Tajusin ettei minulla olekaan ystäviä

Olisi hyvä, jos yksinäisille, ystävää kaipaaville olisi joku foorumi, missä tutustua toisiinsa. Kun meillä on kaiken maailman parisuhde- ja seksiseuranhakupalvelut, niin miksi ei ystävähakua?

Usein ne parhaimmat ja syvimmät ystävyyssuhteet syntyvät lapsena tai viimeistään nuorena, sen jälkeiset ystävyyssuhteet ovat ainakin itselläni tuntuneet keinotekoisilta, enkä ole osannut enää kiintyä näihin keski-ikäisenä tapamiini ihmisiin - vai enkö vaan sitten ole löytänyt enää hengenheimolaistani kenestäkään enää?

Ei minullakaan ole oikeasti ystäviä. Huijaan vain. Mitä ystäväpalstat auttaisi, kun ei pelkkä yksinäisyys tuo ystävyyttä ja saman henkisyyttä? Tapaan ihmisiä jatkuvasti mutta en erityisemmin pidä kenestäkään ja vanhoista ystävistä olen myös vieraantunut.

Vierailija kirjoitti:

Olisi hyvä, jos yksinäisille, ystävää kaipaaville olisi joku foorumi, missä tutustua toisiinsa. Kun meillä on kaiken maailman parisuhde- ja seksiseuranhakupalvelut, niin miksi ei ystävähakua?

Niimpä niin. Kyllähän joitakin kyseisiä palveluita mainostetaan ihan minkälaisen tahansa seuran hakuun, mutta taitavatpa ne silti olla aikalailla pullollaan kaikkea muuta kuin "vain" ystäviä hakevia ihmisiä.

Asiaa ei helpota se että se pitkäaikaisin harrastus minkä kautta jotkut löytävät ystäviä, on tauolla. Kynnys on myös korkea lähteä mihinkään ulos iltaa viettämään missä mahdollisesti uusia tuttavuuksia tapaisi, sillä sinne pitäisi lähteä yksin.

Unohdin mainita, edellisen viestin kirjoitti ap :)

Nosto

Olen mies ja samassa tilanteessa. Miehille se kaiketi on huomattavan tavallista.

Viimeiset kaverisuhteet hiipuivat noin 30 ikäisenä ja nyt lähestytään 45:n ikää.

Perhe on ja vaimolla riittää kavereita, mutta minulla ei ole ketään perheen ulkopuolella.

Lapsena ihmettelin kovasti kun isällä ei ollut kavereita joita käytäisiin tapaamassa kuten äidin kavereita käytiin.

Nyt huomaan historian toistaneen itseään.

Aikuisena kavereiden löytäminen on yllättävän vaikeaa. Ystävystyminen vielä vaikeampaa.

Voi vittu näitä naisten suuria "tajuamisia" :DD

Ap, sun kirjoitus oli kuin suoraan mun näppäimistöltä. Ainoa erotus se, että minulla on myös mieheni kanssa vähän vaikeaa tällä hetkellä. Tässä se yksinäisyys suorastaan hyökyy päälle. 

Eipä niitä ystäviä minullakaan kovin paljon ole. Eräs ystäväni (naispuolinen) kuoli hiljattain, toinen muutti jenkkeihin, avioeron jälkeen olen ollut tosi yksinäinen.

Sisareni ihmettelee samaa asiaa. Luulen asian johtuvan siitä, että miehet ovat usein laumasieluja ja naisilla on bestis. Jos nuorena tulee ristiriitoja, pannaan välit poikki ja etsitään uusi bestis. Jos minulla meni kaverin kanssa sukset ristiin, tapeltiin, mutta jatkettiin samassa kaveripiirissä.

Nyt kaikkien eläessä ruuhkavuosia, yhteiset illanvietot ovat vähissä. Olen kuitenkin pyrkinyt soittelemaan ja tapaamaan kavereitani, ettei homma jäisi vain somen varaan. Koskaanhan ei voi tietää, jos parisuhde päättyy ja kaverit nousevat jälleen arvoon arvaamattomaan.

Minulla on myös harrastus, jossa on mukana eri ikäisiä ihmisiä. Siellä vanhat papatkin harrastavat yhdessä useita kertoja viikossa, että on sosiaalisia kontakteja.

Minulla sama tilanne, paitsi että minulla ei ole edes parisuhdetta, joten olen todella yksinäinen. Minulla on ollut paljon hyviä ystäviä, mutta kaikki ovat ajan saatossa lopettaneet yhteydenpidon ja olen ajatellut että varmasti saan uusia ystäviä, mutta nyt olen jo melko erakoitunut, mikä lisää entisestään yksinäisyyttä, kun uusiin ihmisiin tutustuminen on vaikeaa. Käyn kyllä harrastuksissa, missä tapaa muita ihmisiä, mutta en osaa enää edes puhua sellaisissa tilanteissa muiden kanssa.

Onneksi viihdyn hyvin yksinkin, mutta silti toivon että löytäisin vielä joskus ystäviä ja puolison.

Yksinäisyys ja ystävättömyys on jonkinlainen tabu. Itsekin kieltämättä ehkä nuorempana mietin, että jos henkilöllä ei ole ystäviä niin hän on epäsosiaalinen tms.

Itse olen tullut ystävyyssuhteisaa petetyksi, niin olen mieluummin kuitenkin yksin kuin ylläpidän tällaisia suhteita. Muutama kaveri vielä on mutta näemme harvemmin.

Monesti se voi olla niin, että henkilöt, jotka käyttäytyvät törkeästi nauttivat suosiota kaveripiirissä, kun kukaan ei kehtaa oikein sanoa vastaankaan. Mutta sitten henkilöt, jotka ovat oikeasti olleet reiluja ja kilttejä jäävät yksin.

Mutta ei pidä katkeroitua, eiköhän niitä ystäviä vielä jostain löydy. :-)