Muita esikoisensa 40 + vuotiaana saaneita linjoilla?

Itse koin että vähän turhan paljon peloteltiin kaikenlaisilla riskeillä ja varoilteltiin innostumasta raskaudesta liian aikaisin... neuvolassa olivat koko ajan kauhea huolissaan painonnousustani (ihan normaalia, enkä ollut ylipainoinen) ja siitä etten vaan rasita itseäni liikaa. Muilla vastaavia kokemuksia?

t. 38/40

Eikä ole sen jälkeenkään suhtauduttu, vaikka lapsilla on jopa suht lyhyt ikäero. Jaksamistani ei ole kukaan ikinä kysellyt. Joskus tuntuu, että vähemmän kuin muilta!



2

Siellä hoitaja näytti kuvia kromosomeista ja selvitti juurta jaksain

kaikki " downin haitat" . Esitelmän jälkeen sanoin, etten halua

(mikä sen tutkimuksen nimi nyt olikaan, jossa otetaan näyte lapsivedestä piiitkällä neulalla) sitä koetta.



Hoitaja näytti tyrmistyneeltä ja aloitti koko pitkän litanian alusta.



Sanoin edelleen, etten koetta halua koska siinä on keskenmenon vaara vaikka pieni onkin. No, Pirkko Ämmälä katsoi sitten ultralla. Pitivät minua idioottina. Sanoin, etten kuitenkaan keskeyttäisi raskautta jos vauvalla todettaisiin Downin syndrooma.



Koin, että minua painostettiin. Vieti oli mielestäni se, ettei tänne maailmaan kaivata vammaisia lapsia. Tuleehan se yhteiskunnalle niin kalliiksi.



Molemmat lapseni ovat terveitä.



t. 38/40