Lue keskustelun säännöt.
6v:n raivarit
26.01.2017 |
Meillä 6v saa hillittömiä raivareita. Välillä jopa alkaa hakkaamaan itseään. Ollaan puhuttu monet kerrat, että pitää puhua, jos on pahaa oloa ym. Joskus on puhunut ja ollaan asioista puhuttu ja selvitetty. Sama jatkuu, eikä hän enää puhu. Sisartaan kiusaa usein. Mielestäni tällainen ei ole enää normaalia, juurikin tuo itsensä hakkaaminen ym.
Onko kellään ollut vastaavaa? Pitänee soittaa neuvolaan ja kysellä sieltä neuvoja. Onko kellään ollut apuja esim psykologista tmv?
Kommentit (6)
Vierailija kirjoitti:
Kuuluvat kuulemma kehitysvaiheeseen. Eskarin vanhempain illassa kerrottiin. Itsenäistyy ja haluaa jo vähän tehdä omia päätöksiä. Harjoittelee aikuisuuteen. Meidänkin 6-vuotias poika paiskoo ovia, karjuu ja ei kumminkaan puhu. Vähän niinku teini. Poika on aina ollut kiltti ja tottelevainen. Nyt sanoo koko ajan vastaan.
Kuulostaa niin samalta! Kiitos viestistä, auttoi jo paljon, olen ollut huolissani, että on jotain pahempaa ongelmaa. On siis vain astetta rankempi vaihe tämä. Ei ole ollut edes pahaa uhmaikää, joten kai se näkyy nyt. Ennen on kyllä ollut hyvinkin kiinni minussa, joten ehkä se on vain sitä irtautumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luultavasti juurikin sitä irtautumista.
Joo, meillä 6-vuotiaalla sama. On muutenkin vähän omapäisempi ja temperamenttisempi tapaus, mutta nyt tuntuu, kuin eläisi viripääteinin kanssa. Eskariope ja päiväkodin johtaja olivat molemmat panneet merkille tunteiden heittelyn tyyliin "Se on sitten tämä vaihe". Väkivaltainen tyttö ei onneksi ole muuten, mutta kokee kuitenkin tuupata/läppäistä siskoaan, jos on sitä mieltä että pikkuinen on tiellä. Itseään ei yritä satuttaa tarkoituksella, mutta huutaa kuin hyeena ja heittäytyy lattialle sekä paiskoo ovia. Teinimäistä on myös tietty itsekeskeisyys: minä, minun, minulle. Ja loukkaantumisherkkyys: jos ei kaikessa heti ensimmäisenä huomioida, häntä ei rakasteta ja hän on niin kärsivää ja hylättyä. Kipakasta luonteestaan huolimatta tyttö on aina ollut aurinkoinen ja todella lyhytvihainen, mutta nyt puhuu paljon valittamalla ja narisemalla tyyliin "miksen koskaan saa sitä-ja-sitä/aina pitää tätä-ja-tätä/kaikilla muilla on kivempaa" jne. Toivotaan, että tää vahe menee kunnialla ohi ilman, että saan massiivista verenvuotoa silkasta ketutuksesta.
Meillä sama menossa. Välillä melkoisia raivareita, mutta sitten taas on niin pikkuinen.
Vierailija kirjoitti:
Joo, meillä 6-vuotiaalla sama. On muutenkin vähän omapäisempi ja temperamenttisempi tapaus, mutta nyt tuntuu, kuin eläisi viripääteinin kanssa. Eskariope ja päiväkodin johtaja olivat molemmat panneet merkille tunteiden heittelyn tyyliin "Se on sitten tämä vaihe". Väkivaltainen tyttö ei onneksi ole muuten, mutta kokee kuitenkin tuupata/läppäistä siskoaan, jos on sitä mieltä että pikkuinen on tiellä. Itseään ei yritä satuttaa tarkoituksella, mutta huutaa kuin hyeena ja heittäytyy lattialle sekä paiskoo ovia. Teinimäistä on myös tietty itsekeskeisyys: minä, minun, minulle. Ja loukkaantumisherkkyys: jos ei kaikessa heti ensimmäisenä huomioida, häntä ei rakasteta ja hän on niin kärsivää ja hylättyä. Kipakasta luonteestaan huolimatta tyttö on aina ollut aurinkoinen ja todella lyhytvihainen, mutta nyt puhuu paljon valittamalla ja narisemalla tyyliin "miksen koskaan saa sitä-ja-sitä/aina pitää tätä-ja-tätä/kaikilla muilla on kivempaa" jne. Toivotaan, että tää vahe menee kunnialla ohi ilman, että saan massiivista verenvuotoa silkasta ketutuksesta.
Siis aivan samanlainen minun lapsen kanssa. Nyt on kuulemma tärkeää olla johdonmukainen, koska itsetunto ja muut sellaiset kehittyvät. Antaa vähän vapautta.
Kuuluvat kuulemma kehitysvaiheeseen. Eskarin vanhempain illassa kerrottiin. Itsenäistyy ja haluaa jo vähän tehdä omia päätöksiä. Harjoittelee aikuisuuteen. Meidänkin 6-vuotias poika paiskoo ovia, karjuu ja ei kumminkaan puhu. Vähän niinku teini. Poika on aina ollut kiltti ja tottelevainen. Nyt sanoo koko ajan vastaan.