Voiko aikuinen olla orpo?

No Petteri on ainakin Orpo.

Ilmeisesti voi. Anoppi tuumas äitini hautajaisissa, että olet nyt orpo. Menin ihan hämilleni koska se kuulosti niin oudolta.

Noh, minustakin se on outoa, että tämä kaveri hokee olevansa orpo. Olen luullut, että orpo on vanhempansa menettänyt lapsi... Ja oikeasti niin sen elämän kuuluu mennä, tiedän, että tulen itsekin menettämään vanhempani.. Ja tunnen monia joilla ei ole vanhemmat elossa, mutta he eivät hoe olevansa orpoja.. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Noh, minustakin se on outoa, että tämä kaveri hokee olevansa orpo. Olen luullut, että orpo on vanhempansa menettänyt lapsi... Ja oikeasti niin sen elämän kuuluu mennä, tiedän, että tulen itsekin menettämään vanhempani.. Ja tunnen monia joilla ei ole vanhemmat elossa, mutta he eivät hoe olevansa orpoja.. 

Ap

Eikös kaverisi ole menettänyt vanhempansa? Vanhempiensa lapsi hän on kaiken ikäisenä. Sitä on helppo ihmetellä, kun ei ole vielä itse menettänyt vanhempiaan.

Vierailija kirjoitti:

Noh, minustakin se on outoa, että tämä kaveri hokee olevansa orpo. Olen luullut, että orpo on vanhempansa menettänyt lapsi... Ja oikeasti niin sen elämän kuuluu mennä, tiedän, että tulen itsekin menettämään vanhempani.. Ja tunnen monia joilla ei ole vanhemmat elossa, mutta he eivät hoe olevansa orpoja.. 

Ap

Kuule tyhmyri, kaikki joiden vanhemmat ovat kuolleet ovat orpoja ikään katsomatta.

Ihan oikeasti tämäkin asia on opetettu peruskoulussa.

Kuule sinä viisas, minulle ei tätä opetettu koulussa. Ja vasta nyt, yli 30-vuotiaana kuulen jonkun aikuisen tituleeraavan itseään orvoksi.

Lisäksi on outoa vetää oma orpous esille, kun joku kertoo tällä hetkellä olevasta kriisistä. Tuolla orvolla on vanhemmat kuolleet yli 8 vuotta sitten. On minultakin kuollut sisko, mutta en sitä mainosta päivittäin, viikottain enkä kuukausittain. 

Tuon orvon mielestä kenelläkään ei ole tietoakaan elämän rankkuudesta ennen kuin on tullut orvoksi. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kuule sinä viisas, minulle ei tätä opetettu koulussa. Ja vasta nyt, yli 30-vuotiaana kuulen jonkun aikuisen tituleeraavan itseään orvoksi.

Lisäksi on outoa vetää oma orpous esille, kun joku kertoo tällä hetkellä olevasta kriisistä. Tuolla orvolla on vanhemmat kuolleet yli 8 vuotta sitten. On minultakin kuollut sisko, mutta en sitä mainosta päivittäin, viikottain enkä kuukausittain. 

Tuon orvon mielestä kenelläkään ei ole tietoakaan elämän rankkuudesta ennen kuin on tullut orvoksi. 

Ap

Sinullakaan ei ole sitä tietoa, vielä.

Englanninkielinen Wikipedia tietää :"Those who reached adulthood before their parents died are normally not called orphans; the term is generally reserved for children whose parents have died while they are too young to support themselves."

Kyllä minun korvaani kuulostaa oudolta kun esim. 50v mies sanoo olevansa orpo."Minäkin olen nyt sitten orpo." Etenkin kun ei ole ollut juurikaan tekemisissä vanhan äitinsä kanssa.Tuttavapiirissäni lähes kaikki ikäiseni ovat orpoja.

Kyllä minusta orvon käsitteeseen kuuluu se, että kyse on lapsesta. Näin myös kielitoimiston määritelmän mukaan. Olen itsekin menettänyt vanhempani alle kolmekymppisenä mutta en pidä itseäni "orpona". Toisaalta, ystävällesi tämä on ilmeisesti kova paikka, joten haittaako tuo nyt niin ketään, jos hän haluaa itseään sellaiseksi kutsua ja saada ehkä vähän sympatiaa? Tuskin se on keneltäkään pois.

Vierailija kirjoitti:

Englanninkielinen Wikipedia tietää :"Those who reached adulthood before their parents died are normally not called orphans; the term is generally reserved for children whose parents have died while they are too young to support themselves."

Suomenkielinen wikipedia taas näin:

"Orpo on lapsi, joka on menettänyt toisen (puoliorpo) tai molemmat (täysorpo) vanhempansa.[1] Orvon käsite sisältää yleensä ajatuksen, että vanhemman tai vanhempien menetys on tapahtunut ennenaikaisesti, äkillisesti tai muulla tavoin traagisesti.

