Älkää painostako!!

Liki kaksi vuotta sitten sain kuulla ilouutisen, tyttäreni kertoi olevansa raskaana. Iloa ei kumminkaan kauaa kestänyt sillä hän ilmoitti tekevänsä abortin, jota vastustin heti. He olivat miehensä kanssa yhtä mieltä asiasta. Tiesin jo alunperin, että tyttäreni ei lasta koskaan haluaisi, hän oli teini-ikäisestä asti julistanut olevansa lapseton. Luulin, että hänen mielensä muuttuisi ajanmyötä ja luulin, että tämä tapaus pyörtäisi hänen päätöksensä, ajattelinhan, että eihän kukaan voi omaa lastaan inhota. Olin typerä ja aloitin painostamisen lapsen pitämisestä ja vakuuttelin kuinka kaikki järjestyisi ja kerroin, kuinka omaa lasta rakastaisi. He päätyivät sitten pitämään lapsen, vaikka ajatus oli, varsinkin tyttärelleni täysin vieras, mutta minä vain ajattelin itseäni ja vakuuttelin, että kaikki järjestyisi. Ei se mennytkään niin.

Lapsi syntyi ja vauva arki alkoi. Tyttäreni ei oppinut viihtymään lapsen lähellä ja tyttäreni ja miehensä alkoivat riidellä, kunnes hyvin nopeasti koitti ero. Tyttäreni muutti lapsen kanssa minun luokseni ja pikkuhiljaa minun ja tyttäreni välit alkoivat tulehtumaan, kun riitelimme siitä, miten hän aina sysäsi lapsen minulle ja lähti itse matkoihinsa. Minä hoidin tyttäreni lasta, kun tyttäreni ei oppinut pitämään lapsiarjesta. Tyttäreni vain huusi, että huolehdi sitä siitä, kun kerta sen halusitkin.

Päivät kuluivat, sitten yhtäkkiä tyttäreni ei enää tullutkaan takaisin. Odotimme ja odotimme, hänestä ei kuulunut mitään. Myöhemmin kauttarantain sain kuulla tyttäreni lähteneen rapakon toiselle puolelle. Silloin tajusin, ettei hän ole tulossa takaisin, ehkei enää koskaan. Siitä on nyt pian kaksi vuotta, enkä ole kuullut hänestä mitään. Hän ei halua pitää yhteyttä keheenkään täällä, paitsi silloin tällöin veljelleen ilmoittelee jotain itsestään. Hänellä menee hyvin uusilla kotikonnuillaan. Hän on ilmeisen katkera minulle. Mutta ehkä olen sen ansainnut. Nyt tajuan, kuinka itsekäs olin, pilasin niin monen ihmisen elämät armottomalla painostuksellani. En ajatellut heitä lainkaan, enkä tukenut heidän päätöksiään. Pilasin kahden ihmisen hyvän parisuhteen, suhteet läheisiin menivät rikki, tyttäreni romahti ja lähti pois, lapsella ei ole äitiä, asuu pääosin minun luonani, mutta isä on kyllä kuvioissa, käy välillä täällä ja lapsi viettää aikaa isänsä luona.

Kerroin tarinani opetuksena, mihin painostus voi pahimassa tapauksessa johtaa. Älkää ikinä painostako ketään, varsinkaan näin vakavissa asioissa, pahimillasi saatat tuhota kaiken lopullisesti. Toivon, että tyttäreni antaa vielä joskus anteeksi ja palaa elämäämme takaisin.