ei ollut ip-kerhossa, kun ei todellakaan ollut sellainen lapsi, joka olisi nauttinut yksin olemisesta kotona ja oli kaiken kaikkiaan vähän "hylätyn" oloinen. No, ehkä hän PÄRJÄSI, mutta tuskin oli onnellinen. En itsekään kannata sitä, että lasten elämä täytyy täyttää ääriään myöten hiotulla pedagogiikalla, mutta siinä missä ennen lapset olivat yksin kotona tai kavereiden kanssa "jossain" ja nykyisin ip-kerhossa, niin samalla tavallahan lapsia ennen säilytettiin tarhassa, nyt se käsitetään varhaiskasvatukseksi. Tietty vapaus on paikallaan ja ehkä sitä on nykyisin liian vähän, mutta en yhtään kaipaa aikaa, jossa lasten oletettiin vain pärjäävän siinä missä muutkin, ja jos oli jotain ongelmaa, oli kovin arka, tuli kiusatuksi tms., ei niille mitään mukamas voinut, kärsittiin vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni riippuu lapsen iästäkin ja luonteesta, ei kai kukaan enää nykyaikana ajattele mistään ihmisryhmästä sen olevan homogeeninen? Itse kyllä ajattelisin, että esim. ekaluokkalainen on aika pieni lähtemään yksin kouluun ja tulemaan yksin kotiin tyhjään taloon. Mietin toisinaan, että mitenhän yh-äitien/-isien lapset, joiden ainoa vanhempi tekee vuorotyötä, miettikääpä että huoltaja on vaikka iltavuorossa, pääsee klo 21 töistä, ekaluokkalainen lapsi joutuu olemaan yksin siis käytännössä koko päivän ja laittamaan itse itsensä nukkumaankin. Aika surullinen ajatus :( Eikä siinä paljoa edes iltapäiväkerhokaan auta.

Tai entä yh:n lapsi, joka tekee yötöitä? Yksin koko yö kotona, ei ketään lohduttamassa jos pelottaa ja entä jos tulee esim. tulipalo tai muu katastrofi?

Selviäähän ne, mutta ihan varmasti tuollainen vaikuttaa siihen lapsen psyykkiseen kehitykseen, oli sitten vanhemman tietoinen valinta tai ei.

Pienten koululaisten yh-vanhemmat eivät voi tehdä vuorotyötä. Nykyään lastensuojelu puuttuu asiaan, jos jätät jonkun ekaluokkalaisen yksin yöksi kotiin siksi aikaa kun olet itse töissä. Siinä on yh-vanhemmilla vähän ongelmia tiedossa, kun lapsi tulee kouluikään ja aiemmin vuoropäivähoidon vuoksi onnistunut vuorotyö ei enää olekaan mahdollista.

Niin, ja voi olla ongelma myös yhteiskunnalle koska voipi olla että työtä ei enää löydykään kun ei voi tehdä vuorotyötä. Joutuu siis irtisanoutumaan nykyisestä työstä ja uutta ei löydy kun kukaan ei palkkaa pienten lasten äitejä. Siitä vaan sitten työkkärin rahat juoksemaan. Yh:lle ei mitään sanktioita tule jos kukaan ei palkkaa niin minkäs sille voi!

Aikoinaan koti oli lapsille tuttu paikka, koska ei lapsena menty päivähoitoon vaan oltiin yleensä äidin kanssa kotona. Siellä opittiin vaaranpaikat ja se, miten toimitaan.

Nykylapselle koti ei olekaan samanlainen tuttu kenttä vaan paikka, jossa ollaan satunnaisesti. Yksinkertaiset asiat voileivän tekemisestä alkaen ovat outoja, koska päiväkodissa joku muu tekekee leivät ja joku toinen siivoaa.

Nykyään lapsia vahditaan ja varjellaan kaikin tavoin enemmän kuin esim. minun lapsuudessani 70- ja 80-luvuilla. Yhtä hyvin voi kysyä, miten silloin pärjättiin autossa ilman turvavöitä, ilman turvaistuimia, ilman kännyköitä tai miten silloin voitiin koulussa heittää luokasta ulos häirikkö ja jättää yksi käytävälle vailla valvontaa tms.

Minä kävelin sillankaiteilla (en tajua, miksen koskaan tippunut), juoksi autojen edestä kavereiden kanssa sun muuta mukavaa koulutiellä. Nautin kylläkin kotona olemisesta Koulupäivän jälkeen, kun ei siellä ollut ketään, laatuaikaa, mutta nuo koulumatkat oli vaarallisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni riippuu lapsen iästäkin ja luonteesta, ei kai kukaan enää nykyaikana ajattele mistään ihmisryhmästä sen olevan homogeeninen? Itse kyllä ajattelisin, että esim. ekaluokkalainen on aika pieni lähtemään yksin kouluun ja tulemaan yksin kotiin tyhjään taloon. Mietin toisinaan, että mitenhän yh-äitien/-isien lapset, joiden ainoa vanhempi tekee vuorotyötä, miettikääpä että huoltaja on vaikka iltavuorossa, pääsee klo 21 töistä, ekaluokkalainen lapsi joutuu olemaan yksin siis käytännössä koko päivän ja laittamaan itse itsensä nukkumaankin. Aika surullinen ajatus :( Eikä siinä paljoa edes iltapäiväkerhokaan auta.

Tai entä yh:n lapsi, joka tekee yötöitä? Yksin koko yö kotona, ei ketään lohduttamassa jos pelottaa ja entä jos tulee esim. tulipalo tai muu katastrofi?

Selviäähän ne, mutta ihan varmasti tuollainen vaikuttaa siihen lapsen psyykkiseen kehitykseen, oli sitten vanhemman tietoinen valinta tai ei.

Pienten koululaisten yh-vanhemmat eivät voi tehdä vuorotyötä. Nykyään lastensuojelu puuttuu asiaan, jos jätät jonkun ekaluokkalaisen yksin yöksi kotiin siksi aikaa kun olet itse töissä. Siinä on yh-vanhemmilla vähän ongelmia tiedossa, kun lapsi tulee kouluikään ja aiemmin vuoropäivähoidon vuoksi onnistunut vuorotyö ei enää olekaan mahdollista.

Mukavaa kuulla jos tämä pitää paikkansa, vaikka varmasti on sille vanhemmalle hankalampi juttu, varsinkin jos on kouluttautunut esim. hoitoalalle, jossa ei päivätöitä ihan heti ole tarjolla.