Voiko aikuinen olla orpo?

Orvoksi jääneet on kyllä päässeet sosiaaliviranomaisten hyvään huomaan ja yleensä sijoitettu sukulaisille. Orvoksi lapsuudessa jääneille jää yleensä hyvin lapsenomainen käsitys vanhemmistaan ja uudet huoltajat aina jollain tavalla siirtyy siihen vanhemman asemaan. Ei siis pitäisi olla mitään valittamista. Toki jotkut on herkempiä.

Tietysti voi. Yksi tuttu jäi orvoksi jo lapsena, joutui tekemisiin sosiaaliviranomaisten kanssa, varmaan sitä vähän nolotti, kun joutui huostaan ja tehtiin sossunselvitykset ja -paperit. Mutta oma vikansa kun käyttäytyi miten käyttäytyi.

Meinaako ap että vanhemmat syntyy uudelleen 

Vierailija kirjoitti:

Noh, minustakin se on outoa, että tämä kaveri hokee olevansa orpo. Olen luullut, että orpo on vanhempansa menettänyt lapsi... Ja oikeasti niin sen elämän kuuluu mennä, tiedän, että tulen itsekin menettämään vanhempani.. Ja tunnen monia joilla ei ole vanhemmat elossa, mutta he eivät hoe olevansa orpoja.. 

Ap

Onhan sitä elämä melko erilaista ilman vanhempia kuin elää pitkälle 50-60-vuotiaaksi niin, että molemmat tai edes toinen vanhempi on elossa ja usein myös tukena. 

Sanalla orpo ystäväsi yrittää ehkä viestittää tunnetta. En jäisi kiinni itse sanaan vaan siihen, mitä hän pyrkii itsestään kertomaan. Ihmiset ja elämäntilanteet ovat niin erilaisia. Jollekin vanhempien menetys varhain aikuisiällä ei välttämättä olen niin valtava asia, toiselle se taas on voimakkaasti osa hänen identiteettiään. Arvostelun sijaan Ap voisit yrittää eläytyä ystäväsi kokemukseen ja ehkä jutella hänen kanssaan siitä, miltä vanhempien puuttuminen elämänpolulla on tuntunut ja miyå ajatuksia ja tunteita se on herättänyt.

Ei. Orpo ei myöskään ole sellainen joka on menettänyt vanhempansa alaikäisenä mutta on sittenkkin täysikäistynyt. Toki jotkut varmaan tykkää yrittää kerätä säälipisteitä kertomalla että miten voihh oli niin rankkaa jäädä orvoksi lapsena. Ja sosiaalihuolto ja sukulaiset huolehti elätti.

Tämä on varmaan aihe mikä on joillekin tosi herkkäkin, ei kukaan voi määritellä toisen elämää. Ei joku sellainen jolta on kuollut vanhemmat 10v voi sanoa kenellekään jolta on parikymppisenä kuollut vanhemmat että minä olen orpo ja sinä et.

Voi aikuisesta käyttää orpo nimitystä vaikka enemmän lapsista käytetään. Itse menetin isän 14v, sain puoliorvon eläkettä (nykyään perheläke)n äitini kuoli kesällä joten olen nyt orpo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Englanninkielinen Wikipedia tietää :"Those who reached adulthood before their parents died are normally not called orphans; the term is generally reserved for children whose parents have died while they are too young to support themselves."

Suomenkielinen wikipedia taas näin:

"Orpo on lapsi, joka on menettänyt toisen (puoliorpo) tai molemmat (täysorpo) vanhempansa.[1] Orvon käsite sisältää yleensä ajatuksen, että vanhemman tai vanhempien menetys on tapahtunut ennenaikaisesti, äkillisesti tai muulla tavoin traagisesti.

Orvon asema, orpous, muodostaa emotionaalisen, sosiaalisen ja taloudellisen, sävyltään negatiivisen kategorian. Emotionaalisessa mielessä orpouteen liitetään ikävä, sosiaalisessa ja taloudellisessa mielessä orpous merkitsee puutteita hoivassa, kasvatuksessa ja toimeentulossa."

Niin... siinä ei sanota, että orpo on aikuinen, joka on menettänyt vanhempansa. 

Mitä väliä sillä sanalla on? Kyse on siitä, mitä sana edustaa Ap:n kaverille. Vähän myötäelämisen taitoa, ihmiset. Ymmärrystä.

Vierailija kirjoitti:

Voi aikuisesta käyttää orpo nimitystä vaikka enemmän lapsista käytetään. Itse menetin isän 14v, sain puoliorvon eläkettä (nykyään perheläke)n äitini kuoli kesällä joten olen nyt orpo.

Mikä tuo perhe-eläke on? Isäni kuoli kun olin 7v. mutta en ole koskaan ajatellut itseäni puoliorvoksi, minulla on kuitenkin ollut äiti ja se on ollut meillä se normaalitilanne.

Vierailija kirjoitti:

Kuule sinä viisas, minulle ei tätä opetettu koulussa. Ja vasta nyt, yli 30-vuotiaana kuulen jonkun aikuisen tituleeraavan itseään orvoksi.

Lisäksi on outoa vetää oma orpous esille, kun joku kertoo tällä hetkellä olevasta kriisistä. Tuolla orvolla on vanhemmat kuolleet yli 8 vuotta sitten. On minultakin kuollut sisko, mutta en sitä mainosta päivittäin, viikottain enkä kuukausittain. 

Tuon orvon mielestä kenelläkään ei ole tietoakaan elämän rankkuudesta ennen kuin on tullut orvoksi. 

Ap

Itselläni ovat myös kuolleet jo molemmat vanhemmat aivan normaalisti ikääntyneinä. En kyllä ole ajatellut missään vaiheessa olevani orpo, sillä elämän täyttävät oma perhe, lapset ja lastenlapset. 

Onko niin, että tuo ap:n ystävä on yksinelävä, kenties vielä ainoa lapsi ja siksi kokee menettäneensä niin paljon ja orpous ja yksinäisyys on voimakkaasti koko ajan mielessä?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minusta orvon käsitteeseen kuuluu se, että kyse on lapsesta. Näin myös kielitoimiston määritelmän mukaan. Olen itsekin menettänyt vanhempani alle kolmekymppisenä mutta en pidä itseäni "orpona". Toisaalta, ystävällesi tämä on ilmeisesti kova paikka, joten haittaako tuo nyt niin ketään, jos hän haluaa itseään sellaiseksi kutsua ja saada ehkä vähän sympatiaa? Tuskin se on keneltäkään pois.

Ei ole keneltäkään pois, mutta aikalailla näyttää jumittuneen asiaan.

Saattaa olla myös raskas kaveri, koska eihän mikään eikä kenenkään vastoinkäyminen ylitä hänen orpouttaan.

Onhan yksi sellainen fassareitten puhis ja EK-johtoinen pääjehuministeri.

Oletko tullut ajatelleeksi että sinäkin olet tuleva orpo?