Orvon asema, orpous, muodostaa emotionaalisen, sosiaalisen ja taloudellisen, sävyltään negatiivisen kategorian. Emotionaalisessa mielessä orpouteen liitetään ikävä, sosiaalisessa ja taloudellisessa mielessä orpous merkitsee puutteita hoivassa, kasvatuksessa ja toimeentulossa."

Ei voi. Lapsi vain voi olla orpo. T. Entinen orpo, nykyinen aikuinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Englanninkielinen Wikipedia tietää :"Those who reached adulthood before their parents died are normally not called orphans; the term is generally reserved for children whose parents have died while they are too young to support themselves."

Suomenkielinen wikipedia taas näin:

"Orpo on lapsi, joka on menettänyt toisen (puoliorpo) tai molemmat (täysorpo) vanhempansa.[1] Orvon käsite sisältää yleensä ajatuksen, että vanhemman tai vanhempien menetys on tapahtunut ennenaikaisesti, äkillisesti tai muulla tavoin traagisesti.

Orvon asema, orpous, muodostaa emotionaalisen, sosiaalisen ja taloudellisen, sävyltään negatiivisen kategorian. Emotionaalisessa mielessä orpouteen liitetään ikävä, sosiaalisessa ja taloudellisessa mielessä orpous merkitsee puutteita hoivassa, kasvatuksessa ja toimeentulossa."

Ja kyllä se käytännössäkin lapseen heijastuu. T. Entinen orpo

No orvolta kyllä tuntuu, vaikka en orpouttani kenellekään mainostakaan. Äiti kuoli nuorena, isä vuosi sitten 65-vuotiaana.

Voi olla ja tuntea olevansa. Ainakin  siinä merkityksessä, että orpoudella tarkoitetaan tuntemusta ja menetystä.

Se ei siis ole sama asia kuin virallisiin papereihin kirjattu alaikäisen ihmisen joutuminen jonkun huoltovelvollisuuden alaisuuteen, tai elatuksestaan ja koulutuksestaan huolehtimisen kohteeksi.

Oman äitini hautajaisiin valitsin musiikiksi juuri  spirituaalin 'Sometimes I feel like a motherless child' .

Kyse on tuntemuksesta, ei mistään sosiaalisen statuksensa tittelistä yhteisössä.

Mieti asiaa sitten kun se  jälkimmäinen vanhemmistasi on kuollut, niin saatat silloin tunteen tasolla jopa tajuta,mitä tarkoitan.

Ottamatta kantaa, kuka voi olla orpo, kuka ei, vanhemman/ vanhempien menettäminen voi olla, ja usein onkin aikuisellekin kova pala. Olo voi tuntua erittäin orvolta ja yksinäiseltä ja jopa turvattomalta, vaikka ihminen itsekin tietää, että on pärjännyt ja tulee pärjäämään omillaan. Kysymys on jostakin syvästä, emotionaalisesta tyhjiöstä: se, jonka ensimmäisenä näit, joka hoivasi sinua, puhalsi pipiin, piti sylissä, toimi poijuna elämän myrkyissä ja aalloissa, joka riensi apuun aina vaikka olit jo aikuinen, piti aina sinun puoliasi, halusi sidosti kuulla kuulumisesi, nauroi kanssasi... on poissa. Been there, done that.

Vierailija kirjoitti:

Ottamatta kantaa, kuka voi olla orpo, kuka ei, vanhemman/ vanhempien menettäminen voi olla, ja usein onkin aikuisellekin kova pala. Olo voi tuntua erittäin orvolta ja yksinäiseltä ja jopa turvattomalta, vaikka ihminen itsekin tietää, että on pärjännyt ja tulee pärjäämään omillaan. Kysymys on jostakin syvästä, emotionaalisesta tyhjiöstä: se, jonka ensimmäisenä näit, joka hoivasi sinua, puhalsi pipiin, piti sylissä, toimi poijuna elämän myrkyissä ja aalloissa, joka riensi apuun aina vaikka olit jo aikuinen, piti aina sinun puoliasi, halusi sidosti kuulla kuulumisesi, nauroi kanssasi... on poissa. Been there, done that.

Niinpä, ja erityisen kurjalta voi tuntua kolme-nelikymppisenä se, että sen ikäisillä on yleensä vanhemmat vielä hyvässä kunnossa, he osallistuvat monesti lapsiperheen arkeen joko konkreettisesti auttamalla tai ainakin kyläilemällä, lapsenlapsiaan maistamalla yms. Heidän kanssaan voidaan matkustella ja muuten viettää aikaa. Itsellä on tässä kohtaa vain se tyhjiö.

Naurettavaa kun aikuinen sanoo itseään orvoksi. Tunnen yhden teini-ikäisenä orvoksi jääneen ja hänellä on edelleen kolmekymppisenä hyvin vahva orpolapsistatus. Tuo tätä jatkuvasti esiin ja kiukuttelee toisille vanhempiensa menetystä.

Ei voi

Kaverin isä kuoli tsunamissa ja hänen mielestään kenelläkään kuulla kuin hänellä ei ole ollut yhtä rankkaa elämää.