Lue keskustelun säännöt.
Olen kauhea, mutta en oikein viihdy lapseni kanssa hänen ominausuuksiensa takia :(
25.01.2017 |
Lapsessa on kivoja piirteitä, mutta myös todella monia, jotka päivittäin ärsyttää huomattavasti. Lapsi on jo tokaluokkalainen ja ajattelin, että ärsyttävyys hioutuu iän mukana pois, niinkuin se osittain onkin.
Jos lapsen kanssa kävelee jossain, hän menee huomaamattaan edelle niin että meinaan kompastua. Myös usein jotenkin seisoo vieressä siten, että ei todellakaan tajua olevansa tiellä, ellei erikseen kehota siirtymään vähän. Sitten saattaa iltasatua lukemaan tullessa kömpiä mun yli ja potkia samalla, kun ei jotenkin huomaa/tajua että osuu. Sitten kun luen, niin pyörii ja kääntyilee ihan koko ajan niin, että lakanat ei todellakaan pysy ja ärsyttää, kun se ei voi olla paikallaan... Usein lapsi aloittaa lauseen ja jättää kesken, jos en erikseen patista.sanomaan asiaansa loppuun. Ja puhuu niin eri suuntaan tai hiljaisella äänellä ympäristöön nähden, että joudun kehottamaan sanomaan uudestaan montakin kertaa. Lapsi ei myöskään kuuntele ohjeita "ajoissa"; sanon vaikka, että kannattaa kyllä pistää sormikkaat kun on kylmä, sanoo pärjäävänsä ilman ja valittaa sitten myöhemmin että on kylmä ja ei tunne sormiaan enää.
Eipä siinä, voin vähän uppiniskaisuutta ja ärsyttävyyttä kestääkin kun olen vanhemmaksi ruvennut. Se vaan turhauttaa, että sillä ei ole oikein mitään vaikutusta, että toistan ohjeet uudestaan ja uudestaan. Näin tänään äidin vauvansa kanssa uimassa ja heillä näytti olevan oikeasti mukavaa yhdessä, olin kateellinen. Miksi mä en osaa? Meillä on aina vähintään jonkin verran eripuraa. Olen myös huomannut joistain lapsen kavereista, että heidän kanssaan on helpompi tulla toimeen. Jotkut ovat toki vielä levottomampia ja ärsyttävämpiä, mutta monet ovat myös paikallaanpysyviä, keskustelevia ja sellaisia, joiden kanssa on helppoa kommunikoida.
Onkohan mun lapsella add? Vai onko meillä erilaiset luonteet? Olin aika pitkään sitä mieltä että olen perseestä itse, kun en kestä lastani, mutta myös mun äiti on sanonut esim. tuosta, että rasittavaa kun lapsi kävelee eteen koko ajan ulkona. Kokonaan hankala ihminen tuskin itse olen, koska on henkilöitä, jotka tulee mun kanssa toimeen ja kaikki ihmiset ei ärsytä mua lähes ollenkaan.
Kommentit (13)
No tuo hanskajuttu yksityiskohtana kiinnittää huomiota. Ehkä pitäisi vain käskeä pukemaan hanskat eikä jättää noin pienen "oman harkinnan" varaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsille täytyy selittää kunnolla miksi jotain asiaa ei ole hyvä tehdä. Kerrot miksi eteen ei saa kävellä, että kompastut ja molemmat kaatuvat sitten. Ja potkimisestakin voi huomauttaa, että "hei tuo sattui" tai "Peitto menee huonosti kun potkit".
Mun lapsi on ihan samanlainen ja se on jo 12 v poika. Luulin jossa on vaiheessa että sillä on joku hahmotushäiriö että se ei hahmota etäisyyksiä kun kävelee päälle ja just liikkuu ja huitoo käsillään niin että muksauttelee vieressä olevaa. Juoksee aina. Ei kävele koskaan ja lähtee liikkeelle aina juoksemalla. Näin pari juttua mainitakseni.
Joo olen selittänyt kyllä miksi/miksi ei mitäkin. Mutta se ei vaikuta. Eikä lapsi kai tahallaan tee niitä juttuja vaan yrittää, mutta unohtaa heti samantien.
