Ystäväni on työtön nirso

Valmistui siis kaksi vuotta sitten. Ammatti sellainen että hyvin vaikeasti löytyy "oman alan töitä". Voisi tehdä joitain "duunari hommia" mutta "on parempi koulutus" ja haluaa odottaa että se oikea työ löytyy eikä sitoutua duuni hommiin.

Istuu päivät pitkät kotona ja odottaa sitä maagista puhelinsoittoa työkkäristä että nyt se paikka on löytynyt ja elämä hymyilee. Joskus kysyn varovaisesti että montako hakemusta on lähetetty sitten viime tapaamisen. No ei yhtään. Luulee oikeasti että TE-keskus sen työn löytää eikä tarvi itse tehdä yhtään mitään.

Vanha ja rakas ystävä mutta alkaa jo ärsyttää. Nyt on tullut päähänpisto että lähtee opiskelemaan. Laskin että valmistuu 35-vuotiaana ilman minkäänlaista työkokemusta (ei edes kesätöitä koska sillon on lomaa) tai todellisuudentajua.

Harmittaa hänen puolesta koska tällä vauhdilla hän pääsee töihin ehkä pari vuotta ennen kun on aika mennä eläkkeelle eikä hän työttömänä ikinä ehdi edes muuttaa pois kotoa (luitte oikein, 28-vuotias asuu vielä kotona). Vanhemmat aina antaa rahaa mutta tiedän että isoa perintöä ei ole tiedossa koska vanhemmat eläkeläisiä ja maksaa tyttären vaate- ja muut laskut.

Olen monta kertaa yrittänyt selittää että ihan mikä tahansa työ (paitsi noi puhelin hommat) olisi parempi kun kotona istuminen ja vanhempien rahoilla eläminen mutta kun on niin nirso eikä tajua että se mitää jää tekemättä nyt kostautuu viimeistään silloin kun haluaa oman asunnon tai kunnon eläkkeen.

Ollaan jo siinä vaiheessa että ei enää asiasta puhuta kun omat ehdotukset on huonoja ja kyllä se täydellinen työ vielä löytyy. Ajattelen itse vaan sitä että 20 vuoden päästä joudun sitten kuuntelemaan valitusta siitä että ei ole töitä eikä rahaa ja vanhana ei ole eläkettä...

En enää tiedä mitä pitäisi tehdä tai sanoa. Kuitenkin hyvä ystävä ja tullaan muuten hyvin juttuun mutta tämä nirsous ja todellisuuden tajun puute ärsyttää. Vaikuttaa ystävyyteen myös kun ei kehtaa iloita siitä että on saanut palkankorotusta tai etsii ensimmäistä asuntoa.