Lapset on mun parhaat kaverit
On niin mukava heidän kanssa puuhastella ja tehdä kaikenlaista, suunnitella lomia ja viikonloppuja. Katsella perhe-elokuvia, leipoa, saunoa ja ulkoilla. Käydä sisäleikkipuistoissa, ulkona syömässä ja ostoksilla.
Omat koululaiset on mun parhaat kaverit, niin se vain on. :)
Kommentit (10)
Toivottavasti et ole käytöksessäsi rajaton heitä kohtaan tai kohtele niin kuin aikuisia kavereitasi kohtelisit (esim. vuodatat ongelmiasi ja muuta).
Mulla on kolme kouluikäsitä lasta, jonka kanssa mä teen ihan noita samoja juttuja kuin sinä ap, ja muutakin. Mutta kavereita he eivät ole, vaan mun lapsia. Kaverit on sit erikseen. Ja heidän kanssa voi puhua asioita ja tehdä asioita, joita noiden lasten kanssa ei voi.
Mun paras kaveri on aviomies. Sen kanssa voi tehdä kaikkea kivaa ja lisäksi vielä sekstailla.
No niin kai mullakin, koska muita kavereita ei ole. Mutta kyllä tuo kaveri-sana jotenkin tökkii, itse olin se äidin olkapää, kuuntelin asioita joista ei 13-vuotiaan todellakaan olisi kuulunut huolehtia.
Lapsilla on aina ollut rajat, eikä koskaan ole ollut mitään ongelmia tämän kanssa. Olen toki heidän äiti ja vastuullinen aikuinen, heidän tuki ja turva, mutta koen myös että ovat omia parhaita kavereitani. Heillä on kyllä myös omiakin kavereita, harrastukset jne.
Perheemme pienin 1v, ei sentäs ole kaverini (vielä..) :) Mutta nautin suunnattomasti äitiydestä, olen kiitollinen lapsistani ja kaikesta mukavasta jota saamme yhdessä kokea. Ap
Omituinen asenne ihmisillä että kavereille saa vuodattaa ongelmat... Hyvä jos lapset on kavereitakin, parempi niin. Onhan ihmisillä muutenkin erilaisia kavereita ja kaikilla ei ole ollenkaan.
Nyt kun minun poikani ovat täysi-ikäisiä, heistä on tullut kavereitanikin. Vaikka asuvat muualla ja heillä on oma elämänsä, he usein haluavat jutella muutaman viestin verran kanssani ja tavata aika usein. Olen siitä todella iloinen, mutta varon tuppautumasta heidän elämäänsä ja koitan olla hössöttämättä. Mutta autan, jos he pyytävät apua. Monesti hekin auttavat minua.
Kuulostaa vähän surulliselle, että aikuisella ei ole oman tasoisiaan ystäviä vaan omia lapsia pidetään kavereina. Aikuisen kuuluu olla lapselleen vanhempi, ei kaveri. Vanhemmuus ja kaveruus on aika lailla eri asioita.
Vierailija kirjoitti:
Lapsilla on aina ollut rajat, eikä koskaan ole ollut mitään ongelmia tämän kanssa.
Tuossa ei tarkoitettu lasten rajoja vaan sinun rajojasi lapsiasi kohtaan, että et käyttäydy rajattomasti lapsiasi kohtaan esim. kuormittamalla heitä aikuisten asioilla.
Sepä kiva. Mulla on ihan aikuisia kavereita