Tavallaan samaa mieltä hanskojen pakotttamisesta, mutta minusta kyllä alkaa jo olla sen verran iso, että ulkovaatteiden pukeminen sujuisi ilman sellaista. Enhän koulussakaan ole mukana sanomassa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi on ihan samanlainen ja se on jo 12 v poika. Luulin jossa on vaiheessa että sillä on joku hahmotushäiriö että se ei hahmota etäisyyksiä kun kävelee päälle ja just liikkuu ja huitoo käsillään niin että muksauttelee vieressä olevaa. Juoksee aina. Ei kävele koskaan ja lähtee liikkeelle aina juoksemalla. Näin pari juttua mainitakseni.
Minä olen lähes kuusikymppinen ja mieheni mukaan kävelen jätkuvasti edelleenkin, vuosikymmenienkin yhteiselämän jälkeen, häneen eteensä ja tielleen. Joutuu huomauttelemaan minulle asiasta lähes aina.
Lisäksi kuulemme kerron kaikki tärkeät asiat siten, että käännyn hänestä poispäin ja kävelen ulos huoneesta.
En pitäisi asiaa vakavana, vaikka kyllähän se varmaan toista ärsyttää. Minulla ei ole diagnosoitu mitään häiriötä, eikä sellaista todennäköisesti löytyisi hakemallakaan. Olen tehnyt ihan hyvän urankin työelämässä, jos sillä nyt on asiassa mitään merkitystä.
Meillä kaikilla on tapoja, jotka ärsyttävät kanssaihmisiä, toiset enemmän, toiset vähemmät ja toiset ärsyyntyvät helpommin pikkuasioista kuin toiset.
Ap:n lapsi kuulostaa mielestäni hyvinkin normaalilta. Ap itse taitaa olla sitä tyyppiä, joka ärsyyntyy helposti. Siitäkin voi kasvattaa itsensä ulos. Lasten kanssa olisi hyvä olla tietoisesti läsnä, silloin heodän seurastaankin nauttii enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuutonen pyytää anteeksi typoja. Kissa on osittain näppäimistön päällä:)
Itse teit lapsesi, parempi kestää nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä samanlainen eteenkävelijä tyttö. Meidän tapauksessa käymme toistemme hermoille, koska perheestä puuttuu isä. Vietämme liikaa aikaa tytön kanssa kahdestaan. Totta kai alkaa ärsyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rehellisesti ja täysin pottuilematta tuli mieleen, että onko sulla itselläsi joku Asperger tms? Jotenkin vaan kuvailemistasi tilanteista tuli sellainen olo (lakanoiden liikkuminen ärsyttää, lapsen oleminen/kulkeminen ärsyttää jne). Siis koska esimerkiksi yksi kaverini jolla on Aspergerin oireyhtymä on juuri sellainen, että ärsyyntyy esimerkiksi jos vahingossa liikautan verhoja hänen huoneessaan tai astun rullaportaille "väärin" (=vain yhden askelman hänen taakseen) kun kuljemme kaupassa. Tuollaiset pienet asiat kuten eleeni, ilmeeni, puhetapani, ja just vaikka niiden verhojen liikautus saavat hänen päässään jotenkin normaalia isommat mittasuhteet ja hän ärsyyntyy. Voisko sinulla olla tällaista?
Mutta kaikesta huolimatta ymmärrän kyllä, että on hankalaa jos ärsyttää. Niele kiukkusi, kasvata ja opasta. Kyllä se siitä :)
Add:hen usein kuuluu, että asioista pitää muistuttaa monen monta kertaa, koska muistijälkeä ei jää, asia siis katoaa heti kun sen kuuli tai luki. Toisaalta add on sitä, että voi mennä hetki ennen kuin opittu asia palautuu mieleen, esimerkiksi itse voin sanoa etten tiedä mitään ko. asiasta ja sitten se yllätten palautuukin kirkkaana mieleen, mikä voi olla hyvin hämmentävää kaikille osapuolille.
Kysypä häneltä, mitä pitäisi ottaa mukaan nyt, koska viime kerralla niin käsiäsi paleli. Tuo myös joka kerta selvästi ilmi, kuinka kipeää sinuun ottaa, kun lapsi kiipeää ylitsesi: virheistään parhaiten oppii, myös lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ihan normaalilta lapselta. Ehkä sulla on itsellä väsymystä ja ärsyynnyt herkästi?