Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miten oppisi ottamaan rennosti?

Vierailija
27.01.2017 |

En pysty nauttimaan elämästä kun otan kaiken niin vakavasti. Häpeän lähes kaikkea mitä teen väärin. Pieniäkin juttuja.
Ja tämä on saanut aikaan sen että olen syrjäytynyt, en usko että kelpaan kenellekkään tai mihinkään, enkä voi elää.
Mitä tässä voi tehdä? Itsemurha käy mielessä päivittäin, mutta ei niin vahvasti että olisin tekemässä sitä. Vai voisiko se olla hyväkin ratkaisu? Ei ainakaan olisi muiden vaivana tuhlaamassa verorahoja.

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
27.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ikäsi, ap?

Vierailija
2/7 |
27.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ikäsi, ap?

32v

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
27.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla oli samoin, mutta mielialalääke auttoi ja auttaa. En päässyt ilman niitä siitä ahdistuksesta.

Vierailija
4/7 |
27.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kukaan ei ole täydellinen ap! Kaikki tekevät virheitä.

Vierailija
5/7 |
27.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aloita pienestä. Hanki onnistumisen kokemuksia. Osaat varmaan jotain? Tee sitä, ja hehkuta tietoisesti onnistumisia. Itseluottamus kasvaa.

Ja treenaa voimaa. Sillä on ihan selkeä hormonaalinen vaikutus mielialaan. Te masentuneet ette usko tätä, mutta jos olisit riittävän ennakkoluuloton ja/tai epätoivoinen ja kokeilisit, huomaisit myönteistä vaikutusta.

tsemii!

ps. me muutkin ollaan epävarmoja ja hävetään turhia.

1

Vierailija
6/7 |
27.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos olet valmis kuolemaan, niin kuole itsellesi ja elä Herralle.

Minä etsin Herraa, ja hän vastasi minulle, hän vapahti minut kaikista peljätyksistäni. Jotka häneen katsovat, ne säteilevät iloa, heidän kasvonsa eivät häpeästä punastu.

Psalmit 34:5‭-‬6

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
27.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Samoja tuntemuksia on minullakin, mutta olen nyt viime kuukausina (olen nyt 28) alkanut ymmärtämään, että saatan kärsiä ahdistuneisuushäiriöstä lapsuudesta saakka. Saan joskus paniikkikohtauksia.

Eli hyvä ap, jatkuva stressi ja ahdistus ei ole sinun syysi. Taustalla on varmasti jokin ongelma myös sinun kohdallasi. Aion itse käydä psykologilla kysymässä asiasta, suosittelen samaa sinulle.

Itseäni on nyt auttanut se, että varaan omaa aikaa joka päivä, jolloin en ajattele mitään ahdistavaa (vaikeaa mutta siihen oppii) ja teen jotain kivaa. Esim. käyn auringonpaisteella lenkillä, katson hauskan ohjelman, syön jotain hyvää. Aloitin myös vapaaehtoistyön, mikä on tuonut paljon iloa. Harkitsen myös lemmikin ottoa.

Mikä tahansa pienikin positiivinen muutos vie sinua lähemmäs rennompaa elämää. Kaikkea hyvää sinulle!